Pikainen jouluaiheinen kirjoitus

Suurin osa kavereista sai lahjansa multa jo tänään ja ne ihmeelliset päätti kaikki odottaa jouluun! Voihan kähinä! Jännitän varmasti enemmän heidän lahjojen pitämisprosenttia, kuin he jännäävät lahjakääreiden sisältöä...

Muutama lahja taas enemmän on tehtynä, yksi pipo ystävän miehelle:

Ohjeena käytin Mari Muinosen ohjetta Muikkuset, löytyy kirjasta Kaikki lähti lapasesta. Jonkun verran muokkasin pipoa isommaksi, ja koska kerrostiheys ei ollut lähelläkään vaadittua, tein kerroksia lisää ja joustimen reunaan.

Kummipojan pakettiin käätiytyi jämäalpakoista kirjoneuletta. Ostin vain tuon pohjalangan ja nyt sitäkin olisi 1,5 kerää "jämänä"... Suunnittelin siitä pohjalapasia "sitten joskus" valmistuville Kuurankukka lapasille, jotka löytyvät myös tuosta edellämainitusta kirjasta. Tämän puseron ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 9/13.

Kivi, paperi, sakset!

Lahjapajalla valmistuu kaikenlaista, muutama lahja vielä joulua varten kesken!

Tälläisiä kivi, paperi, sakset -käsineitä valmistui kaksin kappalein. Kun eihän sitä yksin voi pelata! Toiset käsineet ovat mustasta ja vaalean harmaasta Drops Alpacasta, toiset ovat oranssista ja mustasta. Puikot olivat 2,5 mm cubicsit ja tällä yhdistelmällä syntyi keskikokoiset naisten käsineet. Ohje löytyy Ravelryn uumenista (tämäkin...)

Olen kyllä tietoinen, että ainakin osa lahjojen saajista lukee myös blogiani. Asenteeni on kuitenkin se, että mitä sitten? Arvauksia voi kyllä tehdä, mutta aattoon asti säilyy salaisuutena, että kuka saa mitäkin. Tämä lahja on kuitenkin sellainen, että nämä ihmiset varmasti arvaavat itsensä. Olkaatten siis hyvät! Eikö olekin kivat?

Villamekko

Tadaa! Taas olen tehnyt itselleni tunikan! Tällä kertaa vähän paksummasta langasta ja pitkillä hihoilla!

Vähän olen kahden vaiheilla, jätänkö tuollaiseksi vai ostanko vielä yhden kerän ja teen pidemmän helman. Mekko on Yoko Johnstonin Caviar Dress (löytyy ravelrystä), lanka Dropsin Merino Extra Fineä ja puikot oli 5,0 mm. Tein hihoista huomattavasti ohjetta pidemmät, ovat mielestäni kauniimmat vähän reiluina. Tähän mennessä mekkoon kului 12 kerää, eli 600 grammaa lankaa. Pohdinnassa on vielä, kuluisiko 13:sta kerä vielä... Lanka on kyllä ihanan pehmeää, ei tarvitse pitkähihaista aluspaitaa kutinan takia.

Mekko valmistui sopivasti syntymäpäiväkseni, olkoon se siis lahja itselleni!

Pappani mun

Pappani viettää tulevana viikonloppuna 80-vuotispäiväänsä. Mitä minä hänelle lahjaksi? Lapaset olisivat jo valmiina kyseiselle henkilölle, mutta haluan antaa ne vasta joululahjaksi, kun kerran mummu saa samanlaiset. Mielestäni olisi hölmöä antaa nyt papalle ko. lapaset synttärilahjaksi ja mummulle samanlaiset jouluksi. Ei, nyt piti taas tarttua lankaan ja puikkoihin ja tehdä sukat!

Sukat ovat Caoua Coffeen taattua laatua, ohje on nimeltään Aramis. Mielestäni tämän suunnittelijan ohjeet ovat olleet mielekkäitä toteuttaa. Ne ovat aina olleet hyvin ja selkeästi kirjoitettuja, kaaviot ovat selkeitä ja loogisesti aseteltuja, sukat ovat yleensä helppoja toteuttaa mutta eivät tylsiä. Suurin osa ohjeista on myös ilmaisia, mikä on mielestäni aina hyvä puoli. Aion aivan varmasti toteuttaa jatkossa myös Athos ja Porthos sukat!

