Deathflake mittens

Taas näitä projekteja, joissa kaikki ei mene ihan nappiin... Alunperin minun oli tarkoitus kokeilla tehdä kolmannet Day of the dead -lapaset, mutta niistäkin oli tulossa liian pienet. Purkuun siis ja etsimään pääkallokuvioisia lapasmalleja... Löysin Sissel KB:n Deathflake mittensit (linkki ravelryyn) joissa oli ainakin tarpeeksi silmukoita. Puikoille siis!

Lapaset eivät ainakaan ole liian kapeat, mutta eivät mitenkään älyttömän leveätkään. Leveyteen nähden pituus on kuitenkin aika nafti, mutta ei vielä liian lyhyt. Peukalo oli ohjeessa ihmeellinen, ensin tehdään kiilalisäyksiä, mutta kuitenkin olisi peukalon aukko pitänyt tehdä kuten kiilattomissa lapasissa. Tein siis ihan perinteisen kiilapeukalon, ja nyt peukalot ovatkin vähän turhan kapeat. Eivät kuitenkaan liian kapeat, että puristaisivat, mutta selvästi tiukemmat kämmenosaan nähden.

Langoiksi halusin Dropsin Baby alpaca silkkiä, koska pipossa se onnistui hyvin myös kirjoneuleena. Noh, ei onnistunut enää... Lanka oli tuntui tässä projektissa paljon liukkaammalta ja ei oikein asettunut kauniisti, joten kuviosta tuli todella epäselvä. Toiseksi langaksi otin Dropsin Delightia väriä numero 11, joka oli kerällä mielestäni violettivoittoinen. Noh, lapasiin osui sitä violettia sitten vain ranteisiin ja ihan kärkeen. Kauniit nämä näinkin ovat, vähän sellaiset sateenkaarilapaset.

Olen vieläkin vähän kahden vaiheilla, pidänkö nämä itse vai en. Jos joku siis välttämättä haluaa tälläiset lapaset, voisi nyt laittaa tarjousta tulemaan ja perustella hyvin, miksi minun pitäisi nämä myydä!

Kivi, paperi, sakset!

Lahjapajalla valmistuu kaikenlaista, muutama lahja vielä joulua varten kesken!

Tälläisiä kivi, paperi, sakset -käsineitä valmistui kaksin kappalein. Kun eihän sitä yksin voi pelata! Toiset käsineet ovat mustasta ja vaalean harmaasta Drops Alpacasta, toiset ovat oranssista ja mustasta. Puikot olivat 2,5 mm cubicsit ja tällä yhdistelmällä syntyi keskikokoiset naisten käsineet. Ohje löytyy Ravelryn uumenista (tämäkin...)

Olen kyllä tietoinen, että ainakin osa lahjojen saajista lukee myös blogiani. Asenteeni on kuitenkin se, että mitä sitten? Arvauksia voi kyllä tehdä, mutta aattoon asti säilyy salaisuutena, että kuka saa mitäkin. Tämä lahja on kuitenkin sellainen, että nämä ihmiset varmasti arvaavat itsensä. Olkaatten siis hyvät! Eikö olekin kivat?

...on pesä pikkuinen oravalla

Nyt on mumminkin oravalapaset valmiit. Näistä ei tullut ihan niin hyvät, kuin edellisistä, mutta varmasti mummi tykkää! Kaksi alpakkalankaa yhdessä tekee lopputuloksesta makuuni liian pörröisen ja sen takia epäselvän, viimeksi toinen lanka oli merinovillaa joten lopputulos oli siistimpi. Ja nyt kuvaushetkellä huomasin, että ranteissa on mennyt pohja- ja kuvioväri eripäin, toisessa on toinen lanka ollut työtä tehdessä "päällä" ja toisessa toinen. Sen siitä saa, kun ajattelee vaan muistavansa jonkun loogisen päätelmän perusteena kumpi lanka on kumpi, eikä merkkaa sitä mihinkään ylös.

