Tassuja ja niiden vaivoja

Saimme keväällä aikaisin kutsun häihin, pariskunta oli persoonallinen, huumorintajuinen ja omalaatuinen joten häälahja tuli aika nopeasti keksittyä: sukat Regian Fluormaniasta!

Herraskaisen sukat ovat vihreä-sinisävyistä regiaa, kokoa näille tuli 45 numeroisen kavion verran. Pintakuvio on vedetty omasta päästä: 2 krs. oikeaa; 2 krs. 2 o, 2 n; 2 krs oikeaa; 2 krs. 2 n, 2 o. Kantapää on ranskalainen ja kantakiila on neulottu sileänä nurjana, sukat lähtevät varpaista ja päättyvät varteen. Koko kerä näihin meni, alle 5 grammaa jäi lankaa jäljelle!

Rouvan sukat on tehty Caoua Coffeen mallilla Aramis ja kokoa 42/43. Näissä jäi vähän jännittämään, ovatko sopivat, kun malli oli melko kapea mutta pitkä. Lankaa ei kulunut ihan koko kerää, taisi siitä 10 grammaa juuri jäädä! Varret sain näihin mukavamman mittaisiksi kuin noihin herran sukkiin, olisi melkein pitänyt sitä vihreää ostaa toinenkin kerä ja käyttää loppu sitten omiin sukkiin. Noh, nyt mentiin näillä, toivottavasti pariskunta pitää sukistaan. Itse en häihin sitten päässytkään, joten miehen tehtäväksi jäi tämän lahjan luovutus.

Ja ei ne huonotkaan uutiset tähän lopu, meillä perheen varvasluku laski yhdellä viime perjantaina. Mona onnistui tiistaina loukkomaan tassunsa niin pahasti, että yhden varpaan luut olivat niin monena pienenä kappaleena, ettei sitä olisi enää kannattanut lähteä korjaamaan. Perjantaina leikattiin koko varvas pois. Nyt ei enää pitäisi olla muuta kipua kuin leikkaushaavasta vähän, sekin paranee muutamassa päivässä. Kävelylenkeillä saa jo käydä koiran jaksamisen mukaan, kunhan haava menee kiinni ja siteet saa pois saa taas jatkaa kunnon lenkkeilyä. Itsellä on nyt lähinnä helpottunut fiilis: onneksi ei loukkonut itseään tuon pahemmin ja onneksi on nyt tämäkin alta pois. Riittäisikö nämä huonot uutiset nyt jo vähäksi aikaa, voisiko välillä tulla niitä hyviäkin?

Ronsu

Tällä erää viimeiset (suunnitellut) kirjoneulesukat ovat valmistuneet! Ohje on Water for the elephants Rose Hiveriltä (linkki ohjeeseen) joka pääsi tehtävien listalleni heti ilmestyttyään. Näin kauan jouduin kuitenkin odottamaan sitä oikeaa tilaisuutta toteuttamiseen, aina oli jotain muuta tai en tiennyt kenelle nämä tekisin. Nyt oli syy, aika ja langat samaan aikaan käsissä!
Sukat ovat vihreä/ruskeaa Drops Delightiä (tässä kerässä oli enemän vihreää ja vain häivähdys beigeä) ja mustaa Fabelia. Olettehan muuten muutkin huomanneet, että helmikuu on Dropsilla sukkajuhla kuukausi? Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ko. merkin sukkalangat ovat -25% alessa kaikissa niitä myyvissä liikkeissä. Täytyy sanoa, että pienimuotoisen hamstraamisen merkkejä on ainakin omassa käytöksessä ollut havaittavissa...

Sitten muihin aiheisiin!
Täällä bloggerin perhoset alkavat jo tehdä vatsansisäisiä lentoharjoituksia, olen nimittäin menossa esittelemään käsityöharrastustani (ja vähän blogianikin...) Monitoimitalo 13:sta ChillHouse viikoille Tampereella (lisätietoja tapahtumasta täältä). Olen tiistaina 25.2. iltapäivän/illan tavattavissa kolmannessa kerroksessa! Sanonkin nyt lopullisesti hyvästit anonyymille bloggaajalle. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että en ole ikinä ennen heti kättelyssä kertonut kenellekään blogistani, saati mainostanut sitä muuten kuin blogimaailmassa! Nyt olen menossa kaikkien nähtäville ja kerron heti alkuun että olen Noita Näppärä -blogin kirjoittaja. Ou mai...