Näihin kyseisiin sukkiin valitsin Daily Vanillasta ylijääneen vajaan kerällisen Opalia. Koska kerä ei ollut enää täysi ja ohjeessa arvioitiin langankulutukseksi 420 metriä, lyhensin varresta yhden tuollaisen nurjan raidan ja yhden kokonaisen mallikerran. Papalla on myös taipumus nesteen kertymiseen, joten ehkä on ihan hyväkin, ettei varsi ole kovin pitkä. Ei ainakaan niin helposti purista.

Daily Vanilla

Viimeaikoina olen erikoistunut tunikoihin. Pidän niitä vapaalla trikoiden kanssa ja töissä kaveriksi pillifarkut. Kun muunlaisia farkkuja ei enää kaupoista saa ja ne eivät todellakaan näytä hyvältä lyhyemmissä paidoissa tällä hanurilla.

Alunperin malli oli lyhyelle paidalle, mutta halusin nimenomaan tälläisen pidemmän neuleen. Loin silmukat koon 38" mukaan ja kaventelin sivuista tasaisesti kokoon 35 3/4". Lankaa kului pari metriä yli 200g, yksikin kerros vähemmän alaosaan ja kaksi kerää olisi riittänyt! Muutin mallia myös siten, että en tehnyt käännettyä päärmettä helmaan, vaan neuloin 10 kerrosta ainaoikeaa. Hihoihin lisäsin ainaoikein reunukset, jotta eivät lähtisi niin pahasti rullaamaan, mutta näemmä rullaavat melko paljon niilläkin.

Tunika pääsi heti käyttöön, enkä ehtinyt ottaa kuvia, joten kuva on otettu päivän käytön jälkeen. Olisi ehkä pitänyt takin jäljiltä hieman oikoa ja suoristella, mutta ulkona oli kylmä, sisällä ei saa tällä valolla minkäänlaisia kuvaa enkä halunnut mennä takaisin räpsimään suoristetustaa puserosta kuvia. Kaunis se on vähän kurtussakin.

Alpakka liivi

Syksy on viimeinkin saapunut, ainakin hetkeksi. Aamuisin on jo pakkasta, joten hieman lämpimämpää on saanut kaivaa päälleen. Kaapeistani löytyy useampikin trikoopitkähihainen, jota en enää osaa käyttää ihan sellaisenaan. Oli siis aika neuloa liivi käytettäväksi niiden pitkähihaisten kanssa!

Ohje liiviin löytyy dropsin sivuilta. Suosittelen kuitenkin käyttämään mielummin sitä englanniksi olevaa versiota sillä suomennos oli... Noh, suomennos. Veikkaisin googlekääntäjänkin suomentavan sujuvammalla kielellä.

Liivi neulottiin kaksinkertaisella Drops Alpacalla, lankaa kului n. 4 kerää. Lopputuloksesta tykkään kyllä paljon, tälläinen mukavan pieni ja joutuisa projekti sukkasatosukkien väliin!

Nuvem

Sain kuin sainkin viimeinkin valmiiksi noin miljoona oikeaa silmukkaa...

Kyseessä on Martina Behmin Nuvem-huivi, joka tehdään keskeltä ulospäin pyöröneuleena ja viimeistellään röyhelöllä. Ja taas kerran, kuvaaminen oli helpommin sanottu kuin tehty.

Huivi on aivan valtavan kokoinen, lähemmäs villapaita lämmittävyytensä ansiosta. Varmasti talvella mukava kääriä tämä takin alle. Eikä huivi kutita lainkaan, lanka on pehmoista merinovillaa alà Wollmeise Lace-garn.

Ja taas kerran, mallin vaihto paransi kuvia huomattavasti! Koiraa ei vahingoitettu kuvauksen yhteydessä, oikeastaan se sai kovasti kiitosta, rapsutuksia ja dentastixin.

