Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mona. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mona. Näytä kaikki tekstit

06 heinäkuuta 2014

Tassuja ja niiden vaivoja

Saimme keväällä aikaisin kutsun häihin, pariskunta oli persoonallinen, huumorintajuinen ja omalaatuinen joten häälahja tuli aika nopeasti keksittyä: sukat Regian Fluormaniasta!

Herraskaisen sukat ovat vihreä-sinisävyistä regiaa, kokoa näille tuli 45 numeroisen kavion verran. Pintakuvio on vedetty omasta päästä: 2 krs. oikeaa; 2 krs. 2 o, 2 n; 2 krs oikeaa; 2 krs. 2 n, 2 o. Kantapää on ranskalainen ja kantakiila on neulottu sileänä nurjana, sukat lähtevät varpaista ja päättyvät varteen. Koko kerä näihin meni, alle 5 grammaa jäi lankaa jäljelle!

Rouvan sukat on tehty Caoua Coffeen mallilla Aramis ja kokoa 42/43. Näissä jäi vähän jännittämään, ovatko sopivat, kun malli oli melko kapea mutta pitkä. Lankaa ei kulunut ihan koko kerää, taisi siitä 10 grammaa juuri jäädä! Varret sain näihin mukavamman mittaisiksi kuin noihin herran sukkiin, olisi melkein pitänyt sitä vihreää ostaa toinenkin kerä ja käyttää loppu sitten omiin sukkiin. Noh, nyt mentiin näillä, toivottavasti pariskunta pitää sukistaan. Itse en häihin sitten päässytkään, joten miehen tehtäväksi jäi tämän lahjan luovutus.

Ja ei ne huonotkaan uutiset tähän lopu, meillä perheen varvasluku laski yhdellä viime perjantaina. Mona onnistui tiistaina loukkomaan tassunsa niin pahasti, että yhden varpaan luut olivat niin monena pienenä kappaleena, ettei sitä olisi enää kannattanut lähteä korjaamaan. Perjantaina leikattiin koko varvas pois. Nyt ei enää pitäisi olla muuta kipua kuin leikkaushaavasta vähän, sekin paranee muutamassa päivässä. Kävelylenkeillä saa jo käydä koiran jaksamisen mukaan, kunhan haava menee kiinni ja siteet saa pois saa taas jatkaa kunnon lenkkeilyä. Itsellä on nyt lähinnä helpottunut fiilis: onneksi ei loukkonut itseään tuon pahemmin ja onneksi on nyt tämäkin alta pois. Riittäisikö nämä huonot uutiset nyt jo vähäksi aikaa, voisiko välillä tulla niitä hyviäkin?

18 marraskuuta 2013

Kummitytön huivikauluri

Puolison kummitytölle toivottiin joulupukilta "jotain pörröistä ja vaaleanpunaista" ympyrähuivia, jonka saisi kaksinkerroin kaulalle.
Selvä, hetken aikaa joutui täti miettimään. Mikä lanka? Mikä ohje? Millä tekniikalla? Lopulta kaikki loksahti paikalleen kuin valettu. Tilasin mummun oravalapasiin ruskeaa ja punaista Alpacaa, mutta punainen olikin ihan liian räikeä, pinkkiin taittava punainen. Ei siis mummille, muttta kummitytölle? Sí! Yksi kerä on aika vähän 9-vuotiaan huiviksi, mitä muuta? Raitaa? Kaksinkertainen lanka? Kaveriksi kirkkaalle punaiselle halusin jotain kunnolla hempeää, joten kääsiini eksyi vaaleanpunainen kerä Dropsin Vivaldia. Toimii! Sitten avasin räveltämön ja kirjoitin hakukenttään molempien lankojen nimet. Törmäsin tähän ohjeeseen. Isoin koko, muutama silmukka lisää ja muutama kerros vähemmän. Sopii varmasti esiteinille ja sopii myös koiralle!
Mona auttoi taas edes vähän paremmissa kuvissa, se on kyllä paras neulemalli ikinä! Odottaa nätisti paikallaan ja ottaa aina sellaisen kaihoisan huippumallikatseen iäisyyteen. Kamera ei tosin ollut paras mahdollinen, puhelimella kun kuvasin, mutta ei tuosta koirasta saa huonoa kuvaa!

