Näytetään tekstit, joissa on tunniste villapaita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste villapaita. Näytä kaikki tekstit

19 huhtikuuta 2014

Steekattu neule

Noniin rakkaat lapsoset (lukijat?), täti kertoo nyt vähän elämän totuuksia... Nämä totuudet ovat sarjassamme "älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä sanon". Jos joku ei vielä tiedä, mitä on steekkaus, esimerkiksi tämän linkin takaa löytyy hyvät ohjeet.

  1. Jos aiot steekata jotain, älä aloita pitkällä villatakilla ja kalliilla (tai edes semikalliilla) langoilla. Valitse jokin vähän edullisempi lanka siihen ensimmäiseen harjoitukseen.
  2. Jos aiot steekkata kirjoneuletta, tee siihen steekkausompeluiden kohdalle shakkikuviota käytössä olevilla väreillä (1. krs: *1 silmukka päävärillä, 1 silmukka kontrastivärissä* toista *-* 2. krs: *1 silmukka kontrastivärillä, 1 silmukka päävärillä* toista *-* ja toista näitä kahta kerrosta hamaan loppuun). Minä tein ompeluiden alle vain pääväriä ja kuljetin kontrastiväriä työn takana. Loppujen lopuksi ommel ei mennyt tarpeeksi monesta kohtaa kontrastilangan läpi ja se lähti purkamaan.
  3. Älä käytä liukkaita tai superwash -käsiteltyjä lankoja ennen kuin tiedät mitä teet. Myös ohuet langat ovat pannassa harjoittelun ajan. Nyrkkisääntönä on, että mitä useammin ompelukoneen neula osuu yhteen kerrokseen sen parempi. Liukkaat langat lähtevät itsestään avaamaan kierteisyyttään mikä lisää langan karkaamisen riskiä. Huopuvaa lankaa suosittelen siksi, että viime hädässä pääset pelastamaan työn huovuttamalla leikattua reunaa.
  4. Ompele steekkiompeleet ainakin kahdelle silmukkariville molemmissa reunoissa, yhteensä siis 4 kohtaa, joihin tulee ompeleita. Näin varmistat, että vaikka ensimmäinen ommel pettäisi niin toinen pysäyttää karkaavat langat. Minä tein vain yhteen riviin per puoli ja joduin kikkailemaan ja räpiköimään, jotta takki pysyisi kasassa.
  5. Pingota neule ENNEN ompelukoneen näyttäytymistä. Ommeltu kohta ei juurikaan jousta!

Valmis takki on kyllä silti kaiken sen vaivan ja panikoinnin arvoinen! Ainoa kohta jota itse noudatin, oli kohta nro 5, että olkaa te nyt fiksumpia! Itse neulominen oli todella mukavaa, ohje oli hyvin kirjoitettu (ohje on Modasta 1/2014), langat (musta Sandnes Lanet ja harmaa Drops Alpaca) pehmeitä. Työssä oli tarpeeksi aivotonta sileää neuletta tasapainottamaan vähän haastavampaa kirjoneuletta. Ohjeen mukaisesti takki olisi huomattavasti lyhyempi, mutta loin reilu M koon silmukat (taisi olla aika tarkkaan M ja L koon välistä), helman kuvioiden jälkeen kavenneltu tasaisesti S kokoon ja yläosa ja hihat tehty ohjeen silmukkamäärillä. Niskaan lisäsin muutaman lyhennetyn kerroksen.

Tämä on ehkä kaunein tekemäni neule.

12 joulukuuta 2013

Pikainen jouluaiheinen kirjoitus

Suurin osa kavereista sai lahjansa multa jo tänään ja ne ihmeelliset päätti kaikki odottaa jouluun! Voihan kähinä! Jännitän varmasti enemmän heidän lahjojen pitämisprosenttia, kuin he jännäävät lahjakääreiden sisältöä...

Muutama lahja taas enemmän on tehtynä, yksi pipo ystävän miehelle:
Ohjeena käytin Mari Muinosen ohjetta Muikkuset, löytyy kirjasta Kaikki lähti lapasesta. Jonkun verran muokkasin pipoa isommaksi, ja koska kerrostiheys ei ollut lähelläkään vaadittua, tein kerroksia lisää ja joustimen reunaan.