Haapsalu lace socks

Josko nämä nyt olisivat viimeiset mustat pitsisukat vähään aikaan?

Näiden ohjeen (Julia - Haapsalu lace socks) sain tässä muinoin eräältä ihanalta, joka halusi piristää minua kun mieleni oli maassa. Meni hetki, ennen kuin ehdin aloittaa nämä, mutta nyt on versio yksi valmiina! Ihan ei lopputulos ollut sellainen kuin aluksi toivoin, mutta tämä on ihan hyvä kokeiluversio. Ohjeessa ei pohkeissa lisätä ollenkaan silmukoita, leventyminen saadaan aikaan suurempiin puikkoihin siirtymällä. Tämä ei selkeästikään sovi minun jalalleni, sillä 2,5 millisistä jouduin 3 millisten kautta siirtymään jo 3,5 millisiin ennen pohkeen leveintä kohtaa. Valmiit sukat ovatkin siis näissä jaloissa kuin viritetyt viulunkielet. Nämä yksilöt menevätkin odottamaan lahjakoriin joulua ja seuraavat Juliat tulevat lisäyksillä.

Sormikkaat

Tällä viikolla sain valmiiksi sormikkaat kauniista semisolidista wollmeisen twinistä. Kuva on taas ihan väärän värinen ja ylivaloittunut, todellisuudessa hansikkaat ovat paljon tummemmat ja vivahteikkaammat.

Malli löytyi Dropsin valikoimasta ja puikot olivat 3.0 milliset. Tämä käsinepari menee syntymäpäivälahjaksi ystävälle.

Kesäksi valmistui villatunika

Sopivasti koirankarvainenkin. Tämän aloitin jo varhemmin keväällä, suunnittelin käyttäväni tätä kun kelit ovat sellaiset, ettei talvitakkia tarvitse mutta nahkatakissa on liian kylmä. Noh, kuvauspäivänä lämpöä oli n. 27 astetta plussaa varjossa.

Vähän tunikasta tuli kuitenkin väärän mallinen. Tuo yläosan kuviointi olisi voinut alkaa vähän aiemmin vyötäisiltä ja helma voisi istua paremmin tuosta pinnan vaihtumiskohdasta. Jos siis joku n. ry 88cm tarvitsee/haluaa tälläistä tunikaa, tämä voisi vaihtua johonkin kivaan sukka- tai huivilankaan. Tunikassa on käytetty Novitan uutuutta, Pikkusiskoa, joka kestää 40 asteen konepesun.

Kiirusta pitää...

Hei, olen edelleen hengissä! On vain vähän kiirettä pitänyt, kun aloitin uudella työpaikalla, tein alanvaihdoksen ja edelleen talohaaveet ovat aktiivisessa käytössä. Olen minä neulonutkin!

Kaverille tein keväämmällä kurttusukat Novitan sukkalehden ohjeen mukaan. Lankana erilaiset Nallen jämät.

Itselleni tein kevätkeleille pitsilapaset, mutta kelit lämpesivät heti niin, että edes pitkähihaista ei enää tarvitse!

Eräälle koiranulkoiluttajalle tein kämmenekkäät

Räveltämöstä eräs ihana osti minulle Knit. Sock. Love. -kirjan, joten tein hänelle siitä maksuksi samasta kirjasta Twisted Flowe -sukat. Nämä pitäisi vielä saada kulkemaan postiin asti...

Itselleni tein harmaat sukat In and Out -mallilla.

Lisäksi olen neulonut yhden slipoverin elämäni ensimmäistä larppia varten, mutta +20 astetta tekivät sen tarpeettomaksi. Ikinä ei voi tietää, mitä Rovaniemi tarjoaa Toukokuussa!

Vaihdoin toisiin maisemiin

...Ja nyt olen taas kotosalla. Viikko (ja vähän reilu) tuli vietettyä ystävien, kummipojan, kummipojan pikkuveljen ja poikien isän sekä oman avokin kanssa. Aiheena oli kummipojan ja tämän äidin syntymäpäivät, ne kun ovat sijoittuneet seitsemän päivän erolla. Tähän viikkoon kuului itkua ja huutoa, mutta myös naurua ja uusia sanoja. Neuloinkin aika paljon reilussa viikossa, eikä kaikesta edes tullut kuvaa otettua. Muutamasta kuitenkin.