Kummityttö on varmasti tästä huivista iloinen, joulupukilla on taas yksi lahja vähemmän tehtävää jouluksi. Ne mummun lapaset muuten toteutuvat ruskeasta ja vaaleanharmaasta, kun ei se punainen toiminut ollenkaan. Ja nekin ovat peukaloita vailla valmiit! Melko hyvällä mallilla ovat tämän joulun lahjat, enkä suostu ottamaan stressiä niistä viimeisistäkään.

07 maaliskuuta 2013

Missä asun? Kotona!

Olen nyt pitänyt vähän luvattoman pitkän tuumaustauon, sillä en ole ihan varma, kuinka paljon haluan kertoa siitä, missä asun. Olen kertonut aika paljon kodistani (omasta mielestäni), mutta en halua kertoa sen sijaintia. Sanotaan nyt vaikka näin, että kuvasta voi päätellä jotain. Oikeastaan en ole ihan varma, mutta kuvasta taitaa näkyä talomme katto. En toisaalta ole kyllä varma, onko kyseinen kuva edes tältä paikkakunnalta, kun ympäristö on muuttunut viime vuosina melkoisesti. Uusia rakennuksia tullut ympärille, uusia teitä avattu ja jopa yksi isompi kauppa rakennettu. Ehkä asun, ehkä en tuolla kuvan alueella.
Oikeastaan se, mikä sai minut pitkästä aikaan kirjoittamaan, on se, että haluan taas esitellä viimeisimmät kätteni työt! Tassuttimia sekä etu- että takaraajoihin!
Hevitumput kaverin poikakaverille. Yksi niistä useista, joilla on maaliskuussa syntymäpäivät. Kullalla on näistä pääkallokuvioiset versiot, ja en kuulemma saa enää ikinä tehdä samanlaisia, jotta ne pysyvät tarpeeksi uniikkeina ja harvinaisina. Tein siis pelkästään mustat.
Kiitossukat kaverille, joka aiheutti tässä muinoin yhdellä pelikerralla meille kaikille nördgasmin. Hän oli tehnyt meille Dark Heresyyn omat hahmokansiot, joihin saa laajemmin kirjoitettua hahmolomakkeen tiedot! Oh my! Tästä taidan kirjoittaa kokonaan oman postauksen jossain vaiheessa, on ne vaan niin hienot. Ja kuulemma Call of Cthulhuun on tulossa samanmoiset! Neiti on kyllä sukkansa ansainnut!
Kummipojalle valmistui Cascaden 220:stä huovutetut töppöset. Mona makoili niin sopivasti auringossa, jotta sain samalla siitä hyvän kuvan. Vähän se on pöllähtäneen näköinen kun menin herättämään sen. Miten koira voikin olla niin aamu-uninen?



01 helmikuuta 2013

3. kirjoitus, jossa kerron harrastuksistani ja rakkaudestani

Hahaa, tulipa sopivasti tämä harrastuspostaus kun minulla on valmista näytettävääkin :D Harrastan siis käsitöitä, joita saatan ehkä vähän rakastaakin.
Minun kolmas lintillani. Kolmas kerta sanoi tälläkertaa toden, ja nyt tämä huivi on viimeinkin omaan käyttöön! Väri oli taas vaikea kuvattava, nuo kuvassa vaaleansiniset ovat oikeasti sellaista keskisinistä ja tummansiniset sellaista violettiin taittavaa tummansinistä. Lanka oli tälläkertaa Wollmeisen 100% pure, eli täys merinovillalanka. Tykkäsin hieman enemmän kuin Wollmeisen Twinistä, mutta en mainittavasti. Neulottavuutensa puolesta tämä ei ole sitä ihaninta lempparia, kun on niin puuvillan tuntuista, mutta käytön puolesta tämä on ihana! Ja käyttöön tämä toivottavasti pääseekin.
Aloitin myös kirjoneuleiset sukat, joihin tulee tälläisiä pääkallokukkasia. Nam!
Koiran vilttiinkin on nyt jo 46 palasta valmiina.