Kummipojan pakettiin käätiytyi jämäalpakoista kirjoneuletta. Ostin vain tuon pohjalangan ja nyt sitäkin olisi 1,5 kerää "jämänä"... Suunnittelin siitä pohjalapasia "sitten joskus" valmistuville Kuurankukka lapasille, jotka löytyvät myös tuosta edellämainitusta kirjasta. Tämän puseron ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 9/13.


21 lokakuuta 2013

Ohjeen mainostus

Nyt on ohje julkaistu, ja mainostan sitä kuten lupasin! Kyseessä on Raiku Räsäsen Hearts&Minds Cardigan, jonka tein viime kesänä (KLIK). Ohjeen saa nyt ostettua Ravelrystä tämän linkin takaa!

10 heinäkuuta 2013

Testaus

Testasin villatakin ohjeen, tästä tuli minun uusi halineuleeni! Sellainen neule, johon kääriydytään, ja joka halaa kuin ystävä kylmässä syysviimassa. Ilmoitan täällä blogissani heti, kun ohje on julkaistu!

Ohje oli oikein mukava, ylhäältä alas neulottavat raglanneuleet ovat aina mukavia neuloa, vaikka eivät välttämättä istu minun harteilleni ihan niin hyvin kuin istutetut hihat. Tässä takissa oli vielä mukavana erikoisuutena nuo hihojen peukaloaukot. Ei tarvitse kämmenekkäitä erikseen! Takkia olisi tarkoitus pystyä pitämään myös nuo reunukset sisäänpäin käännettynä, mutta minun käteni ainakin ovat liian paksut siihen.

Takkimalleilu on muuten yllättävän vaikeaa! Sukkien kuvauksessa ei tarvitse kuin nousta varpailleen, kääntää toista jalkaa ehkä hieman ulospäin, ja kuva onnistuu jos vain valotukset on kunnossa. Takkia kuvatessa pitää miettiä, miten asettelee kätensä ja kroppansa, jotta takin malli pääsee parhaiten esille. Naamakin olisi kiva olla julkaisukelpoinen, vaikka poisrajattunakin kuvat onneksi toimivat. Minun ongelmani ovat myös sisäänpäin kääntyvät varpaat, jouduin kuvista rajaamaan sääret pois, kun jalkojen asento näytti niin hölmöltä, että huomio olisi kiinnittynyt vääriin asioihin. Ehkä olen vain todella itsekriittinen, mutta en pidä yhtään kuvattavana olemisesta. Tai en ainakaan tykkää katsella niitä kuvia jälkeenpäin. Muutama lanteille kertynyt lisäkilokaan ei ainakaan auta asiaa.

Ja näemmä yksi nappikin ihan vinossa noissa kuvissa....

11 kesäkuuta 2013

Kesäksi valmistui villatunika

Sopivasti koirankarvainenkin. Tämän aloitin jo varhemmin keväällä, suunnittelin käyttäväni tätä kun kelit ovat sellaiset, ettei talvitakkia tarvitse mutta nahkatakissa on liian kylmä. Noh, kuvauspäivänä lämpöä oli n. 27 astetta plussaa varjossa.

Vähän tunikasta tuli kuitenkin väärän mallinen. Tuo yläosan kuviointi olisi voinut alkaa vähän aiemmin vyötäisiltä ja helma voisi istua paremmin tuosta pinnan vaihtumiskohdasta. Jos siis joku n. ry 88cm tarvitsee/haluaa tälläistä tunikaa, tämä voisi vaihtua johonkin kivaan sukka- tai huivilankaan. Tunikassa on käytetty Novitan uutuutta, Pikkusiskoa, joka kestää 40 asteen konepesun.

01 huhtikuuta 2013

Vaihdoin toisiin maisemiin

...Ja nyt olen taas kotosalla. Viikko (ja vähän reilu) tuli vietettyä ystävien, kummipojan, kummipojan pikkuveljen ja poikien isän sekä oman avokin kanssa. Aiheena oli kummipojan ja tämän äidin syntymäpäivät, ne kun ovat sijoittuneet seitsemän päivän erolla. Tähän viikkoon kuului itkua ja huutoa, mutta myös naurua ja uusia sanoja. Neuloinkin aika paljon reilussa viikossa, eikä kaikesta edes tullut kuvaa otettua. Muutamasta kuitenkin.
Kummipojalle jo aiemmin valmistunut slipoveri
Viikon aikana valmistuneet tökalusukat
Lisäksi neuloin poikien äidille pitkävartiset raitasukat, toisen sukan vaaleanpunaisella ja vihreällä, toisen kirkkaanpunaisella ja vaaleanvihreällä. Toiselle ystävälleni neuloin aaltoraidallisen kaulahuivin, sillä hän oli jättänyt oman huivinsa kotiin ja vielä ei kuitenkaan pohjanmaalla tarjennut kulkea ilman. Tämä viikko onkin alkanut raivokkaalla koomailulla ja pyykkien pesulla. Omituista olla taas hiljaisessa asunnossa, kun ehti jo tottua kahden alle 2-vuotiaan, 2 koiran, 3 kissan ja 5 aikuisen mekkalointiin.

24 tammikuuta 2013

Se on alpakkainen, se on valmis!

Taas näitä elämää huonompia kuvia, mutta koittakaa kestää! Tässä on kuitenkin uusin kylmäntorjunta-aseeni! Turkoosin/sinisen/violetin sävyinen alpakkatunika! Ja se on pehmeä, mmh... Nam.
Tätä oli kiva tehdä, valmistui suurimmaksi osaksi hyvässä seurassa, sillä ainaoikeaa + ei saumoja = nopeaa ja helppoa. Aivotonta. Tätä on tehty muun muassa Dark Heresyä pelatessa.
Tänään pelasimme myös Chtulhu mythosta eteenpäin ja olen vieläkin aika fiiliksissä juuri loppuneesta kamppanjasta. Oman hahmon saavutukset ja onnistuneet nopanheitot kohentavat jotenkin niin mahtavasti omaakin mielialaa. Luulin koko nuoruuteni, että pöytäroolipelaus on vain joillekin no-life nörteille suunnattua pätemiseen keskittyvää toimintaa, mutta oikeiden ihmisten kanssa se on kaikkea muuta! No okei, olen ehkä vähän no-life, mutta nörtiksi en tunnustaudu. En ole edelleenkään kovin fiksu, en ymmärrä mitään tekniikasta ja matemaattisesti olen kohtalaisen lahjaton. En siis ole nörtti. Mutta ropettaja olen, sen voin sanoa!

18 tammikuuta 2013

Juuret

Takin mallin oikea nimi on Yuuret, jolla siis haetaan suomenkielistä saanaa "juuret", mutta koska ohjeen kirjoittajan kansalaisuus ei ole suomi, niin hän halusi kirjoitusmuotoon tuon y:n, että kaikki sen varmasti lausuisivat oikein. J on kuulemma vaikea lausuttava.
Minun juureni on harmaata Garnstudio DROPSin Nepalia, sitä kului tasan 9 kerää. Viimeisen kerän nöttösellä ompelin napit kiinni. Tuo napit ja tamppi -viritelmä on vain väliaikainen, en ole vielä löytänyt "niitä oikeita" hakasia tähän työhön. Mutta pitihän pusero saada päälle heti valmistuttuaan!
Tämä oli mukava tehdä, mallissa oli jatkuvasti "jotain meneillään" joten ei ihan aivoton. Toisaalta ohje oli mielestäni melko monimutkaisesti kirjoitettu, joten parasta oli vain lakata miettimästä miten homma menee, tekee vain niinkuin sanotaan. Aikaa tämän tekemiseen ei mennyt kuin reilu viikko! Isot puikot ja paksu, pehmeä lanka auttoivat asiaa. Näitä teen varmasti jatkossa lisää!

15 tammikuuta 2013

Keskeneräisten tarinoita

Minulla on aina monta työtä yhtäaikaa meneillään. Nyt kuitenkin tulee minullakin raja vastaan; nyt jonkun pitää valmistua ennen seuraavan uuden aloitusta! Ajattelinkin kertoa muutaman keskeneräisen neuleeni tarinan, ihan vain aikani kuluksi.