Maaliskuu tulee - oletko valmis?

Kirjoneulesukkia tulee nyt tehtyä ihan urakalla, sillä päätin lahjoa syntymäpäiviään viettäviä ystäviäni tänä vuonna kirjoneuleisilla sukkasilla. Aion siis tehdä tänä vuonna ainakin 7 paria kirjoneulesukkia. Huono puoli tässä on se, että näistä 4 ovat syntyneet maaliskuussa, 1 helmikuussa ja 1 huhtikuussa. Eli 6 ihmistä heti tässä alkuvuodesta! Lisäksi muita maaliskussa synttäreitään viettäviä kävereita on 4, mutta heille en aio kirjoneulesukkia vääntää. Kahdelle on jo pipot valmiina, kahdelle pitää vielä jotakin keksiä.

Mutta niitä kirjoneulesukkia! Muutamia olen jo esitellytkin, tässä taas muutama seuraava:

Nämä puna-kirjavat ovat tuttua Dropsin Fabelia, lähinnä jämiä aikaisemmista sukista plus kerällinen vaaleanpunaista. Kokoa 36, puikot olivat 2,5 ja ohje on sovellettu Portti 2011 -sukista. Kännykkäni kameran linssi on ilmeisesti ottanut jossain vähän likaa itseensä tai sitten asetukset ovat pielessä, kun toinen sukka on ihan selkeä ja toinen tuommoinen sumuinen!

Nämä toiset ovat lyhytvartiset versiot Nightingale -sukista. Näitä tehdessä olen taas purkanut enemmän kuin pitkään aikaan! Ensin yritin tehdä sukat tutuilla 2,25 millisillä hiilikuitupuikoilla, mutta sukista meinasi tulla aivan valtavat! Purin aloituksen pois ja otin 2,0 milliset pyöröpuikot käyttöön ja vähensin yhteensä 4 silmukkaa mallista pois, jotta sain 37/38 kokoiset sukat aikaiseksi. Lanka taas kerran Dropsin Fabelia, mitäs muutakaan? Mustaa kului yksi kokonainen kerä, valkoista jäi vielä vähän jäljelle.

Radioaktiiviset kissat

Mohohoo, toiset kirjoneulesukat ovat nyt valmiit!

Nämä kissasukat ovat turkoosin ja räikeän kirkkaanpunaisen fabelin rakkauslapsi, päänsärkyä ja aivosyöpää aiheuttavat väriyhdistelmät ovatkin lemppareitani! Edeltäviin pöllösukkiin verrattuna näissä on huomattavasti lyhyemmät varret, jos nyt tekisin nämä uudestaan, tekisin varsista ehdottomasti pidemmät. Ohje oli hivenen paksummalle langalle, joten toteutin sukat suuremmalla silmukkaluvulla. Varressa silmukoita oli 70 ja kantapään jälkeen kaventelin 68 silmukkaan, jotta sain 39/40 kokoiseen koipeen mahtuvat tillukkaat. Tein myös ihan tavallisen kantalappukantapään jälkikäteen tehdyn sijaan.
Ja kyllä... Otin heti jo seuraavan kirjoneuleprojektin puikoille! Tälle ei nyt näy loppua!

Huu?

Pöllöt. Nuo yötaivaamme kreepyt liitäjät. En ymmärrä, miksi ne nyt yht' äkkiä ovat muotia, mutta hyvä että ovat. Pidän erillaisista omituisista ötököistä ja neuleissa ne toimivat hyvin tälläisinä karikatyylihahmoina.

Kuvassa pitäisi olla pinkillä ja violetilla Fabelilla neulotut kirjoneulesukat, Vikin Uglat (ravelryssä!). Kuten niin monta kertaa aiemminkin, ei kuva vastaa todellisuutta kauhean hyvin. Hirmuisesti tein näihin sukkiin virheitä ja muutamia muokkauksiakin tuli tehtyä, onneksi ne vain kuuluvat näin hulluissa sukissa asiaan! Nyt on tekeillä jo seuraavat kirjoneuleiset sukat ja kahdet seuraavat suunnittelussa. Saas nähä. Niin ja puikoilla asti on myös yhdet kirjoneulelapaset. Minäkö hurahdan asioihin? Ei pidä paikkaansa! En ainakaan viime kesänä hurahtanut mustiin pitsisukkiin, niin en nytkään hurahtanut kirjoneuleisiin!