Josta aasinsiltana pääsemmekin toiseen rakkauden ja harrastuksen sekoitukseen: koiraani! Monasta olettekin tässä blogissa jo paljon kuulleet, joten voitte käydä lukemassa tuosta karvaotuksesta vaikka täältä ja täältä!

Kolmas asia onkin sitten enemmän rakkaus ja vähemmän harrastus. Elämäni mies, prinssi charming ja kaikkea muuta! Olemme olleet yhdessä joulukuusta 2006 asti, yhteen muutimme syksyllä 2007.

30 tammikuuta 2013

30 päivää myöhemmin



Löysin blogimaailmasta tälläisen kivan 30 päivän (postauksen?) haasteen, joka herätti minussakin heti ajatuksia. Jos se herätti ajatuksia, joita haluan kertoa, on silloin kerrottava ne ajatukset! Teemat ovat seuraavat:
Pvä 1: Me, myself and I
Pvä 2: Vanhempani
Pvä 3: Sisarukseni
Pvä 4: Rakkauteni
Pvä 5: Harrastukseni
Pvä 6: Ystäväni
Pvä 7: Lempimusiikkini
Pvä 8: Uskomukseni
Pvä 9: Rakkauden määritelmä
Pvä 10: Mitä oli ylläni tänään?
Pvä 11: Laukkuni sisältö
Pvä 12: Tärkeimmät tavarani
Pvä 13: Mitä söin tänään?
Pvä 14: Missä asun?
Pvä 15: Lapsuuteni
Pvä 16: Unelmani
Pvä 17: Suosikki syntymäpäväni
Pvä 18: Lempimuistoni
Pvä 19: Lempijuomani ja -ruokani
Pvä 20: Suosikkipaikkani
Pvä 21: Jotain, mikä saa minut itkemään
Pvä 22: Jotain, mikä saa minut hyvälle tuulelle
Pvä 23: Pelkoni
Pvä 24: Mitä haluan tehdä ennen kuolemaa
Pvä 25:  Jos voisin toivoa jotain...
Pvä 26: Jotain, mitä kaipaan
Pvä 27: Jotain, mitä kadun
Pvä 28: Aamurutiinini
Pvä 29: Mitä kerään
Pvä 30: Tyylini

Todennäköisesti yhdistelen joitakin teemoja, sillä en esimerkiksi osaa erottaa tämänhetkisestä elämästäni rakkautta ja harrastuksia. Ja lisäksi en usko edes, että jaksaisin seuraavan 30 päivän ajan joka päivä kirjoittaa, joten teen tästä siis 30 postauksen haasteen. Kunhan käyn nuo kaikki asiat läpi, niin fine!

Aloitan siis heti: Minä. Me, myself and I

Minä olen:
Avopuoliso

Emäntä ihanalle koiralle

Neuloja
Peikonpoikanen, sinisielu, pesän rakentaja, haaveilija
Näillä minä määrittelen itseni. Meilkein jopa tässä järjestyksessä, mikä on toisaalta aika surullista. Vain yksi näistä liittyy minuun itseeni ja sekin on vasta viimeisenä. Toisaalta sekin on osa minua: en halua kertoa mitään oikeasta minustani kuin vasta ihan viimeisenä. Tähänkin kuvaan mietin pitkään, jos vaikka puhuisin vain jotain ulkoisista asioista, mutta päätin sitten kuitenkin avautua.

23 joulukuuta 2012

Hei tonttu-ukot hyppikää!

Tai sitten astetta tontummat koirat. Anyways, hyvää joulua kaikille lukijoille! Ja turvallista vuoden vaihtumisen juhlintaa, ei saa ampua raketilla itseä tai kavereita!


