29 marraskuuta 2011

Prinssihuivi edistyy

Teen nyt ihan vain pikaisen "tässä mennään" -postauksen. Kruununprinssihuivi on aivan ihana neuloa, ja vaikka nyppyjä tehdään joka kerroksella useampia se edistyy melko joutuisasti. Olen vain välillä taas tehnyt muuta, joten vielä mennään tässä:
Sivuboordia on nyt tehty yksi mallikerta ja keskiön salmiakkiruutua puoli mallikertaa (mallikerta alkaa vasta tuosta kuvassa näkyvän salmiakin puolivälistä). Toivottavasti valmistuu maaliskuuhun mennessä :)

Ainiin... Taisin ostaa Wollmeiseä itselleni synttärilahjaksi. Thih <3

23 marraskuuta 2011

Huivi, jonka nimeä en ymmärrä

Aloitin sen huivin Pitsihuivit Neuloen -kirjasta (Nancy Bush, 2008, org. Knitted Lace of Estonia). Huivin nimi on Neliöhuivi kruununprinssi. Miksi? Miksi naiselle tarkoitettu huivi on nimetty miehen mukaan? Kirjassa kerrotaan, että huivi, jonka pohjalta malli on kirjoitettu, on aikanaan lahjoitettu Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolfille. Hän sitä tuskin kuitenkaan on koskaan pitänyt, joten miksei huivia ole voinut nimetä vaikka alkuperäisen tekijän mukaan? Noh, onneksi nimi ei huivia pahenna. Eli tälläinen huivista olisi tarkoitus tulla:
Kuva ohjeen Ravelry sivuilta, kuvan oikeudet sen mukaan Interweave 2008 
Huivin toteutan uhkarohkeasti mustasta mohair/merinovilla langasta (Schoppel-Wolle Merino Lace), joten en oletakkaan nyppyjen kovasti sieltä erottuvan. Lisäksi väri vielä estää huivin kuvauksellisuuden, mutta enköhän joitakin havainnollistamiskuvia saa aikaiseksi. Tässä kuvaa ensimmäisen mallineuleen jälkeen:
Tästä on hyvä jatkaa. Ainakin huivista tulee lämmin ja pehmeä.

21 marraskuuta 2011

Nyt tuli blaah.

Blah. Kamala startiitti päällä, mutta miljoona ja yksi joululahjaa ja tilaustyötä pitäisi saada valmiiksi.

Ensinnäkin kaverin säärystimet. Toinen on jo valmiina mutta toinen on vasta puolessa välissä. Onko tylsempää työtä kuin säärystimien teko?
Tilaustyönä tein yhdelle Ravelryläiselle huivin, Dottien. Oikein mukava huivi tehdä, mutta tuntui että tässäkin meni vuosi! Syytän pieniä puikkoja ja ohutta lankaa (Rheuma Thermal Wolle). Lisäksi intoa tappoi ehkä tuo väri, valkoinen ei inspiroi minua.
Sain myös viimein ja vihdoin valmiiksi oman palani pilvitaivasta, kun Cyrcus Rectangular Lace Shawlin reunus valmistui vihdosta viimein. Tämäkin tuntui sellaiselta ikuisuus projektilta
Ja lisää intoa tappamaan: tein toiselle kaverilleni tilauksesta pipon. Aluksi olin innoissani: mitään muuta määrettä ei ollut kuin väri ja ei saa olla liian löysä. Löysin ravelrystä kivan ohjeen (Bramles Beret) ja siihen onni sitten päättyikin. Ensimmäisen version koko vastasi lähinnä juutalaisen miehen päähinettä. Uusiksi. Toisella yrityksellä aivoni menivät solmuun ja lähes joka toisen palmikonkierron tein väärään suuntaan. Kolmannella yrityksellä syntyi tälläinen, joka onneksi kelpasi kaverille:
Itsekin tarvitsisin lämpimämmän pipon talveksi, haluaisin kovasti toteuttaa ainakin kaksi huivia Pitsihuivit neuloen -kirjasta ja Cthulhu lapasetkin houkuttelisivat. Mur.

Edit. Aloitin sitten sen, mitä kaikkein vähiten tarvitsen, eli uuden huivin tuosta edellä mainitusta kirjasta. Koska olen ajankäytönruhtinas.

14 marraskuuta 2011

10 marraskuuta 2011

Kipeyttä

Täällä on nyt vietetty melkolailla hiljainen viikko. Mona alkoi viikko sitten perjantaina pissailla sisälle ja uloskin tuli muutaman askeleen välein pissat. Ajattelin, että se on vain ollut niin innostunut meillä käyneistä vieraista, että se ikäänkuin taantui. Vaiva kuitenkin jatkui, vaikka koira rauhoittui. Maanantaina olikin sitten eläinlääkärin ja virtsatestin aika. Yllättävän hyvin tuo tyttö pissasi purkkiin, ei haitannut yhtään toimitusta että emäntä työntää tupperia hanurin alle (tupperia siksi, että sattui olemaan ainoa sopivan mallinen kannellinen purkki). Virtsasta ei kuitenkaan testeissä mitään näkynyt, eikä tutkimuksissakaan aristanut mitään paikkaa, lämpökin oli normaali. Oireet kuitenkin niin vahvasti viittasivat tulehdukseen että antibiooteille koiruus meni.
Ja on muuten vahvat pillerit! Ensimmäisen pillerin koira sai maanantai iltana ja seuraavan aamun pissalenkki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Normaali ad/hd Mona oli täysin tiessään, joku oli yön aikana vaihtanut sen tilalle pilvessä olevan laiskiaisen. Ei ole ennen mustikanvarpu ollut niin mielenkiintoinen!
Oikeastaan siitä lähtien Mona on vain nukkunut omalla tuolillaan tai sohvalla. Pihalla se ei jaksa korttelia pidemmälle lähteä. Vaiva on onneksi helpottanut ja pissailu taas normaalia. Kyllä sitä taas pääsikin huolestumaan...

Mona