Kummipojalle jo aiemmin valmistunut slipoveri

Viikon aikana valmistuneet tökalusukat

Lisäksi neuloin poikien äidille pitkävartiset raitasukat, toisen sukan vaaleanpunaisella ja vihreällä, toisen kirkkaanpunaisella ja vaaleanvihreällä. Toiselle ystävälleni neuloin aaltoraidallisen kaulahuivin, sillä hän oli jättänyt oman huivinsa kotiin ja vielä ei kuitenkaan pohjanmaalla tarjennut kulkea ilman. Tämä viikko onkin alkanut raivokkaalla koomailulla ja pyykkien pesulla. Omituista olla taas hiljaisessa asunnossa, kun ehti jo tottua kahden alle 2-vuotiaan, 2 koiran, 3 kissan ja 5 aikuisen mekkalointiin.

Lapsuuteni

papan ja siskon kanssa mökilla, kivimaailmassa seikkailulla

Suurin osa lapsuudestani sijoittuu 90 -luvulle. synnyin 80 -luvulla ja 2000 -luvulla olin jo teini, joten voin sanoa olevani 90 -luvun kasvatti. Lapsuuteni kului suurimmaksi osaksi pihalla juoksennellen tai sisällä barbeilla leikkien. Pidin paljon piirretyistä ja kirjahyllystä löytyi useampikin disneyn VHS.
Lama vaikutti jonkun verran elämääni. Olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että mitään minulta ei ole puuttunut. Minulla ei ehkä ollut niitä hienoimpia ja kalleimpia leluja, mutta ikinä en ole nälkää nähnyt. Opin vertailemaan hintoja ja venyttämään penniä. Opin, ettei kalliit vaatteet tee elämään sisältöä, vaan onnellinen voi olla muista asioista.
Vakinaista harrastusta minulla ei ollut pienenä. Kaiken ajan käytin kavereiden kanssa leikkimiseen ja mielikuvituksen kehittämiseen. Isä on aina ollut käsistään taitava, joten hänen kanssa tuli askarreltua paljon. Ensimmäisen ompelukoneen sain n. 7 -vuotiaana ja sitäkin ennen olin jo käsitöitä harrastanut. Neulomaan opin ennen kirjoittamista ja kotoa löytyy vieläkin muutama käsin ommeltu barbin vaate. Ensimmäinen neulontatyöni oli pinkki kaulahuivi, josta loppujen lopuksi tuli nukelle peitto.
Nykyisin usein suren, ettei muilla ole ollut yhtä ehjää lapsuutta, kuin minulla. Olen hyvin kiitollinen molemmista vanhemmistani, kumpikaan heistä ei ollut alkoholisteja tai rasisteja. Sain kasvaa siihen uskontoon, kuin halusin, minulle ei mitään tuputettu. Minulle annettiin tilaa miettiä ja pohtia omia ajatuksiani ja minua tuettiin oman persoonan kehityksessä. Minulle pidettiin kuria mutta koskaan minua ei ole lyöty. Minulle opetettiin, että sanojen pitää riidoissa riittää. Jos ei riitä, niin riita lopetetaan, nyrkkejä ei käytetä. Minulla oli onni tuntea kaikki isovanhempani, vaikka äidin vanhempia tulikin vähemmän nähtyä.
Olen maalla kasvanut ja se näkyy minussa. Maalta sinä olet tullut ja maalle sinä olet jälleen muuttava. Kaupunki ei ole minua varten, oma henkilökohtainen tilani vaatii vähintään hehtaarin.

Tämä on nyt tälläinen tajunnanvirta, jotenkin hukkaan jatkuvasti sen punaisen langan. Nyt olen kuitenkin saanut haasteen jo puoleenväliin, joka on huomattavasti pidemmälle kuin alunperin edes ajattelin! Tahti on selkeästi jo hidastunut ja inspiraatiotakin pitää hakemalla hakea, mutta kyllä minä tämän haasteen selätän!