Sininen alpakkatunika on hihoja ja taskuja vaille valmis mytty olohuoneessa. Siitä tulee siis Still Light, samanlainen kuin edellinen musta versio, mutta pitkillä hihoilla.

Tulevan tunikan vieressä nyhjöttää toinen yhtä surullinen kasa. Siinä on muutama silmukkamerkki ja tähän mennessä kuusi kerää tummanharmaata Garnstudio Dropsin nepalia - 12 kerää on varattuna! Siitä tulee isona Yuuret (RavLink!!) ja voi vitsit siitä tulee nätti! Tästä tulette varmasti pian kuulemaan lisää, sillä työ etenee nopsaan kun on niin paksu lankakin.

Olohuoneen laatikossa minua odottaa pitkävartiset palmikkosukat. Toinen sukka on jo valmis ja toinen menossa jo kantapäässä, mutta into loppui kun on pehmoisempiakin lankoja puikoilla. Kyllä nämäkin vielä valmistuvat, ovat jo niin pitkällä, että purkamaan en ainakaan lähde!

Sitten vielä se murheenkryyni, joka sai Kultani huokaisemaan kauhusta: Beekeeper's quilt! (taas ravlink!) Tämän olisi tarkoitus syödä kaikki loput jämäsukkalangat, joita talosta löytyy. Nyt on valmiina vähän reilu 30 puffia, eli pientä palaa. Enää 270 tehtävänä! Jos joku haluaa eroon fingering -vahvuisista nöttösistä, niin osoitteeni saa kysymällä :D

Puffeja. Nämä vievät minulta vielä hengen...
Ja se, mikä saa ihmiset kauhistumaan pahemmin tästä projektista on tämä: teen tämän viltin koiralleni Monalle!! Aion siis käyttää miljoonia työtunteja, tuhansia metrejä ihkulankojen jämiä ja satoja menetettyjä hermona, kun keskeneräisen viltin puffeja pyörii jokaisessa laatikossa. Koiralleni. Kyllä. Mutta kun Mona rakastaa nukkua pää lankakerieni päällä, jos olen sohvalla neulomassa. Jos olen jättänyt huivini tai villapaitani sen ulottuville, se hakee sen ja nukkuu sen päällä. Se rakastaa sitä, että itsetehty on pehmeä ja siinä on tekijänsä tuoksu. Joten siksi kaikki tämä "vain" koiran vuoksi!

Totuuden nimissä on vielä mainittava, että nämä ovat ne "aktiivisesti kesken" olevat työt, noista uinuvista ufoista en suostu hiiskumaan!

29 joulukuuta 2012

Valopään paita

Nyt kun on joulun kiireimmät neulomiset saatu tehtyä, innostuin tekemään itselleni villapaidan. Tämä malli oli niin kiva, että hain heti langat toiseenkin samanlaiseen, seuraavasta tulee pitkähihainen!
Malli on Still Light (linkki ravelryyn) ja lankana tässä harjoitusversiossa on Novitan Tico-Tico. Hivenen kutittavaa tuo lanka, joten päätin tehdä vain lyhyet hihat, vaikka lanka olisikin riittänyt pidempiinkin. Seuraavan teen sinisenturkoosista Dropsin Alpacasta! Se ei sitten ainakaan kutita.
Täällä on joulu mennyt ohi ja enää on muistona suklaanroippeet ja muutama uusi käyttötavara. Minä olinkin ollut erityisen kiltti ja sain ison kasan lahjoja! Mukana oli ainakin suklaantuoksuinen vartalovoi, hämähäkkikorvikset, Herra Hakkarainen muki, muistikirja, lahjakortti lankakauppaan (joka tosin meni jo niihin uusiin villapaitalankoihin...) ja ainakin kilo suklaata. Kullalta sain vielä otsalampun ja yhteiseksi saimme kapseleista kahvia taikovan masiinan. Vähän sitä jo kokeilimme ja totesimme tavallisen kahvin olevan arkena meille parempaa, mutta herkutteluun tuohon saa kivoja erikoiskahveja (esim. Chai lattea, johon ihastuin tuolla saksan matkalla). Onneksi kapselienkin hinnat ovat hivenen tulleet alaspäin, niin on joskus varaakin noita juoda.

