Kesän lapselle

Puolison kaverit lisääntyy lisääntymistään. Aivan näinä päivinä odotamme saapuvaksi ukon ammattikoulukaverin esikoista. Ja vaikka onkin kesä ja lämmin, niin sellainen vasta mahasta putkahtanuthan tarvitsee silti peiton!

Peittoon on käytetty jämiä: nallea ja erilaisia liukuvärjättyjä lankoja, enimmäkseen puroa. Palat ovat ihan tavallisia kymmenen kerroksen isoäidinneliöitä, virkattuna 3,5 puikolla, ja olen ne myös yhdistänyt virkaten. Reunukseksi virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita, sillä a) lanka ei riittänyt ja b) ei jaksa.

Keskeneräisten tarinoita

Minulla on aina monta työtä yhtäaikaa meneillään. Nyt kuitenkin tulee minullakin raja vastaan; nyt jonkun pitää valmistua ennen seuraavan uuden aloitusta! Ajattelinkin kertoa muutaman keskeneräisen neuleeni tarinan, ihan vain aikani kuluksi.

Sininen alpakkatunika on hihoja ja taskuja vaille valmis mytty olohuoneessa. Siitä tulee siis Still Light, samanlainen kuin edellinen musta versio, mutta pitkillä hihoilla.

Tulevan tunikan vieressä nyhjöttää toinen yhtä surullinen kasa. Siinä on muutama silmukkamerkki ja tähän mennessä kuusi kerää tummanharmaata Garnstudio Dropsin nepalia - 12 kerää on varattuna! Siitä tulee isona Yuuret (RavLink!!) ja voi vitsit siitä tulee nätti! Tästä tulette varmasti pian kuulemaan lisää, sillä työ etenee nopsaan kun on niin paksu lankakin.

Olohuoneen laatikossa minua odottaa pitkävartiset palmikkosukat. Toinen sukka on jo valmis ja toinen menossa jo kantapäässä, mutta into loppui kun on pehmoisempiakin lankoja puikoilla. Kyllä nämäkin vielä valmistuvat, ovat jo niin pitkällä, että purkamaan en ainakaan lähde!

Sitten vielä se murheenkryyni, joka sai Kultani huokaisemaan kauhusta: Beekeeper's quilt! (taas ravlink!) Tämän olisi tarkoitus syödä kaikki loput jämäsukkalangat, joita talosta löytyy. Nyt on valmiina vähän reilu 30 puffia, eli pientä palaa. Enää 270 tehtävänä! Jos joku haluaa eroon fingering -vahvuisista nöttösistä, niin osoitteeni saa kysymällä :D

Puffeja. Nämä vievät minulta vielä hengen...

Ja se, mikä saa ihmiset kauhistumaan pahemmin tästä projektista on tämä: teen tämän viltin koiralleni Monalle!! Aion siis käyttää miljoonia työtunteja, tuhansia metrejä ihkulankojen jämiä ja satoja menetettyjä hermona, kun keskeneräisen viltin puffeja pyörii jokaisessa laatikossa. Koiralleni. Kyllä. Mutta kun Mona rakastaa nukkua pää lankakerieni päällä, jos olen sohvalla neulomassa. Jos olen jättänyt huivini tai villapaitani sen ulottuville, se hakee sen ja nukkuu sen päällä. Se rakastaa sitä, että itsetehty on pehmeä ja siinä on tekijänsä tuoksu. Joten siksi kaikki tämä "vain" koiran vuoksi!

Totuuden nimissä on vielä mainittava, että nämä ovat ne "aktiivisesti kesken" olevat työt, noista uinuvista ufoista en suostu hiiskumaan!

Koska pikkusisko

Pysytääs nyt sitten vauvateemassa. Eli lokakuu on lähipiirissän vauvakuu. Kummipoikani saa pikkuveljen, mutta myös äijäkkeen kummityttö saa pikkusiskon! Päätin tehdä molemmille tulokkaille omat setit, joihin kuuluu peitto, sukat ja kypärämyssy. Tässä pikkusiskon setti!

Peitto tehty dominopaloista, reunus virkattu nyppyjä täyteen pylväillä. Kaikissa tämän postauksen kutimissa lankana Novitan Polku värissä Punajuuri.

Kypärämyssyjä on aivan kamala yrittää kuvata kaksiulotteisesti tasaisella pinnalla! Toivon kovasti saavani näistä vielä parempia kuvia kun itse lahjojen saaja pääsee tähän maailmaan asti.

Sukat on tehty niiden kuuluisien junasukkien ohjeella. Ruokottoman huono kuva, mutta koittakaa elää asian kanssa. Olen kuitenkin kuullut, että tämä malli pysyy pilteillä hyvin jalassa, vaikka olisi vähän tuhdimpikin vipeltäjä. Siksi tämä malli. Ja onhan tuo malli nyt ihan mahdottoman suloinen!

Peiton tapainen

Ihka ensimmäinen tekemäni peitto on nyt valmis! Phuh. Yleensä olen hyvinkin suoraviivainen käsityöihminen, joten tälläinen pikku näpertely ei ole ollenkaan minua. Olen ennenkin aloittanut vaikka kuinka ja monta peittoa, mutta aiemmin ei yksikään ole valmistunut. Olen aina kuvitellut, että palapeitot eivät ole minua varten. Joskus on haustaa todistaa itselleen olleensa väärässä!
Toki tämä on nyt enemmänkin peitoke, kokoa rätillä on jopa 50 x 60 cm joten kauhean iso otus ei sen alle mahdu loikoilemaan. Dominopaloja tein 30, sillä lankani eivät riittäneet yhtään isompaan peittoon. Lankoina olen käyttänyt varastoihin kertyneitä alle 20 gramman tico tico jämiä. Mukana on ainakin violettia, vihreä-sinistä, pinkki-keltaista, itsevärjättyä vihreä-punaista, sinistä ja keltaista. Reunuksien virkkaamista varten jouduin aloittamaan uuden kerän vihertävää ticoa, josta kuluikin kaikki 100 g. Peitto painaa yhteentä n. 250g.
Ja kuten aina ennenkin, yhtäkään neuletta en voi sisällä kuvata ilman, että tuollainen karvavauva änkee kuvaan mukaan. On se vain niin linssilude <3

surku ja murhe

Vaikka on kevät ja aurinkoa on enemmän, on mieleni ollut viime aikoina synkempi kuin pitkään aikaan. En tiedä mitä elämälläni tekisin tai mitä siltä haluaisin. Keväät ovat minulla aina sitä aikaa, kun kaikki voimat on jo käytetty ja vielä pitäisi hetki jaksaa. Paitsi tämä kevät. Olen saanut levättyä rauhassa koko talven, joten nyt en ole väsynyt. Nyt olen vain hukassa.

Opinnot eivät oikein luista, en oikeastaan haluakaan tuosta alasta ammattia. Eikä tuo ammattikorkeakoulu oikein tunnu olevan minulle se juttu. Olen ehkä liian tyhmä sinne, en vain osaa tai ymmärrä. Opinnäytetyöhön se näköjään kaatuu. Ammattikouluun haluaisin, mutta tulevaisuus pelottaa. Onko minulla tulevaisuudessa työpaikka? Onko minulla sellainen työ, jossa voisi edes tienata enemmän kuin minimin?

Yritin piristää itseäni ja aloitin kirkkaista väreistä tilkkupeiton kaverin pienimmäiselle. Ei sekään tunnu auttavan.