Missä asun? Kotona!

Olen nyt pitänyt vähän luvattoman pitkän tuumaustauon, sillä en ole ihan varma, kuinka paljon haluan kertoa siitä, missä asun. Olen kertonut aika paljon kodistani (omasta mielestäni), mutta en halua kertoa sen sijaintia. Sanotaan nyt vaikka näin, että kuvasta voi päätellä jotain. Oikeastaan en ole ihan varma, mutta kuvasta taitaa näkyä talomme katto. En toisaalta ole kyllä varma, onko kyseinen kuva edes tältä paikkakunnalta, kun ympäristö on muuttunut viime vuosina melkoisesti. Uusia rakennuksia tullut ympärille, uusia teitä avattu ja jopa yksi isompi kauppa rakennettu. Ehkä asun, ehkä en tuolla kuvan alueella.
Oikeastaan se, mikä sai minut pitkästä aikaan kirjoittamaan, on se, että haluan taas esitellä viimeisimmät kätteni työt! Tassuttimia sekä etu- että takaraajoihin!

Hevitumput kaverin poikakaverille. Yksi niistä useista, joilla on maaliskuussa syntymäpäivät. Kullalla on näistä pääkallokuvioiset versiot, ja en kuulemma saa enää ikinä tehdä samanlaisia, jotta ne pysyvät tarpeeksi uniikkeina ja harvinaisina. Tein siis pelkästään mustat.

Kiitossukat kaverille, joka aiheutti tässä muinoin yhdellä pelikerralla meille kaikille nördgasmin. Hän oli tehnyt meille Dark Heresyyn omat hahmokansiot, joihin saa laajemmin kirjoitettua hahmolomakkeen tiedot! Oh my! Tästä taidan kirjoittaa kokonaan oman postauksen jossain vaiheessa, on ne vaan niin hienot. Ja kuulemma Call of Cthulhuun on tulossa samanmoiset! Neiti on kyllä sukkansa ansainnut!

Kummipojalle valmistui Cascaden 220:stä huovutetut töppöset. Mona makoili niin sopivasti auringossa, jotta sain samalla siitä hyvän kuvan. Vähän se on pöllähtäneen näköinen kun menin herättämään sen. Miten koira voikin olla niin aamu-uninen?

Päivän ruoka ja valmistuneita

Päivän haasteena on kertoa syömisistä. Söin lettuja iltapalaksi, Kultani teki! Nih, hajotkaa kateuteen!

Ja sitten niihin valmistuneisiin, joita olen kyllä saanut aikaiseksi, vaikka tuota haastetta olenkin yrittänyt vääntää, mutta syömisistäni en vain keksi mitään, joten ajattelin nyt sisällyttää sen tähän koska olen laiska.

Tein toisetkin kuolleiden päivä -lapaset, tälläkertaa tilaustyönä ja lankoina Novitan pikkusisko (musta) ja Dropsin Fabel (punainen). Tällä ohjeella ei vain saa rumia lapasia, näistäkin voin olla ylpeä!

Toisena tilaustyönä tein Kullan kummitytön pikkusiskolle kypärämyssyn. Tyttö on kohta kunnioitettavassa puolen vuoden iässä, joten edellinen kypärämyssy on käynyt auttamatta pieneksi. Väri oli hyvinkin haastava kuvattava, lanka on Novitan vanhaa Pehmo Vauvaa, jota sain siinä kuuluisassa säkissä mummin naapurilta. Lankaa kului n. 70 grammaa.

Kolmantena vielä äidin synttärilahja, merinovillaiset sukat. Äidille oli diabeteshoitaja suositellut käytettäväksi merinovillaisia sukkia, sillä se kuulemma pitää kosteuden pois jalkojen ihosta, joten hiertymiä ja muita diabeetikolle haitallisia rakkoja ei pääse syntymään. Ei ainakaan niin herkästi. Näihin käytin Regian Extra Twist Merino lankaa, josta en kyllä kovin pitänyt. Ei ainakaan palmikkokäyttöön sovi. Lanka oli kyllä ihanan väristä ja pehmoista, mutta halkeili ihan hirveästi! Hinnaltaan se oli aika keskikastia, joten ei mitään ihkulankaa, joten ehkä pienet viat voi sietää, mutta palmikkoja en tästä kyllä enää lähde väsäämään.