Ei sitten kerrota kenellekään, että olen katsellut sillä silmällä jo kirjoneuleisia villatakkeja... Steekkaus on kovasti alkanut kiinnostamaan!

Hippopotamus

Tämä hippo näki päivänvalon (tai siis olisi nähnyt, jos täällä joskus päivällä olisi valoa) tänä aamuna. Herra Hippo tosin tarvitsee vähän apuanne!

Hipon olisi tarkoitus maaliskuussa matkata kummipojalleni synttärilahjana. Ajatus kuitenkin oli, että olisin teettänyt kuvakirjan Hipon päivästä Tampereella. Mietteissä on ainakin ollut ottaa hiposta kuvia rautatieasemalla,  kullan työpaikalla isoista hammaspyöristä Hipon kanssa, omalla työpaikalla kuvaan pääsisi kirjavissa langoissa uiva Hippo. Mitä muuta? Ja minkälainen tarina? Jotain lorua olisi mielestäni kiva keksiä, sekä "nimeä kaikki autot/värit/etsi Hippo kuvasta" -tyyliset tehtävät olisi myös hauskoja. Mutta missä? Mitkä aiheet voisivat kiinnostaa poikamaista kolmevuotiasta?

Vai olisiko parempi odotella kesää, jolloin ulkonakin saisi paremmin kuvia ja sisällä olisi valoisampaa, antaa kirja ja lelu vasta jouluna tai ensi vuonna syntymäpäivänä? Ja täytyy Hipolle keksiä nimikin! Pelkkä Hippo ei kyllä riitä.

Apua! Minulta ei nyt irtoa kyllä ideoita...

Pikainen jouluaiheinen kirjoitus

Suurin osa kavereista sai lahjansa multa jo tänään ja ne ihmeelliset päätti kaikki odottaa jouluun! Voihan kähinä! Jännitän varmasti enemmän heidän lahjojen pitämisprosenttia, kuin he jännäävät lahjakääreiden sisältöä...

Muutama lahja taas enemmän on tehtynä, yksi pipo ystävän miehelle:

Ohjeena käytin Mari Muinosen ohjetta Muikkuset, löytyy kirjasta Kaikki lähti lapasesta. Jonkun verran muokkasin pipoa isommaksi, ja koska kerrostiheys ei ollut lähelläkään vaadittua, tein kerroksia lisää ja joustimen reunaan.

Kummipojan pakettiin käätiytyi jämäalpakoista kirjoneuletta. Ostin vain tuon pohjalangan ja nyt sitäkin olisi 1,5 kerää "jämänä"... Suunnittelin siitä pohjalapasia "sitten joskus" valmistuville Kuurankukka lapasille, jotka löytyvät myös tuosta edellämainitusta kirjasta. Tämän puseron ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 9/13.

Kivi, paperi, sakset!

Lahjapajalla valmistuu kaikenlaista, muutama lahja vielä joulua varten kesken!

Tälläisiä kivi, paperi, sakset -käsineitä valmistui kaksin kappalein. Kun eihän sitä yksin voi pelata! Toiset käsineet ovat mustasta ja vaalean harmaasta Drops Alpacasta, toiset ovat oranssista ja mustasta. Puikot olivat 2,5 mm cubicsit ja tällä yhdistelmällä syntyi keskikokoiset naisten käsineet. Ohje löytyy Ravelryn uumenista (tämäkin...)

Olen kyllä tietoinen, että ainakin osa lahjojen saajista lukee myös blogiani. Asenteeni on kuitenkin se, että mitä sitten? Arvauksia voi kyllä tehdä, mutta aattoon asti säilyy salaisuutena, että kuka saa mitäkin. Tämä lahja on kuitenkin sellainen, että nämä ihmiset varmasti arvaavat itsensä. Olkaatten siis hyvät! Eikö olekin kivat?

...on pesä pikkuinen oravalla

Nyt on mumminkin oravalapaset valmiit. Näistä ei tullut ihan niin hyvät, kuin edellisistä, mutta varmasti mummi tykkää! Kaksi alpakkalankaa yhdessä tekee lopputuloksesta makuuni liian pörröisen ja sen takia epäselvän, viimeksi toinen lanka oli merinovillaa joten lopputulos oli siistimpi. Ja nyt kuvaushetkellä huomasin, että ranteissa on mennyt pohja- ja kuvioväri eripäin, toisessa on toinen lanka ollut työtä tehdessä "päällä" ja toisessa toinen. Sen siitä saa, kun ajattelee vaan muistavansa jonkun loogisen päätelmän perusteena kumpi lanka on kumpi, eikä merkkaa sitä mihinkään ylös.