04 marraskuuta 2012

Monalle


Nappasin Belgian Beauty -blogista haasteen. Tässä edelliseltä blogilta otetaan 11 kysymystä ja sitten annetaan uudet 11 kysymystä, joten haasteen voi tehdä aina uudelleen ja uudelleen, kysymykset kun vaihtuvat välillä. Minua ei haastettu tähän, vaan annettiin yleinen "kaikki jotka lukevat tämän" haaste. Nämä kysymykset liittyvät koiriin, sillä kyseessä on koirien blogi. Minä ajattelin kysyä vähän laajemmalta skaalalta elämästä asioita ja toivoisin lukijoideni ainakin tekevän tämän ;) ja tottakai vinkkaavat minulle sitten, kun on valmista, jotta saan vastauksia kysymyksiini!
 
1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri hänet? Miksi juuri tämä koira?
Monasta olen tehnyt jo kertomuksen, miten se tuli minulle, mutta miksi? Siksi, että satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Etsin koiraa, joka ei välttämättä olisi puhdasrotuinen. Halusin antaa kodin jonkun vahingolle. Sattumalta huomioni kiinnitti ilmoitus, jonka kerrottiin olevan Mäntästä, joka on lähellä synnyinpaikkakuntaani. Siksi juuri tämä koira.

2. Miten päädyit rotuusi?
Halusin koiran, jolla olisi vahva halu miellyttää (eli helposti koulutettava), sopivan kokoinen suojelemaan ja painimaan ja metsästysvietin piti olla minimaalinen.

3. Tuleeko laumaasi vielä tulevaisuudessa erirotuista koiraa? Mikä rotu?
Tulee, aivan varmasti. Puhetta on ollut ainakin rotweilerista ja puhtaasta saksanpaimenkoirasta.
 
4. Jos koirasi olisi joku julkisuudenhenkilö, kuka hän olisi? Miksi?
Mona olisi BB-julkkis. Huomionhakuinen ja ei kauhean älykäs.
 
5. Kummallisin asia/elintarvike mitä koirasi haluaa syödä?
Siteet. Jos roskiksessa on kuukautissuojia, niin Mona haluaa silputa ne. Asia on juoksujen aikaan varsin rasittava, sillä käytän tavallisia terveyssiteitä koiralla juoksusuojissa. Pitäisi varmaan sijoittaa kestositeisiin!
 
6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen olisi hänen pukeutumistyylinsä? Lisää kuva.
Tämä on aika vaikea. Monalla olisi ainakin pitkät ja ehkä vähän rosoisesti leikatut hiukset ja hyvinkin rento ja käytännöllinen vaatetus. En lisää kuvaa.
 
7. Mikä on koirasi lempiasia koko maailmassa?
Se, kun tietää pääsevänsä muiden mukana. Ihan mihin vain, mutta Mona ilahtuu aina, kun se huomaa, että sitä ei jätetäkään yksin kotiin vaan se otetaan mukaan. Ulkomaailma on sille joka kerta uusi seikkailu, johon se pääsee oman laumansa mukana.
 
8. Kumpaa vanhempaansa koirasi muistuttaa enemmän? Millä tavalla?
Varmaankin minua. Mona tekee ensin ja miettii sitten, on vilkas ja vaihtaa mielenkiinnonkohdettaan nopeasti. Se innostuu heti uusista asioista mutta jos asiat ei mene niinkuin se haluaa se kyllästyy nopeasti.

9. Millaisia pentuja koirasi jättäisi? Olisiko koirasi hyvä valinta jalostukseen? (Vaikka koira olisi leikattu, kuvittele silti)
En usko, että Mona viihtyisi emona. Se on aina kovin kummissaan, kun joku toinen koira alistuu sille. Se hermostuu heti ja alkaa ressata johtoasemaansa mm. suojelemalla tätä alamaistaan kaikelta.

10. Kuva, joka kuvastaa parhaiten koirasi ajatuksenjuoksua.
 Tämä kuva on blogissa ennenkin nähty, mutta se sopii tähän kysymykseen niin hyvin, että käytän sitä uudelleen.
 
11. Mitä koirasi vihaa ylikaiken maailmassa?
Sitä, että joku ignooraa sen täysin. Sitä, että joku tulee meille, joka ei halua huomioida sitä ollenkaan tai ei muuten osaa olla koirien kanssa. Silloinkin Mona kyllä alistuu kohtaloonsa ja jättää vieraan rauhaan, mutta siitä huomaa, että sitä harmittaa.




Sitten ne omat kysymykset...
1. Mikä on varhaisin iloinen muistosi?
2. Jos mikä tahansa eläin voisi tottua ihmisiin ja viihtyisi ihmisen kanssa, minkä lemmikin haluaisit? Jos valitsin mielikuvituksesi tuotteen, kuvaile se tarkasti.
3. Onko sinulla sisaruksia? Oletko tyypillinen esikoinen/keskimmäinen/kuopus/ainoa lapsi?
4. Jos olisit muusikko, minkälaisessa yhtyeessä soittaisit?
5. Jos eläisit kaksoiselämää, kuten kuuluisat sankarit ja pahikset, mikä sinä olisit? Mikä olisi sinun missiosi? Ja minkälainen olisi arkkivihollisesi?
6. Jos raha ei olisi ongelma, millaisen kodin haluaisit?
7. Mistä olet eniten ylpeä elämässäsi?
8. Jos olisit koira, mikä rotu olisit? Jos et tiedä mitään koirista, voit myös valita kissarodun.
9. Jos sinulla on jokin lempikauppa/ -putiikki, jota haluaisit mainostaa/kiittää, tee se nyt!
10. Heräteostos, jota kadut eniten?
11. Kerro vielä viimeisin asia, joka sai sinut hymyilemään. Jotta hymy tarttuu kaikille muillekin.

26 syyskuuta 2012

Viikonlopun kujeita

Olin viikonloppuna kotikotona käymässä. Mukana olivat myös Äitini koirat Sulo ja Micka.

Sukkasato ei ole tällä viikolla juuri edistynyt, sillä huivitus palasi. Ja kummipojan villahaalari on hihoja ja vetoketjua vaille valmis. Palaillaan sitten, jos jotain saan joskus valmiiksi!

17 syyskuuta 2012

Miksi minulla on koira

Lueskelin tässä eräänä tylsänä sateisena päivänä erilaisia koiriin liittyviä blogeja, ja tuli muisteltua sitä, miten minulle on tullut koira. En ole muistaakseni siitä ennen täällä puhunut, joten nyt tulee tarina minun ja Monan teiden kohtaamisesta!

 
Meidän perheessä on aina ollut koiria. Kun synnyin, vanhemmillani oli vehnäterrieri uros, Jeri. Tästä koirasta en muista muuta, kuin sen turkin. Vehniksillä on kihara melko lyhyt turkki, josta on hyvä pitää kiinni kun opettelee kävelemään. Koira tosin kosti minulle, eli kun opin kävelemään, naamani oli sen kuonon korkeudella. Sain monet kasvopesut jos erehdyin juoksemaan.
Jeri kuoli kun olin n. kahden vanha. Koira oli vanhemmilleni niin tärkeä ja rakas etteivät he enää halunneet toista koiraa, sillä kukaan ei enää voisi viedä sen paikkaa heidän sydämissään. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, ja hyvin lähellä siskoni nelivuotis synttäreitä olimme vanhempieni  ystäväperheen luona käymässä. Heidän ajokoirallensa oli käynyt "vahinko" ja se oli juoksujen aikaan tavannut kettuterrieri uroksen. Pennut olivat juuri luovutusikäisiä ja yksi oli jäänyt myymättä, eikä ystäväperheellä ollut mahdollisuutta pitää pentua. Vanhempani kieltäytyivät koirasta, mutta ystäväperhe oli ovelampi. He antoivat sen siskolleni syntymäpäivälahjaksi ja toivat sen autoon kun olimme lähdössä. Siinä siskon sylissä kyhjöttävä pentu sulatti vanhempieni sydämen ja näin meille tuli meidän toinen koiramme Pilkku.
Pilkku oli suuri persoona. Se nukkui usein minun tai siskoni sängyssä vieden meiltä pikkuhiljaa peiton. Ja jos peittoa yritti vetää takaisin, se meni vain paremmin sen päälle maate. Pilkku ei koskaan oppinut kulkemaan hihnassa ja mökillä se kävi silloin tällöin omilla retkillään. Pilkku rakasti kaikkia, jotka vähänkään rapsuttivat sitä, mummi ja vaari olivat sen mielestä kuitenkin maailman parhaat, sillä heiltä se sai herkkuja.
Pilkun ollessa vielä elossa vanhempani erosivat ja äiti hommasi oman koiran, karkeakarvaisen kääpiömäyräkoira Iisan. Iisan edellinen perhe joutui luopumaan Iisasta, sillä koira ei hyväksynyt heille syntynyttä lasta. Iisa oli koko perheen kuningatar, ja jos se ei halunnut kävellä ulkona niin se ei kävellyt. Silloin koira piti kantaa. Iisa sai nukkua äidin sängyssä ja sen bravuuri oli maata sylissä selällään, pää rintojen välissä. Tässä vaiheessa minullakin oli jo sen verran ikää, että minunkin mahani päällä se tykkäsi maata rapsutettavana.
Pilkku kuoli muutama vuosi Iisan perheeseen tulon jälkeen, eikä isäni ole sen jälkeen halunnut uutta koiraa. Vanhempieni välit tosin paranivat sen verran, että Iisa oli silloin tällöin myös isäni luona, joten isä ei kaivannutkaan koiraa niin kovasti. Iisan kuolema oli minulle kuitenkin paljon traumaattisempi, sillä minä olin se, joka löysin sen kivuistaan kärsivänä vaatekaapista vikisemässä. Jouduin odottamaan kivuliaan koiran kanssa tunnin, ennenkuin vanhempani pääsivät paikalle ja pääsimme eläinlääkäriin. Mitään muuta ei ollut enää tehtävissä, kuin lopettaa sen kärsimys.

Iisan jälkeen olimme taas muutaman vuoden ilman koiraa, kunnes siskoni valmistui ylioppilaaksi ja lähti maailmalle. Koska perheessä oli silloin yksi suu vähemmän ruokittavaa, aloin puhua vanhemmilleni koiran hankkimisesta. Tästä koirasta tulisi nyt selkeästi minun koirani, ja ottaisin sen myös mukaani, kun muuttaisin kotoa. Äiti olisi halunnut jonkun pienen koiran, mutta minä olin sitä mieltä, että isompi olisi parempi. Olin myös silloin jo tavannut nykyisen avopuolisoni, joten hänenkin mielipiteensä vaikutti. Ja hän oli sitä mieltä, että alle 25 kiloiset ovat kissoja.
 Keväällä 2007 löysin keltaisen pörssin sivuilta ilmoituksen, jossa kaupattiin äitienpäivänä syntyneitä pentuja. Pentujen emo oli saksanpaimenkoira ja isä perheen oma kultainennoutaja. Tämä voisi olla sopiva rotuyhdistelmä minulle! Vanhempani olivat ensin sitä mieltä, että koira on liian iso. Minä pidin pääni ja otin isäni mukaan katsomaan pentuja. Pentu oli vilkas ja leikkisä, ja sulatti niin minun kuin isänikin sydämen! Lisäksi se näytti siltä, että mikään ruoka ei olisi sille tarpeeksi. Juuri ennen tuloamme pennut olivat saaneet ensimmäisiä kiinteitä ruokiaan, ja Mona kävi kaikkien jälkeen vielä tarkistamassa kaikki kupit, jos jonnekin olisi vielä jotain jäänyt. Kun se oli kaikki kupit käännellyt ja todennut, ettei ruokaa enää ollut, se lähti jahtaamaan emoa, josko vielä vähän maitoa saisi. Pentu oli hyvin pulska, joten ei se ainakaan nälkää ollut nähnyt.
Kesällä, juuri Tuska festareiden jälkeen heinäkuun alussa meille muutti karvainen pienokainen, joka sai nimekseen Mona. Mona ei ehtinyt kuin reiluun puolen vuoden ikään, niin muutimme poikakaverini kanssa yhteen. Siitä lähien Mona on ollut minun lenkkikaverini, terapeuttini, lapseni ja rakas ystäväni. En osaisi kuvitellakaan elämääni ilman sitä! Tämän koiran kohdalla on täysin totta sanonta, että et saa sellaista koiraa kuin haluat, vaan sellaisen, jota tarvitset.