Alunperin tänään oli tarkoitus poiketa tavoista ja kirjoittaa postaus uusista hiuksista. Otin aamulla jopa "ennen parturia" -kuvan. Mutta lopputulos on nyt niin hirveä kananhanuri että en tätä tälläisenään kyllä kenellekään esittele. Pyysin saada keveyttä hiuksiin ja kerroksia, jotta tupeerauskin onnistuisi paremmin, niin sain hiuksiini 2-3 porrasta. Ja kun pyysin pehmentämään, niin sain vain lyhimmällä olevista hiuksista paksumman portaan. En ole menossa takaisin, nyt kasvatan hiuksia ponnarin alla piilossa pari kuukautta ja menen jonnekin muualle. Ehkä sitten jo saan tehtyä sen ennen ja jälkeen postauksen?

Kuusen latvassa oksien alla

Oravalapaset valmistuivat eilen, eikä tämäkään projekti ihan mennyt niinkuin strömssössä. Katselin, että ohjeessa on aika paljon silmukoita, 19 silmukkaa per sukkapuikko. Mutta toisaalta, kirjoneule vetää aina kasaan ja lankakin on aikas ohkaista. Mummille nämä oli tarkoitus tehdä, mutta sopivat kyllä paremmin papan käteen. Onpahan papallekin nyt sitten joululahja olemassa, saavat tänävuonna samanlaiset (tosin eri väriset) lapaset!

Vaalean harmaa lanka on Dropsin Alpacaa ja tumman harmaa Sandnesin Lanettia. Puikot olivat 2,5 mm cubicsit, joten seuraavan version aion toteuttaa kahdella eri värisellä alpacalla ja 2.0 tai 2,25 millisillä puikoilla. Josko sitten saisin sirolle naiselle lapaset? Suunnitelmissa olisi beigen ja punaisen yhdistelmä.

Cthulhu II

Tälläkertaa valmiiden koriin hyppää Cthulhu-lapaset. Lankoina käytin Dropsin alpacaa ja novitan pikkusiskoa, 3 millisillä puikoilla tuli sopivan ilmavaa ja lämmintä kirjoneuletta! Lahjakoriin nämäkin lähtevät odottamaan vielä hetkeksi, olen vain niin tyytyväinen, että nämä ovat viimein valmiit!

En tiedä miksi, mutta viimeaikoina en ole ollenkaan jaksanut keskittyä kirjoneuleisiin asioihin. Jossain vaiheessa jo tuntui, että kirjoneule voisi luonnistuakin, mutta ei kyllä nyt. Aikamoisen työn takana nämä olivat, mutta kyllähän ne nyt vain ovat hienot! Miten voi olla jokin asia samaan aikaan näin turhauttavaa mutta myös palkitsevaa?

Kiirusta pitää...

Hei, olen edelleen hengissä! On vain vähän kiirettä pitänyt, kun aloitin uudella työpaikalla, tein alanvaihdoksen ja edelleen talohaaveet ovat aktiivisessa käytössä. Olen minä neulonutkin!

Kaverille tein keväämmällä kurttusukat Novitan sukkalehden ohjeen mukaan. Lankana erilaiset Nallen jämät.

Itselleni tein kevätkeleille pitsilapaset, mutta kelit lämpesivät heti niin, että edes pitkähihaista ei enää tarvitse!

Eräälle koiranulkoiluttajalle tein kämmenekkäät

Räveltämöstä eräs ihana osti minulle Knit. Sock. Love. -kirjan, joten tein hänelle siitä maksuksi samasta kirjasta Twisted Flowe -sukat. Nämä pitäisi vielä saada kulkemaan postiin asti...

Itselleni tein harmaat sukat In and Out -mallilla.

Lisäksi olen neulonut yhden slipoverin elämäni ensimmäistä larppia varten, mutta +20 astetta tekivät sen tarpeettomaksi. Ikinä ei voi tietää, mitä Rovaniemi tarjoaa Toukokuussa!

Missä asun? Kotona!

Olen nyt pitänyt vähän luvattoman pitkän tuumaustauon, sillä en ole ihan varma, kuinka paljon haluan kertoa siitä, missä asun. Olen kertonut aika paljon kodistani (omasta mielestäni), mutta en halua kertoa sen sijaintia. Sanotaan nyt vaikka näin, että kuvasta voi päätellä jotain. Oikeastaan en ole ihan varma, mutta kuvasta taitaa näkyä talomme katto. En toisaalta ole kyllä varma, onko kyseinen kuva edes tältä paikkakunnalta, kun ympäristö on muuttunut viime vuosina melkoisesti. Uusia rakennuksia tullut ympärille, uusia teitä avattu ja jopa yksi isompi kauppa rakennettu. Ehkä asun, ehkä en tuolla kuvan alueella.
Oikeastaan se, mikä sai minut pitkästä aikaan kirjoittamaan, on se, että haluan taas esitellä viimeisimmät kätteni työt! Tassuttimia sekä etu- että takaraajoihin!