Tässä vielä tarkempi kuva sukkien varressa sijaitsevasta palmikosta. Jalkapöydän päälle tein ihan tavallista 2o 2n joustinta.

Päivä 12. tärkeimmät tavarani

Tämä oli jostain syystä minulle nyt kovin vaikea. Mietin lähinnä siltä kannalta, että mitä tavaraa minä käytän useimmin. Tai mikä tavara on sellainen, jonka hukkuminen tai hajoaminen aiheuttaisi minulle erityistä mielipahaa. Entä mitä tavaraa en olisi valmis myymään mistään hinnasta?

Minulla on kaiketi melko vähän tälläisiä tavaroita, sillä keksin vain kaksi. Molemmat liittyvät käsitöihin, kas kummaa! Ensimmäinen on isäni antamat vyyhdinpuut.

Ja toinen on hieman pienempi ja ei niin tunteellinen asia, Knit Pron 2,5 milliset cubics sarjan sukkapuikot!

Ne ovat puiset, ne ovat kestävät, ne ovat hyvät kädessä ja 15 senttiä pitkät. Ne ovat minun käytössäni täydelliset sukkapuikot, ja ovatkin jatkuvasti kiinni jossakin työssä.

Mitäs lukijani arvostavat materiassa? Miten sinä määrittelet itsellesi tärkeän tavaran? Tarpeellisuuden vai tunteellisuuden mukaan? Vai kenties arvokkaan rahalla mitattuna?

Päivä 11. Laukkuni sisältö

 Tässä on laukkuni, uskollinen aseenkantajani. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka kantavat aina puolta omaisuutta mukanaan, ihan sama, mihin menevät. Minun arkilaukkuni on siis suuri ja tilava, jossa on paljon pienempiä ja suurempia taskuja, ja joka on hyvä kantaa olkapäällä. Joka on sen mallinen, että sinne mahtuu suurikin kansio, mutta myös puhelimen sieltä löytää. Ja mukana menossa myös heijastin, tämän yksilön on kultani ostanut minulle varustelekasta.

Sitten siihen itse sisältöön! Ajattelin tässä nyt vähän kategorisoida erillaisia tavaroita, joita kannan aina mukanani, hieman vaihtelevassa muodossa. Listassa on myös niitä, jotka eivät syystä a taikka b päässeet kuvaan mukaan.

• Kasa nenäliinoja. Minulla vuotaa talvikelillä nokka aina ja siitä syystä nenäliinoja on myös aina mukana
• Huulirasva. Koska kun niistää jatkuvasti, niin myös nenänalunen ja huulet rohtuvat jatkuvasti. Joskus kannan ihan bebanthenea mukanani
• Käsirasva. Koska aina, kun se jää kotiin, sitä pahiten tarvitsisin.
• Pastilleja, yleensä pariakin erilaista.
• Rahapussi, kännykkä ja kotiavaimet. Rahapussi on ainoa, joka pääsi kuvaan.

• Puuteria kannan mukanani tälläisessä pienessä pääkallopussukassa. Samassa pussissa kulkee myös käsipeili ja puuterivippa

• Neuleohje ja neule. Yleensä nämä kulkevat vielä omassa projektipussukassaan, joka sisältää myös mittanauhan. Tästä nimenomaisesta alusta tulee isona pitkävartiset sukat (ylläripylläri).
• Vesipullo, koska nesteytys on tärkeää. Ja minä ainakin olen herkkä kärsimään nälkää ja päänsärkyä vain pelkästään nestehukassa. Ja siinä tilassa en ole mitenkään ihana ihminen.
• Kasa ylimääräisiä roskia ja kuitteja. Koska käsilaukku on siinä niin lähellä, niin sinne tulee usein heitettyä kaikki roskatkin ajatuksella heittää ne seuraavan roskiksen kohdalla pois. Niin no, yleensä tyhjennän ne vasta kotona. Taskutkin ovat tähän tarkoitukseen oikein oivat.