Alunperin tänään oli tarkoitus poiketa tavoista ja kirjoittaa postaus uusista hiuksista. Otin aamulla jopa "ennen parturia" -kuvan. Mutta lopputulos on nyt niin hirveä kananhanuri että en tätä tälläisenään kyllä kenellekään esittele. Pyysin saada keveyttä hiuksiin ja kerroksia, jotta tupeerauskin onnistuisi paremmin, niin sain hiuksiini 2-3 porrasta. Ja kun pyysin pehmentämään, niin sain vain lyhimmällä olevista hiuksista paksumman portaan. En ole menossa takaisin, nyt kasvatan hiuksia ponnarin alla piilossa pari kuukautta ja menen jonnekin muualle. Ehkä sitten jo saan tehtyä sen ennen ja jälkeen postauksen?

Kummitytön huivikauluri

Puolison kummitytölle toivottiin joulupukilta "jotain pörröistä ja vaaleanpunaista" ympyrähuivia, jonka saisi kaksinkerroin kaulalle.

Selvä, hetken aikaa joutui täti miettimään. Mikä lanka? Mikä ohje? Millä tekniikalla? Lopulta kaikki loksahti paikalleen kuin valettu. Tilasin mummun oravalapasiin ruskeaa ja punaista Alpacaa, mutta punainen olikin ihan liian räikeä, pinkkiin taittava punainen. Ei siis mummille, muttta kummitytölle? Sí! Yksi kerä on aika vähän 9-vuotiaan huiviksi, mitä muuta? Raitaa? Kaksinkertainen lanka? Kaveriksi kirkkaalle punaiselle halusin jotain kunnolla hempeää, joten kääsiini eksyi vaaleanpunainen kerä Dropsin Vivaldia. Toimii! Sitten avasin räveltämön ja kirjoitin hakukenttään molempien lankojen nimet. Törmäsin tähän ohjeeseen. Isoin koko, muutama silmukka lisää ja muutama kerros vähemmän. Sopii varmasti esiteinille ja sopii myös koiralle!

Mona auttoi taas edes vähän paremmissa kuvissa, se on kyllä paras neulemalli ikinä! Odottaa nätisti paikallaan ja ottaa aina sellaisen kaihoisan huippumallikatseen iäisyyteen. Kamera ei tosin ollut paras mahdollinen, puhelimella kun kuvasin, mutta ei tuosta koirasta saa huonoa kuvaa!

Kummityttö on varmasti tästä huivista iloinen, joulupukilla on taas yksi lahja vähemmän tehtävää jouluksi. Ne mummun lapaset muuten toteutuvat ruskeasta ja vaaleanharmaasta, kun ei se punainen toiminut ollenkaan. Ja nekin ovat peukaloita vailla valmiit! Melko hyvällä mallilla ovat tämän joulun lahjat, enkä suostu ottamaan stressiä niistä viimeisistäkään.

Pappani mun

Pappani viettää tulevana viikonloppuna 80-vuotispäiväänsä. Mitä minä hänelle lahjaksi? Lapaset olisivat jo valmiina kyseiselle henkilölle, mutta haluan antaa ne vasta joululahjaksi, kun kerran mummu saa samanlaiset. Mielestäni olisi hölmöä antaa nyt papalle ko. lapaset synttärilahjaksi ja mummulle samanlaiset jouluksi. Ei, nyt piti taas tarttua lankaan ja puikkoihin ja tehdä sukat!

Sukat ovat Caoua Coffeen taattua laatua, ohje on nimeltään Aramis. Mielestäni tämän suunnittelijan ohjeet ovat olleet mielekkäitä toteuttaa. Ne ovat aina olleet hyvin ja selkeästi kirjoitettuja, kaaviot ovat selkeitä ja loogisesti aseteltuja, sukat ovat yleensä helppoja toteuttaa mutta eivät tylsiä. Suurin osa ohjeista on myös ilmaisia, mikä on mielestäni aina hyvä puoli. Aion aivan varmasti toteuttaa jatkossa myös Athos ja Porthos sukat!