Hevitumput kaverin poikakaverille. Yksi niistä useista, joilla on maaliskuussa syntymäpäivät. Kullalla on näistä pääkallokuvioiset versiot, ja en kuulemma saa enää ikinä tehdä samanlaisia, jotta ne pysyvät tarpeeksi uniikkeina ja harvinaisina. Tein siis pelkästään mustat.

Kiitossukat kaverille, joka aiheutti tässä muinoin yhdellä pelikerralla meille kaikille nördgasmin. Hän oli tehnyt meille Dark Heresyyn omat hahmokansiot, joihin saa laajemmin kirjoitettua hahmolomakkeen tiedot! Oh my! Tästä taidan kirjoittaa kokonaan oman postauksen jossain vaiheessa, on ne vaan niin hienot. Ja kuulemma Call of Cthulhuun on tulossa samanmoiset! Neiti on kyllä sukkansa ansainnut!

Kummipojalle valmistui Cascaden 220:stä huovutetut töppöset. Mona makoili niin sopivasti auringossa, jotta sain samalla siitä hyvän kuvan. Vähän se on pöllähtäneen näköinen kun menin herättämään sen. Miten koira voikin olla niin aamu-uninen?

Päivän ruoka ja valmistuneita

Päivän haasteena on kertoa syömisistä. Söin lettuja iltapalaksi, Kultani teki! Nih, hajotkaa kateuteen!

Ja sitten niihin valmistuneisiin, joita olen kyllä saanut aikaiseksi, vaikka tuota haastetta olenkin yrittänyt vääntää, mutta syömisistäni en vain keksi mitään, joten ajattelin nyt sisällyttää sen tähän koska olen laiska.

Tein toisetkin kuolleiden päivä -lapaset, tälläkertaa tilaustyönä ja lankoina Novitan pikkusisko (musta) ja Dropsin Fabel (punainen). Tällä ohjeella ei vain saa rumia lapasia, näistäkin voin olla ylpeä!

Toisena tilaustyönä tein Kullan kummitytön pikkusiskolle kypärämyssyn. Tyttö on kohta kunnioitettavassa puolen vuoden iässä, joten edellinen kypärämyssy on käynyt auttamatta pieneksi. Väri oli hyvinkin haastava kuvattava, lanka on Novitan vanhaa Pehmo Vauvaa, jota sain siinä kuuluisassa säkissä mummin naapurilta. Lankaa kului n. 70 grammaa.

Kolmantena vielä äidin synttärilahja, merinovillaiset sukat. Äidille oli diabeteshoitaja suositellut käytettäväksi merinovillaisia sukkia, sillä se kuulemma pitää kosteuden pois jalkojen ihosta, joten hiertymiä ja muita diabeetikolle haitallisia rakkoja ei pääse syntymään. Ei ainakaan niin herkästi. Näihin käytin Regian Extra Twist Merino lankaa, josta en kyllä kovin pitänyt. Ei ainakaan palmikkokäyttöön sovi. Lanka oli kyllä ihanan väristä ja pehmoista, mutta halkeili ihan hirveästi! Hinnaltaan se oli aika keskikastia, joten ei mitään ihkulankaa, joten ehkä pienet viat voi sietää, mutta palmikkoja en tästä kyllä enää lähde väsäämään.

Tässä vielä tarkempi kuva sukkien varressa sijaitsevasta palmikosta. Jalkapöydän päälle tein ihan tavallista 2o 2n joustinta.

Käsiemme lämmikkeeksi

Iih, näistä tuli muuten ihanat näistä lapasista! Näistä tuli ihan mun näköiset, pehmoiset ja sopivan ohkaset. Ja näistä tuli myös liian pienet... Grr! Joten eikun hommaamaan paksumpaa lankaa ja uusiksi. Nämä menevät todennäköisesti naamakirjan kuuttikirpparille myytäväksi, kunhan ensin napsin näistä huomenna parempia kuvia päivän valossa, joten stay tuned!

Seuraavat käpälättimet ovat kummipojalle. Ihan tavalliset siniset lapaset, joihin päätin harjoitella silmukoiden jäljentämistä. Joo-o, harjoittelun tulokselta se näyttääkin, mutta eiköhän nämä pian kaksivuotiaan kätösiä lämmitä hetken aikaa.

Aakkoshaaste O

Nyt on sitten valmiina jo O neulekin, eli Octopus mittens! Nämä tein aiemman huivini kaveriksi. Nyt olen valmis syksyyn!

Ravellenic Games

Ravelryssä haastettiin neulojia ylittämään itsensä hurjiin urheilusuorituksiin olympiakisojen aikana. Minäkin päätin haastaa itseni, ja annoin Kultani päättää villapaitamallin itselleen. Tämä osoittautui virheliikkeeksi, sillä tottakai Kultani päätti haluta juuri sen palmikkoisimman ja monimutkaisimman mallin, eli An Aran for Frederick Jane Austin Knits 2011 -lehdestä. Kovasti minulla oli yritystä saada pusero valmiiksi, mutta valmiiksi sain vain vartalon ja toisen hihan.

Uusi tavoiteaika valmistumiselle on ensi joulu. Toinen hiha on jo aloitettu!

Jätin paitaneuleen kuitenkin suosiolla hääreissusta pois, mutta jotain neulottavaa kaipasin sinnekin. Reissuun lähti siis kerä Lai-la-lain silkin kosketus -klubin dk vahvuista lankaa. Lanka ei puhutellut minua lainkaan, sillä ruskea ja minä emme tule toimeen keskenämme. Onneksi ystäväpiirissä on kuitenkin myös ihmisiä, joille ruskea ei ole ongelma, joten lahjakori sai täytettä.

Jä nämä lapaset oikeuttavat minut mitalisijoille kisassa nimeltä Mitten Medley!

Aakkoshaaste E-H

Taas on haastetta neulottu eteenpäin. Oikeastaan tämän haasteen teemaksi taitaa minulle muodostua "en tee mitään mitä suunnittelin". E:stä ei tullutkaan huivi.

E niinkuin Eugenia's mittens

F niinkuin From dawn till dusk shawlette

G niinkuin Georgiana

H niinkuin Hello Kitty Dishcloth

Koska olen laiska...

... niin postaan nyt vain huonoja kuvia valmistuneista töistä joista olen ehkä aiemmin puhunut.

Cthulhu lapaset

Ylivaloittunut kuva paksusta talvipipastani

Huivi, johon rakastuin, mutta en ole vieläkään käyttänyt

Ensimmäinen Aeolian

Alice has left the wonderland

Tulihan se talvi vihdoinkin. Tälläiset paukkupakkaset ovat parhaita motivoimaan neuleiden loppuun saamista! Tänä talvena teema taitaakin olla Liisa ihmemaassa.

Aloitin nämä lapaset jo tammikuussa, kun eräs ihana Ravelryn Kaheli osti minulle niiden ohjeen. Ihan tuosta noin vain, pyyteettömästi! Olin aivan äimän käkenä, tekeekö joku muka näin ihan vain saadakseen toisen hyvälle tuulelle?

Lapasissa tuli käytettyä muutamaa uutta tekniikkaa. Ensinnäkin tuo nyppyreunus aiheutti alkuun hieman harmaita hiuksia, en ole ennen tehnyt pykäreunaa kutomalla (aikaisemmin olen vain virkkaamalla viimeistelyssä saanut tuollaisen aikaan). Pari kertaa jouduin purkamaan ennen kuin ymmärsin, mitä ohje haluaa minun tekevän. Toinen uusi asia oli tuo jäniksen jälkikäteen kirjottu kello. Eipä ole tullut kirjomistakaan käytettyä neuleissa ennen, mutta hyvin tuo näytti luonnistuvan.
Napit olisin halunnut turkooseiksi, mutta mummin nappilaatikoista löytyi vain kolme oikean kokoista kyseistä väriä. Päädyin kompromissiin ja laitoin mustat napit, mutta ompelin ne kiinni turkooilla langalla.

Toinen Liisa aiheinen neule oli illuusioneule sukat. Tämäkin oli uutta minulle, ensimmäinen illuusioneuleeni!

Irvikissa piilosilla...

Nämä olivat samalla tammikuun SKA haasteen sukat.

Tällä hetkellä näemmä melko turkoosi kausi menossa... Pitää yrittää ryhdistäytyä!