Eka kerta

Ja ensimmäinen pysäytys intikalla. Poikakaveri sitten päätti kuvata tapahtuman.

Eikä edes pelottanut. Ainakaan paljoa. Tuon jälkeen kävin heittämässä pienen lenkin, ja voi vitsit oli hauskaa! Harmi vain, että tänä syksynä ei kunnon ajokelejä enää tule. Mutta thih, on nuo kaksipyöräiset aikas maailmanlopun vehkeitä!

Vaikeuksien kautta voittoon

Nonni, nyt se on käyty, nimittäin tästä päivämäärästä eteenpäin saan ajaa myös kaksipyöräisiä ajoneuvoja eli moottoripyöriä! Meinasi jo pariin kertaan hommassa usko loppua, kun kurssien aloittamisen jälkeen pitikin metsästää vielä uusi autokoulu matalammalla pyörällä ja kaikki opettajat tuntuivat olevan kesälomilla. Siihen kun vielä lisää sen, että tarvitsin melko runsaasti lisää tunteja, kun ei ole ennen tullut edes mopolla ajettua, niin olin aivan varma homman menevät syvälle metsän puolelle.
Nyt kuitenkin saan viimein taputtaa itseäni selkään hyvästä suorituksesta. Ensi keväänä minutkin näkee sitten viilettämässä lonely riderinä uskollisella intruderilla pitkin maanteitä. Tuskin jaksan odottaa! Nyt ei enää tarvitse joka aamu nähdä painajaisia lumentulosta, nyt saa lumi sataa rauhassa maahan ja minä olen onnellinen.