05 lokakuuta 2012

Liian suuri bolero

Nonni. Niin siinä joskus käy, että vaikka kuinka on oikea tiheys ja tekee oikeaa kokoa ohjeen mukaan, niin silti tulee liian suuri. Tein tätä boleroa koon S ohjeella, jolloin ohjeen mukaan ry olisi valmiissa vaatteessa n. 88cm. Valmis bolero on kuitenkin lähemmäs kokoa XL ja vaatteen ry lähemmäs (tai jopa yli) 100cm. Voihan kyrsä.
Jos siis koet haluavasi tämän boleron itsellesi, niin tarjouksia otetaan vastaan. Myös vaihtokauppoja (lähinnä lankoihin) saa tarjota.

Tämä meni, jes!

15 elokuuta 2012

Hätäratkaisu hädättömälle

Keksin tässä pari viikkoa sitten, että olen varautunut vain lämpimiin ilmoihin ystäväni häitä ajatellen. Säätiedotus kuitenkin ennusti kyseiseen ajankohtaan n. +10 ja vesisadetta. Ei auttanut kuin tarttua puikkoihin ja laittaa viuhumaan!

Ohje löytyi Modasta 2/2012 ja ohje alunperin Debbie Blissiltä. Langaksi valikoitui kuitenkin Rowanin Lace -lanka sopivamman värikartan takia. Tykästyin joskus aiemmin jo tähän väriin ja mielestäni se sopii iholleni hyvin! Valmistuikin vielä pari viikkoa ennen häitä.

Matkasin hääpaikkakunnalle jo viikkoa ennen hääpäivää, jotta ehtisin auttaa morsianta kaikessa mahdollisessa ennen häitä, heillä kun oli remonttikin samaan aikaan kesken. Maalasin, hioin, kiersin kauppoja, nukuin liian vähän ja ressasin ihan liikaa. Hääpäivän aamuna totesin, että keli on kauniimpi kuin pitkään aikaan ja loppujen lopuksi en edes tarvinnut tätä boleroa, vaan lainasin kaaso-kaveriltani vähän pienempää hartianlämmitintä, jotta sain olkapääni piiloon. Asustani ei tullut napattua yhtäkään kuvaa, sillä riehuin koko päivän kuin tuulispää menemään. Hommaa ei ainakaan helpottanut se, että bestmännejä oli kolme ja heistä kukaan ei ollut tehtäviensä tasalla. Onneksi minäkään en kaasoillut yksin, joten tehtävien delegointi onnistui kohtalaisen hyvin! Kauniit olivat häät ja vieraat toivottavasti viihtyivät.

30 heinäkuuta 2012

Veljekset, jotka ilveksiä muistuttavat

Kärsikää, taas tein lastenvaatteita!! Tässä siis kummipojalleni ja hänen soon-to-be-born pikkuveljelleen.

Eli joku dropsin ohje lapsen takkiin, saumaton ja raglan hihainen. Lankana kahta eri väriä sinisen sävyistä tico ticoa ja napit aina niin ihanan Merletton nappivalikoimista (vaikka onkin tosi ylihintainen kauppa, niin ikinä en ole joutunut jäämään ilman nappeja joita olen hakenut). Tällä kertaa ostin ihan uudet napit, sillä mummun vanhasta nappilaatikosta ei löytynyt tarpeeksi pieniä tarpeeksi montaa. Ja halusin näihin samanlaiset napit.

29 kesäkuuta 2012

Missio: pidä kummipoika lämpimänä!

Tämä ei ole ollenkaan mahdoton tehtävä. Tämä onnistuu oikeastaan tältä tädiltä aikas hyvin. Jopa niin hyvin, että poika ei ole ehtinyt käyttää kaikki hänelle neulomiani vaatteita!


Ensimmäinen (kuvattu) vaate oli tämä kelttiaiheinen liivi. Ohje löytyi Ulla-Neuleesta ja lankana Novitan Wool. Ennen tätä olin tehnyt tulevalle kummipojalleni jo useampia vaatteita, mutta en muistanut niitä kuvata ennen lähetystä vastasyntyneelle.


