Tykkään siitä, miltä palmikot näyttävät, vaikka en niin hirveästi jaksa
niitä aina tehdäkään. Blogin lukijat ovat myös varmasti huomanneet
pakkomielteeni pitkävartisiin sukkiin. Lähes puolet itselleni tekemistä
sukista on polvimittaisia. Pidän juuri siitä mitasta sukissa, sillä
hameiden kanssa ne ovat ylivedot. Ei siis ole ihme, että pidän
pitkävartisista palmikkosukista.
Näiden nimenomaisten sukkien ohje löytyy Novitan sukkalehdestä, joka julkaistiin jo vuonna 2011, mutta varmasti löytyy vielä monesta paikkaa myynnistä. Itse olen jo ainakin kuusi ohjetta tuosta lehdestä toteuttanut ja tarkoitus on vielä useita ohjeita toteuttaa. Pidän siis myös tuosta sukkalehdestä! Paksummille sukkalangoille kun harvoin löydän omaa silmää miellyttäviä ohjeita, on tuo lehti piristävä poikkeus. Kun ei tälläinen vilukissa millään ohuilla villasukilla selviä suomen talvikuukausista.
Mutta mitä tulee Novitan lankoihin, ja erityisesti tähän seiskaveikkaan, josta nämäkin sukat toteutin... Voi pyhä jysäys! Olen nyt yhden illan ja yhden aamun pitänyt sukkia jalassani, ja nyt jo kantapäät ovat lintassa ja huopuneen näköiset! Ja minä en yleensä saa sukkia rikki millään, elämäni aikana olen vain yhdet sukat joutunut parsimaan, ja nekin olivat jotain tarjoustalon halvinta akryylihirviötä. Eihän seiskaveikan pitäisi näin äkkiä kulua! Sehän on kestävyydeltään ruostumatonta rautalankaa vastaava! Ehkä kaikki sitten kuitenkin muuttuu ajan kanssa ja minunkin on aika myöntää, että suomalainen ei aina enää tarkoitakaan kestävää ja ikuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti