Eipä tämä tästä paremmaksi muutu...

Nimittäin tämä Daily vanilla -mekon kuvat eivät odottamalla parane. Tänään oli jo ihan hyvä kuvauspäivä, mutta oma pakkasensieto ei kestä kuin muutaman kuvan. Tässä siis niistä paras. Kädet nyrkissä, kun palelsi niin vietävästi!

Tämä eroaa siitä aiemmasta harmaasta vain pidemmällä helmalla ja enemmän ainaoikeaa hihoihin. Tällä kertaa kädenteitä reunustaa niiden lisättyjen viiden silmukan lisäksi viisi ainaoikein neulottua lisäämätöntä silmukkaa, jos haluaa selittää vaikeasti. Helpompaankaan ei näillä aivoilla nyt taivuta!

Daily Vanilla

Viimeaikoina olen erikoistunut tunikoihin. Pidän niitä vapaalla trikoiden kanssa ja töissä kaveriksi pillifarkut. Kun muunlaisia farkkuja ei enää kaupoista saa ja ne eivät todellakaan näytä hyvältä lyhyemmissä paidoissa tällä hanurilla.

Alunperin malli oli lyhyelle paidalle, mutta halusin nimenomaan tälläisen pidemmän neuleen. Loin silmukat koon 38" mukaan ja kaventelin sivuista tasaisesti kokoon 35 3/4". Lankaa kului pari metriä yli 200g, yksikin kerros vähemmän alaosaan ja kaksi kerää olisi riittänyt! Muutin mallia myös siten, että en tehnyt käännettyä päärmettä helmaan, vaan neuloin 10 kerrosta ainaoikeaa. Hihoihin lisäsin ainaoikein reunukset, jotta eivät lähtisi niin pahasti rullaamaan, mutta näemmä rullaavat melko paljon niilläkin.

Tunika pääsi heti käyttöön, enkä ehtinyt ottaa kuvia, joten kuva on otettu päivän käytön jälkeen. Olisi ehkä pitänyt takin jäljiltä hieman oikoa ja suoristella, mutta ulkona oli kylmä, sisällä ei saa tällä valolla minkäänlaisia kuvaa enkä halunnut mennä takaisin räpsimään suoristetustaa puserosta kuvia. Kaunis se on vähän kurtussakin.

Kesäksi valmistui villatunika

Sopivasti koirankarvainenkin. Tämän aloitin jo varhemmin keväällä, suunnittelin käyttäväni tätä kun kelit ovat sellaiset, ettei talvitakkia tarvitse mutta nahkatakissa on liian kylmä. Noh, kuvauspäivänä lämpöä oli n. 27 astetta plussaa varjossa.

Vähän tunikasta tuli kuitenkin väärän mallinen. Tuo yläosan kuviointi olisi voinut alkaa vähän aiemmin vyötäisiltä ja helma voisi istua paremmin tuosta pinnan vaihtumiskohdasta. Jos siis joku n. ry 88cm tarvitsee/haluaa tälläistä tunikaa, tämä voisi vaihtua johonkin kivaan sukka- tai huivilankaan. Tunikassa on käytetty Novitan uutuutta, Pikkusiskoa, joka kestää 40 asteen konepesun.

Käsiemme lämmikkeeksi

Iih, näistä tuli muuten ihanat näistä lapasista! Näistä tuli ihan mun näköiset, pehmoiset ja sopivan ohkaset. Ja näistä tuli myös liian pienet... Grr! Joten eikun hommaamaan paksumpaa lankaa ja uusiksi. Nämä menevät todennäköisesti naamakirjan kuuttikirpparille myytäväksi, kunhan ensin napsin näistä huomenna parempia kuvia päivän valossa, joten stay tuned!

Seuraavat käpälättimet ovat kummipojalle. Ihan tavalliset siniset lapaset, joihin päätin harjoitella silmukoiden jäljentämistä. Joo-o, harjoittelun tulokselta se näyttääkin, mutta eiköhän nämä pian kaksivuotiaan kätösiä lämmitä hetken aikaa.

Pitkät palmikkosukat

Tykkään siitä, miltä palmikot näyttävät, vaikka en niin hirveästi jaksa niitä aina tehdäkään. Blogin lukijat ovat myös varmasti huomanneet pakkomielteeni pitkävartisiin sukkiin. Lähes puolet itselleni tekemistä sukista on polvimittaisia. Pidän juuri siitä mitasta sukissa, sillä hameiden kanssa ne ovat ylivedot. Ei siis ole ihme, että pidän pitkävartisista palmikkosukista.