Seuraavaksi oli Novitan ohjeella tehdyt henkselihousut jostain random villasekoitelangasta. Napit löytyivät mummun perintönappilaatikosta. Näitä pojan äiti nimitti pikkuisännän housuiksi.


Ensimmäiseksi joululahjaksi poika sai tädiltään kypärämyssyn. Lankana Hopeasäikeen jämiä ja Teeteen Pallasta. Tästäkin kuulemma tykättiin kauheasti, muistutti kuulemma ihan ritareiden käyttämiä huppuja, joten poika sai lempinimen Sööl Lancelot.


Talvi oli kylmä ja tädillä huoli pojan lämpimyydestä, joten eikun Nallet kouraan ja toteuttamaan neulesettiä Modan ohjeella (6/2011). Vihreä lanka loppui kesken ennen viimeisiä kirjoneuleraitoja puserossa, joten loppu täytyi tehdä pelkällä harmaalla. Ei ole haitannut menoa laisinkaan!


Samana talvena päätin tuhota vielä loputkin tästä omituisesta villasekoitehirviöstä, jota oli jäänyt kaapin pohjalle. Ulla-Neule apuun ja kummipojalle housuja tekemään. Näistä tuli niin isot, että menevät varmasti vielä ensi talvenakin!


Viimeisimpänä olen kummipojalle valmistanut tämän pöllöliivin Novitan Miami langasta, jota sain mummulta. Pusero kävi pojan käsissä tarkan laatu- ja makutestin, joka ilmeisesti läpäistiin. Ainakin paitaa oli kiva heilutella ja riepotella ympäri olohuonetta. Käyttöön se pääsee kuitenkin vasta syksyllä, kun ilmat viilenee.

Nyt on kummipojalle tiedossa lokakuussa pikkuveli, joten tädin tarve pitää lapset lämpimänä lisääntyy. Onneksi isoveli on jättänyt melkoisen varaston jälkeensä, niin ei tädin tarvitse pelkkiin vauvanvaatteisiin jumiutua!

06 toukokuuta 2012

Tunika

Juhuu, sain pitkästä aikaa ihan kokonaisen vaatteen aikaiseksi! Tai siis kesken tämäkin meinasi jäädä, tunika on muuten valmistunut jo helmikuussa mutta lanka loppui ennen hihoja ja sitten homma vain jäi. Nyt oli taas lankaa ja intoa saattaa pusero loppuun. Helmikuussa olisin kyllä tuollaista lämmintä tunikaa tarvinnutkin, mutta eiköhän ne pakkaset taas loppuvupdesta palaa, niin tuskin jää kokonaan käyttämättä.



Lankana tunikaan on käytetty 7-veljestä, kun ajattelin ettei se kutina niin haittaa, tunika kun vaatii kuitenkin pitkähihaisen aluspaidan. Keriä meni about kolme, en ole ihan varma. Tätä varten purin yhden ikuisuusprojekti jussi-paidan joka ei koskaan valmistunut. Tarvitsisin kyllä jonkunlaisen vaa'an jotta saisin näitä töitä ja vajaita lankakeriä punnittua!

Leivoin myös eilen älyttömän hyviä suklaakeksejä, koitan saada niistä kirjoitettua postauksen reseptin kera tässä joku päivä.

18 helmikuuta 2012

Mistä on rauhallinen lauantai tehty?

..Tai ei ehkä niin rauhallinen päivä, mutta rauhallinen ilta.
Päivän olen oikeastaan ollut kaikkea muuta kuin paikallani. Ohjelmaan on sisältynyt mm. koirapuistoa, uusi toppi ja lisää lankaa. Nyt iltaan kuitenkin kuuluu vain:

  • Villasukat
  • Keskeneräinen villapaita
  • Kaukosäätimet ja telkkari
  • Koiran kanssa sohvan valtaus
  • Hyvä ruoka
Nautinto! Täysin aivotonta, turhaa hollywood elokuvaa, aivotonta ainaoikeaa villapaidan kutomista, koiran tasainen ja onnellinen tuhina. Hiljainen talo, lämpimät sukat ja masu täynnä. Pieniä hetkiä, kun vielä saan onnesta kiinni.