11 kesäkuuta 2012

Häät mielessä

Tämä Aeolian pääsi viime viikonloppuna oikealle omistajalleen. Viikonlopun vietin Nivalassa ystävien ja kummipojan seurassa, rattoisasti askarrellen tuomionpäivän lyhtyjä ystävän elokuisiin häihin ja remontissa auttamalla. En millään jaksa odottaa elokuuta!

Selvisi myös, että koirani on Houdini. Se murtautui ulos koiran pihahäkistä. Ihan siis murtautui, ei tullut yli eikä ali vaan läpi.

03 toukokuuta 2012

Peiton tapainen

Ihka ensimmäinen tekemäni peitto on nyt valmis! Phuh. Yleensä olen hyvinkin suoraviivainen käsityöihminen, joten tälläinen pikku näpertely ei ole ollenkaan minua. Olen ennenkin aloittanut vaikka kuinka ja monta peittoa, mutta aiemmin ei yksikään ole valmistunut. Olen aina kuvitellut, että palapeitot eivät ole minua varten. Joskus on haustaa todistaa itselleen olleensa väärässä!
Toki tämä on nyt enemmänkin peitoke, kokoa rätillä on jopa 50 x 60 cm joten kauhean iso otus ei sen alle mahdu loikoilemaan. Dominopaloja tein 30, sillä lankani eivät riittäneet yhtään isompaan peittoon. Lankoina olen käyttänyt varastoihin kertyneitä alle 20 gramman tico tico jämiä. Mukana on ainakin violettia, vihreä-sinistä, pinkki-keltaista, itsevärjättyä vihreä-punaista, sinistä ja keltaista. Reunuksien virkkaamista varten jouduin aloittamaan uuden kerän vihertävää ticoa, josta kuluikin kaikki 100 g. Peitto painaa yhteentä n. 250g.
Ja kuten aina ennenkin, yhtäkään neuletta en voi sisällä kuvata ilman, että tuollainen karvavauva änkee kuvaan mukaan. On se vain niin linssilude <3

08 maaliskuuta 2012

Tunnustus


Ohhoh, olen aikas yllättynyt! Blogini sai ensimmäisen tunnustuksensa, siitä kiitos Nizureth:lle!

Homman nimi on siis seuraava:

  1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen
  2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi
  3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle
Voi apua, olen kertonut itsestäni ihan jo melkein kaiken, joten todella vaikeaa nyt miettiä jotain uutta ja ihmeellistä! Lisäksi blogini on jo valmiiksi random, se ei keskity vain yhden asian ympärille, niin näiden "random asioiden" keksiminen on aika haasteellista! Mutta yrittänyttä ei laiteta. Säännöissä käskettiin vain kertoa, mutta kuvat kertovat mielestäni enemmän, joten tässä muutama tämänhetkistä elämääni valottava kuva tunnustusten evästeenä!


1. Minulla on taas pitkästä aikaa kuitua päässäni


2. Koirani nukkuu usein unilelu kainalossa


3. Minulla on vihreät isäni entisöimät vanhat vyyhdinpuut.


4. Tilaan Moda ja Trendi -lehtiä, joista jälkimmäisen peruin juuri viime viikolla, laatu mennyt niin hurjasti alasspäin.


5. Lempi tv-sarjani on Addams Family


6. Nuorimmaisemme (A. Geniculata) loi nahkansa toissapäivänä


7. Minulla on vaaleanpunainen miniläppäri, kutsun sitä hattaraksi.

Haastan seuraavat blogit:

Nämä saavat luvan riittää. Älkääkä nirhikö, en ole yhtään tietoinen kuka näitä on jo tehnyt ja kuka ei mitäkin, tai haluaako joku nimenomaan näitä vai vihaako tunnustuksia ja niiden tekopirteitä tehtäviä. Nämä blogit minusta ansaitsivat One Lovely Blog tunnustuksen!

23 joulukuuta 2011