 Näiden nimenomaisten sukkien ohje löytyy Novitan sukkalehdestä, joka julkaistiin jo vuonna 2011, mutta varmasti löytyy vielä monesta paikkaa myynnistä. Itse olen jo ainakin kuusi ohjetta tuosta lehdestä toteuttanut ja tarkoitus on vielä useita ohjeita toteuttaa. Pidän siis myös tuosta sukkalehdestä! Paksummille sukkalangoille kun harvoin löydän omaa silmää miellyttäviä ohjeita, on tuo lehti piristävä poikkeus. Kun ei tälläinen vilukissa millään ohuilla villasukilla selviä suomen talvikuukausista.
Mutta mitä tulee Novitan lankoihin, ja erityisesti tähän seiskaveikkaan, josta nämäkin sukat toteutin... Voi pyhä jysäys! Olen nyt yhden illan ja yhden aamun pitänyt sukkia jalassani, ja nyt jo kantapäät ovat lintassa ja huopuneen näköiset! Ja minä en yleensä saa sukkia rikki millään, elämäni aikana olen vain yhdet sukat joutunut parsimaan, ja nekin olivat jotain tarjoustalon halvinta akryylihirviötä. Eihän seiskaveikan pitäisi näin äkkiä kulua! Sehän on kestävyydeltään ruostumatonta rautalankaa vastaava! Ehkä kaikki sitten kuitenkin muuttuu ajan kanssa ja minunkin on aika myöntää, että suomalainen ei aina enää tarkoitakaan kestävää ja ikuista.

Se on alpakkainen, se on valmis!

Taas näitä elämää huonompia kuvia, mutta koittakaa kestää! Tässä on kuitenkin uusin kylmäntorjunta-aseeni! Turkoosin/sinisen/violetin sävyinen alpakkatunika! Ja se on pehmeä, mmh... Nam.
Tätä oli kiva tehdä, valmistui suurimmaksi osaksi hyvässä seurassa, sillä ainaoikeaa + ei saumoja = nopeaa ja helppoa. Aivotonta. Tätä on tehty muun muassa Dark Heresyä pelatessa.
Tänään pelasimme myös Chtulhu mythosta eteenpäin ja olen vieläkin aika fiiliksissä juuri loppuneesta kamppanjasta. Oman hahmon saavutukset ja onnistuneet nopanheitot kohentavat jotenkin niin mahtavasti omaakin mielialaa. Luulin koko nuoruuteni, että pöytäroolipelaus on vain joillekin no-life nörteille suunnattua pätemiseen keskittyvää toimintaa, mutta oikeiden ihmisten kanssa se on kaikkea muuta! No okei, olen ehkä vähän no-life, mutta nörtiksi en tunnustaudu. En ole edelleenkään kovin fiksu, en ymmärrä mitään tekniikasta ja matemaattisesti olen kohtalaisen lahjaton. En siis ole nörtti. Mutta ropettaja olen, sen voin sanoa!

Juuret

Takin mallin oikea nimi on Yuuret, jolla siis haetaan suomenkielistä saanaa "juuret", mutta koska ohjeen kirjoittajan kansalaisuus ei ole suomi, niin hän halusi kirjoitusmuotoon tuon y:n, että kaikki sen varmasti lausuisivat oikein. J on kuulemma vaikea lausuttava.
Minun juureni on harmaata Garnstudio DROPSin Nepalia, sitä kului tasan 9 kerää. Viimeisen kerän nöttösellä ompelin napit kiinni. Tuo napit ja tamppi -viritelmä on vain väliaikainen, en ole vielä löytänyt "niitä oikeita" hakasia tähän työhön. Mutta pitihän pusero saada päälle heti valmistuttuaan!
Tämä oli mukava tehdä, mallissa oli jatkuvasti "jotain meneillään" joten ei ihan aivoton. Toisaalta ohje oli mielestäni melko monimutkaisesti kirjoitettu, joten parasta oli vain lakata miettimästä miten homma menee, tekee vain niinkuin sanotaan. Aikaa tämän tekemiseen ei mennyt kuin reilu viikko! Isot puikot ja paksu, pehmeä lanka auttoivat asiaa. Näitä teen varmasti jatkossa lisää!