Päivä 10. tänään minulla oli päälläni

Tänään olin Monan kanssa pikaisella käynnillä kaupungissa ja koirapuistossa, jonka jälkeen taas jokaviikkoinen ropetusilta. Vaatteet siis piti olla mukavat, lämpimät, ja ei saa kiristää. Valkkasin päälleni (muistaakseni) aikanaan Minimanista löytyneen lepardi tunikan, Seppälästä ostetun pappatakin, Tokmannin lastenosaston trikoot ja uudet omatekoiset villasukat! Olen siis merkkitietoisen painajainen.
Naaman otin taas kuvasta pois, koska en tykännyt ilmeestä. Eikä ollut meikkiä. Enkä usko, että hämärässä meikittömästä naamasta voi saada salamalla hyvää kuvaa. Joten ette saa katsella pärstääni, muahaha!
Nuo villasukat ovatkin uusin valmistunut työni. Pitkään ovat nämä sukat olleet jonossa tehtävien listalla, mutta jotenkin en ole aiemmin uskaltanut niihin tarttua. Ohut lanka, kirjoneule ja hieman normaalia pidempi varsi olivat minun mielestäni merkki siitä, että nämä olisivat tuomittu ufoutumaan. Noh, eivät ufoutuneet, oikeastaan valmistuivat hyvinkin joutuisaan! Parempi kuva vielä tässä:

3. kirjoitus, jossa kerron harrastuksistani ja rakkaudestani

Hahaa, tulipa sopivasti tämä harrastuspostaus kun minulla on valmista näytettävääkin :D Harrastan siis käsitöitä, joita saatan ehkä vähän rakastaakin.

Minun kolmas lintillani. Kolmas kerta sanoi tälläkertaa toden, ja nyt tämä huivi on viimeinkin omaan käyttöön! Väri oli taas vaikea kuvattava, nuo kuvassa vaaleansiniset ovat oikeasti sellaista keskisinistä ja tummansiniset sellaista violettiin taittavaa tummansinistä. Lanka oli tälläkertaa Wollmeisen 100% pure, eli täys merinovillalanka. Tykkäsin hieman enemmän kuin Wollmeisen Twinistä, mutta en mainittavasti. Neulottavuutensa puolesta tämä ei ole sitä ihaninta lempparia, kun on niin puuvillan tuntuista, mutta käytön puolesta tämä on ihana! Ja käyttöön tämä toivottavasti pääseekin.

Aloitin myös kirjoneuleiset sukat, joihin tulee tälläisiä pääkallokukkasia. Nam!

Koiran vilttiinkin on nyt jo 46 palasta valmiina.

Josta aasinsiltana pääsemmekin toiseen rakkauden ja harrastuksen sekoitukseen: koiraani! Monasta olettekin tässä blogissa jo paljon kuulleet, joten voitte käydä lukemassa tuosta karvaotuksesta vaikka täältä ja täältä!

Kolmas asia onkin sitten enemmän rakkaus ja vähemmän harrastus. Elämäni mies, prinssi charming ja kaikkea muuta! Olemme olleet yhdessä joulukuusta 2006 asti, yhteen muutimme syksyllä 2007.

Käsiemme lämmikkeeksi

Iih, näistä tuli muuten ihanat näistä lapasista! Näistä tuli ihan mun näköiset, pehmoiset ja sopivan ohkaset. Ja näistä tuli myös liian pienet... Grr! Joten eikun hommaamaan paksumpaa lankaa ja uusiksi. Nämä menevät todennäköisesti naamakirjan kuuttikirpparille myytäväksi, kunhan ensin napsin näistä huomenna parempia kuvia päivän valossa, joten stay tuned!

Seuraavat käpälättimet ovat kummipojalle. Ihan tavalliset siniset lapaset, joihin päätin harjoitella silmukoiden jäljentämistä. Joo-o, harjoittelun tulokselta se näyttääkin, mutta eiköhän nämä pian kaksivuotiaan kätösiä lämmitä hetken aikaa.