Näihin kyseisiin sukkiin valitsin Daily Vanillasta ylijääneen vajaan kerällisen Opalia. Koska kerä ei ollut enää täysi ja ohjeessa arvioitiin langankulutukseksi 420 metriä, lyhensin varresta yhden tuollaisen nurjan raidan ja yhden kokonaisen mallikerran. Papalla on myös taipumus nesteen kertymiseen, joten ehkä on ihan hyväkin, ettei varsi ole kovin pitkä. Ei ainakaan niin helposti purista.

Kuusen latvassa oksien alla

Oravalapaset valmistuivat eilen, eikä tämäkään projekti ihan mennyt niinkuin strömssössä. Katselin, että ohjeessa on aika paljon silmukoita, 19 silmukkaa per sukkapuikko. Mutta toisaalta, kirjoneule vetää aina kasaan ja lankakin on aikas ohkaista. Mummille nämä oli tarkoitus tehdä, mutta sopivat kyllä paremmin papan käteen. Onpahan papallekin nyt sitten joululahja olemassa, saavat tänävuonna samanlaiset (tosin eri väriset) lapaset!

Vaalean harmaa lanka on Dropsin Alpacaa ja tumman harmaa Sandnesin Lanettia. Puikot olivat 2,5 mm cubicsit, joten seuraavan version aion toteuttaa kahdella eri värisellä alpacalla ja 2.0 tai 2,25 millisillä puikoilla. Josko sitten saisin sirolle naiselle lapaset? Suunnitelmissa olisi beigen ja punaisen yhdistelmä.

Cthulhu II

Tälläkertaa valmiiden koriin hyppää Cthulhu-lapaset. Lankoina käytin Dropsin alpacaa ja novitan pikkusiskoa, 3 millisillä puikoilla tuli sopivan ilmavaa ja lämmintä kirjoneuletta! Lahjakoriin nämäkin lähtevät odottamaan vielä hetkeksi, olen vain niin tyytyväinen, että nämä ovat viimein valmiit!

En tiedä miksi, mutta viimeaikoina en ole ollenkaan jaksanut keskittyä kirjoneuleisiin asioihin. Jossain vaiheessa jo tuntui, että kirjoneule voisi luonnistuakin, mutta ei kyllä nyt. Aikamoisen työn takana nämä olivat, mutta kyllähän ne nyt vain ovat hienot! Miten voi olla jokin asia samaan aikaan näin turhauttavaa mutta myös palkitsevaa?

Knit. Sock. Love. osa 5

Viides pari yllämainitusta Cookie A:n kirjasta valmistui tänään

Malli löytyy kirjasta nimellä Marilinda, lanka on Garnstudio dropsin Fabelia, ihanan turkoosissa värissä. Malli oli kirjoitettu vain yhdelle silmukkamäärälle, joka on minun jalkaani vähän löysä, joten joulua odottamaan menee tämäkin sukkapari.

Mallikerta oli varsin yksinkertainen, se jäi jo ennen ensimmäisen sukan kantapäätä mieleen. Vaikein osuus oli taas se kuvaaminen.

Viimeisin kuva onkin otettu uudella puhelimellani, Samsung Xcover II:lla. Päätin minäkin juro siirtyä tähän jatkuvan tavoitettavuuden maailmaan.

Retro affection

Tällä viikolla joulupukinkonttiin valmistui musta-vihreä-oranssi Color affection -huivi (linkki ravelryyn). Ja kyllä, nämä värit näyttivät kerinä vierekkäin hyvältä. Valmiina työnä yhdistelmä on etten sanoisi, että retro...

Lankana käytin Garnstudio dropsin alpacaa, pitkästä aikaa pääsin taas neulomaan tätä pilvenpehmeää herkkua! Huivista tuli kohtalaisen valtava (kuten monella muullakin samasta langasta toteuttaneella), siipiväli lähentelee kolmea metriä ja löyhästi kiedottuna tämä ylttää kolmesti kaulan ympäri. Täytyy talveksi tehdä itsellekin tällainen, ehkä sinisen ja violetin sävyissä. Toisaalta musta-harmaa-valkoinen kutkuttaisi, mutta tuskin osaisin niin vaaleaa käyttää.

Haapsalu lace socks

Josko nämä nyt olisivat viimeiset mustat pitsisukat vähään aikaan?