Valopään paita

Nyt kun on joulun kiireimmät neulomiset saatu tehtyä, innostuin tekemään itselleni villapaidan. Tämä malli oli niin kiva, että hain heti langat toiseenkin samanlaiseen, seuraavasta tulee pitkähihainen!
Malli on Still Light (linkki ravelryyn) ja lankana tässä harjoitusversiossa on Novitan Tico-Tico. Hivenen kutittavaa tuo lanka, joten päätin tehdä vain lyhyet hihat, vaikka lanka olisikin riittänyt pidempiinkin. Seuraavan teen sinisenturkoosista Dropsin Alpacasta! Se ei sitten ainakaan kutita.
Täällä on joulu mennyt ohi ja enää on muistona suklaanroippeet ja muutama uusi käyttötavara. Minä olinkin ollut erityisen kiltti ja sain ison kasan lahjoja! Mukana oli ainakin suklaantuoksuinen vartalovoi, hämähäkkikorvikset, Herra Hakkarainen muki, muistikirja, lahjakortti lankakauppaan (joka tosin meni jo niihin uusiin villapaitalankoihin...) ja ainakin kilo suklaata. Kullalta sain vielä otsalampun ja yhteiseksi saimme kapseleista kahvia taikovan masiinan. Vähän sitä jo kokeilimme ja totesimme tavallisen kahvin olevan arkena meille parempaa, mutta herkutteluun tuohon saa kivoja erikoiskahveja (esim. Chai lattea, johon ihastuin tuolla saksan matkalla). Onneksi kapselienkin hinnat ovat hivenen tulleet alaspäin, niin on joskus varaakin noita juoda.

Hovikuvaaja olisi kiva

Minua ei kiinnosta valokuvaus, ei niin sitten pätkääkään. Ei sen enempää, kuin että haluan esitellä neulomuksiani kyberelämässäni netissä, jonne niitä ei oikein muuten saa kuin kuvaamalla. Kamera, jota käytän, on poikakaverin ainakin 10 vuotias digikamera. Aikanaan se ehkä olikin ihan hieno, mutta kyllä siitä huomaa, että digikamerat oliva tuolloin vielä lastenkengissä.

Olen siis neulonut tässä joulupukin puolesta muutamia sukkia, mutta katsokaa nyt noita kuvia!

Nojaa, nämä eivät luonnossakaan ole kovin hienot, lanka loppui kesken ja jouduin jatkamaan "seuraavaksi parhaalla" vaihtoehdolla

Kuvaamatta on vielä yhdet sukat tähän samaan sarjaan, ja luulen, että laitan vasta niiden seuraavan omistajan ottamaan niistä kuvat. Kaikki sukat ovat Tiina Kuun ihania sukkamalleja, jotka ansaitsevat kyllä parempaa, mutta eihän tälläinen laiska, tyhmä ja saamaton osaa.

Ja juu, tiedän sen verran, että salama on hifistelykuvauksessa ehdoton nou-nou, mutta salama on ainoa, jolla saan sukat edes näkymään kuvissa! Ei meidän kodissa sähkövalo riitä kuvaamiseen, sillä aukkoa ei saa niin isolle, että kuvaan tulisi muuta kuin pimeyttä.

Väsynyt lapsenlikka

Huh, olipa viikonloppu! Kummipoikani sai muutama kuukausi sitten pikkuveljen, joka sai nimen viime sunnuntaina. Tämä täti oli mukana menossa ja toivottavasti apunakin välillä vanhemmille. Tuli touhuttua puolitoistavuotiaan kummipojan kanssa oikein huolella, oltiin ulkona, leikittiin lentokonetta, mietittiin sallitun ja eisallitun rajoja, itkupotkittiin, siivottiin ja vaikka mitä! On se ihana poika. Ja kova siivoamaan, osaa viedä itse roskat roskiin ja imuroida! Tädillä oli kahdelle pienelle pojalle kasa villaisia vietävinä, mutta kaikkea ei tullut kyllä kuvattua. Ja kuvatutkin on taas niitä minun ottamiani "en osaa kuvata mutta onpahan todistusaineistoa" -kuvia.

Isoveljelle vietiin villahaalari, kypärämyssy ja kahdet villasukat. Toisista on kuva, mutta toisista ei. Kuvaamattomat ovat tuosta samasta langasta kuin kypärämyssy.

Pikkuveli sai junasukat ja turkoosit palmikkosukat, joista ei harmi kyllä tullut kuvaa napattua. Oli kyllä hienot, ihan itse suunniteltu tehtäessä ja juuri sopivan kokoiset! Täytyy pyytää kuvaa niistä käytössä. Lisäksi tuota kypärämyssylankaa jäi pienenpieneen pipoon, joten vein senkin käytettäväksi, vaikka jäikin vähän matalaksi.

Takaisin kotiin pääsin maanantaina ja tänään tiistaina tulikin nukuttua neljän tunnin kevyet päiväunet. Nyt painun takaisin pehkuihin ja alan valmistautua lähestyvään ulkomaanreissuun!

Aakkoshaaste S & T

Aakkoshaastetta olen taas jatkanut muutamalla kirjaimella. S työ on jo aikaisemmin esittelemäni SS2012 Mysteerisukka.

T kirjaimen työ on myös sukat, Twisted Mockery.

Nämä sukat lähtivät kahelien sukkavaihdossa Tiinalle, jonka ottamia kuvatkin ovat. Malli oli kiva tehdä, ensimmäistä kertaa onnistuin kierrettyjen silmukoiden palmikoissa!

Lanka oli siskon tuomaa Schoppel-Wollen Admiralia, muuten oikein ihana lanka, mutta päästää väriä neuloessa. Sormieni päät olivat ihan siniset koko neulontaprosessin ajan, sillä väri ei kunnolla lähtenyt sormista edes pesemällä!

Viimeiset sukkasatolaiset

Jollei ihmeitä tapahdu, niin tässä vielä kahdet viimeiset sukkasadon sukat. Enempää ei ole satoon aloitettuna, enkä todennäköisesti enää aloitakaan.

http://hillokellari.blogspot.fi/2012/10/mysteeri.html

Pimeä ja huono kuva taas, mutta tässä on 2012 vuoden sukkasatomysteeri.

http://hillokellari.blogspot.fi/2012/10/virran-viemaa.html

Koirankarvat <3 niitä löytyy.

Kuvateksteistä pääsee taas sukkasadon Hillokellariin lukemaan, mitä olen sukista sinne kertonut.

Lintilla

Tämä huivi. Voi elämä. Jos ohjeeseen voi rakastua niin tähän ohjeeseen voi. Ohje on Martina Behmin Lintilla, ja voi pyhä sylvi, ei voi muuta sanoa! Yksinkertainen, naisellinen, kaunis ja hauska tehdä. Tuo mahtavasti käsinvärjätyn langan vivahteet esiin ja kietoutuu kauniisti kaulalle röyhelöiksi.

Lanka tässä huivissa on Louhittaren Luolan sukkalankaa Väinämöistä munakoison värisenä. On muuten pehmoinen ja lämmin! Nyt pitää vielä koirankarvat nyppiä ja laittaa pakettiin, tämä nimittäin menee joululahjaksi ehkä-vielä-joskus-anopille.

Niin ja huivin saa kerittyä kauniille kukkaselle silloin, kun se ei ole kaulassa. Nevermind silitysrauta taustalla, höyrytin isoäidinneliöitä ja huomasin, että siinä on ehkä paras valaistus tälläiselle kuvalle, mitä meillä sisällä saa.

Sukkasato, viikko X

Olen mennyt jo sekaisin viikoissa. Tällä viikolla kuitenkin olen saanut taas kahdet sukat sukkasatoon, muutamat ovat puikoilla ja edistyneet kivasti. Ja isoäidinneliöitäkin on jo 26! Touhukas viikko siis takana.

http://hillokellari.blogspot.fi/2012/10/viimeinkin-valmiit.html

http://hillokellari.blogspot.fi/2012/10/pitsisukat.html

Kuvateksteistä klikkaamalla pääsee sukkien omiin teksteihin Hillokellarissa, jossa enemmänkin turinoita sukista.

Loppuun vielä hyvä biisi, onnellista epäonnistumisen päivää kaikille!

Liian suuri bolero

Nonni. Niin siinä joskus käy, että vaikka kuinka on oikea tiheys ja tekee oikeaa kokoa ohjeen mukaan, niin silti tulee liian suuri. Tein tätä boleroa koon S ohjeella, jolloin ohjeen mukaan ry olisi valmiissa vaatteessa n. 88cm. Valmis bolero on kuitenkin lähemmäs kokoa XL ja vaatteen ry lähemmäs (tai jopa yli) 100cm. Voihan kyrsä.

Jos siis koet haluavasi tämän boleron itsellesi, niin tarjouksia otetaan vastaan. Myös vaihtokauppoja (lähinnä lankoihin) saa tarjota.

Tämä meni, jes!

Aakkoshaaste O

Nyt on sitten valmiina jo O neulekin, eli Octopus mittens! Nämä tein aiemman huivini kaveriksi. Nyt olen valmis syksyyn!

Aakkoshaaste M & L

Ämmärätti eli Mysteeritiskirätti. Tätä ohjetta aloittaessani en vielä tiennyt, mitä kuviota tähän muodostuu, ja ensin olin ihan varma kuvion olevan ripsipiirakka. Ei sitten ollutkaan!

Nurinanarinanakkimakkara -sukat ovat N neuleeni. Olin niin huonolla tuulella, että halusin itselleni jotain kivan väristä ja joutuisaa. Nallea siis ja varteen nurjia makkararaitoja siinä järjestyksessä kuin hyvältä tuntuu.

Ja tältä se tuntui. Ensin 20 kerrosta 2o 2n joustinta, kuusi nurjaa raitaa neljällä kerroksella (joiden väliin 4 oikeaa kerrosta) ja taas 20 kerrosta 2o 2n. Sitten loppusukka sileää perussukkaa. Toimii kuin junan vessa!

Ravellenic Games

Ravelryssä haastettiin neulojia ylittämään itsensä hurjiin urheilusuorituksiin olympiakisojen aikana. Minäkin päätin haastaa itseni, ja annoin Kultani päättää villapaitamallin itselleen. Tämä osoittautui virheliikkeeksi, sillä tottakai Kultani päätti haluta juuri sen palmikkoisimman ja monimutkaisimman mallin, eli An Aran for Frederick Jane Austin Knits 2011 -lehdestä. Kovasti minulla oli yritystä saada pusero valmiiksi, mutta valmiiksi sain vain vartalon ja toisen hihan.

Uusi tavoiteaika valmistumiselle on ensi joulu. Toinen hiha on jo aloitettu!

Jätin paitaneuleen kuitenkin suosiolla hääreissusta pois, mutta jotain neulottavaa kaipasin sinnekin. Reissuun lähti siis kerä Lai-la-lain silkin kosketus -klubin dk vahvuista lankaa. Lanka ei puhutellut minua lainkaan, sillä ruskea ja minä emme tule toimeen keskenämme. Onneksi ystäväpiirissä on kuitenkin myös ihmisiä, joille ruskea ei ole ongelma, joten lahjakori sai täytettä.

Jä nämä lapaset oikeuttavat minut mitalisijoille kisassa nimeltä Mitten Medley!

Hätäratkaisu hädättömälle

Keksin tässä pari viikkoa sitten, että olen varautunut vain lämpimiin ilmoihin ystäväni häitä ajatellen. Säätiedotus kuitenkin ennusti kyseiseen ajankohtaan n. +10 ja vesisadetta. Ei auttanut kuin tarttua puikkoihin ja laittaa viuhumaan!

Ohje löytyi Modasta 2/2012 ja ohje alunperin Debbie Blissiltä. Langaksi valikoitui kuitenkin Rowanin Lace -lanka sopivamman värikartan takia. Tykästyin joskus aiemmin jo tähän väriin ja mielestäni se sopii iholleni hyvin! Valmistuikin vielä pari viikkoa ennen häitä.

Matkasin hääpaikkakunnalle jo viikkoa ennen hääpäivää, jotta ehtisin auttaa morsianta kaikessa mahdollisessa ennen häitä, heillä kun oli remonttikin samaan aikaan kesken. Maalasin, hioin, kiersin kauppoja, nukuin liian vähän ja ressasin ihan liikaa. Hääpäivän aamuna totesin, että keli on kauniimpi kuin pitkään aikaan ja loppujen lopuksi en edes tarvinnut tätä boleroa, vaan lainasin kaaso-kaveriltani vähän pienempää hartianlämmitintä, jotta sain olkapääni piiloon. Asustani ei tullut napattua yhtäkään kuvaa, sillä riehuin koko päivän kuin tuulispää menemään. Hommaa ei ainakaan helpottanut se, että bestmännejä oli kolme ja heistä kukaan ei ollut tehtäviensä tasalla. Onneksi minäkään en kaasoillut yksin, joten tehtävien delegointi onnistui kohtalaisen hyvin! Kauniit olivat häät ja vieraat toivottavasti viihtyivät.

Tänään valmistui

Piti tulevalle isosiskollekin tehdä sukat, jottei vallan pääse kateus iskemään. Ja koska isosisko kuulemma kuluttaa sukkien pohjat puhki alle kolmella käytöllä, niin ei äippä kerkeä tehdä sitä tahtia sukkia. Joten täti rientää apuun ja varmistaa, että syksyllä on varastossa riittävän monet sukat kun tyttö aloittaa koulutiensä!

Palmikko otettu "Punokset poikoille" kirjan Virta -sukista