Näiden ohjeen (Julia - Haapsalu lace socks) sain tässä muinoin eräältä ihanalta, joka halusi piristää minua kun mieleni oli maassa. Meni hetki, ennen kuin ehdin aloittaa nämä, mutta nyt on versio yksi valmiina! Ihan ei lopputulos ollut sellainen kuin aluksi toivoin, mutta tämä on ihan hyvä kokeiluversio. Ohjeessa ei pohkeissa lisätä ollenkaan silmukoita, leventyminen saadaan aikaan suurempiin puikkoihin siirtymällä. Tämä ei selkeästikään sovi minun jalalleni, sillä 2,5 millisistä jouduin 3 millisten kautta siirtymään jo 3,5 millisiin ennen pohkeen leveintä kohtaa. Valmiit sukat ovatkin siis näissä jaloissa kuin viritetyt viulunkielet. Nämä yksilöt menevätkin odottamaan lahjakoriin joulua ja seuraavat Juliat tulevat lisäyksillä.

Sormikkaat

Tällä viikolla sain valmiiksi sormikkaat kauniista semisolidista wollmeisen twinistä. Kuva on taas ihan väärän värinen ja ylivaloittunut, todellisuudessa hansikkaat ovat paljon tummemmat ja vivahteikkaammat.

Malli löytyi Dropsin valikoimasta ja puikot olivat 3.0 milliset. Tämä käsinepari menee syntymäpäivälahjaksi ystävälle.

Mummille

Taas vähän lisää Cookie A:ta! Tällä kertaa malliksi valikoitui Mona ja lanka on vihreää Novitan pikkusiskoa. Nämä sukat menevät mummille, joka täyttää tässä kuussa 81. Mallin valitsin näihin lahjasukkiin ihan puhtaasti sen takia, että sukkien nimi on sama kuin meidän koiruuden, josta mummu tykkää ihan hirmuisesti. Harmi vain, etteivät nämä kaksi tapaa kovinkaan usein, sillä papan henkeä alkaa herkästi ahdistaa tuollaisten karvaisten lähettyvillä.

Näiden sukkien langoista jäi vielä pienet jämät, joista valmistui myös heinäkuussa vuosi sitten syntyneelle serkun lapselle synttärisukat!

Pitsisukkaset

Taas tuli tehtyä sukat kirjasta Knit. Sock. Love. (Cookie A:n tuotantoa). Tykkään kirjasta edelleen ihan hirmuisesti! Nämä olivat nyt kolmas pari tuosta kirjasta, seuraaviinkin olisi jo langat valmiina! Kirja on kyllä täynnä kauniita pitsisiä sukkaohjeita, kaikki varresta varpaisiin, joka sopiikin minulle oikein mainiosti. Jostain syystä olen kehittänyt aikamoiset antipatiat varpaista aloitettuihin sukkiin. Ei sovi minun pirtaani. Vaikka olisikin kivaa neuloa sukkaan niin pitkät varret, kuin lanka antaa myöden, mutta ei. Ressaan aina langan riittäyyttä ja ärsyttäviä "liian suuria puffeiksi mutta liian pieniä lapsen sukkiin" -jämäkeriä, mutta vielä ärsyttävämpää on se varren päätteleminen. Jos teen varresta riittävän joustavan, ei sukka pysy ikinä ylhäällä. Jos teen päättelystä liian kireän, ei sukkaa saa jalkaan. Luontireunasta taas tulee aina juuri sopivan joustava, mutta tarpeeksi napakka.
Nämä nimenomaiset sukat eivät kuitenkaan jää minun käyttööni, vaan menevät lahjaksi. Oikeastaan syntymäpäivälahjaksi, mutta syntymäpäivät hän vietti jo maaliskuussa. Mutta väliäkös tuolla, lahjoja on aina kiva saada, vaikka sitten vähän myöhässäkin.

Kolme hyvää mieltä

Hip hei, osallistun Innon blogissa hyvänmielen haasteeseen, jossa siis kirjoittaja lähettää kolmelle ensiksi blogiinsa kommentoineelle pienen itsetehdyn lahjan. Sitten lahjan saaneet toivottavasti jatkavat haastetta omassa blogissaan. Tässä piti kai odottaa niin, että ehtii ensin saamaan oman lahjansa, mutta pyh! Kuka jaksaa odottaa? En minä ainakaan! Esittelen saamani sitten vaikka samalla, kun postaan niistä omista lahjoituksistakin! Nyt olisi siis tarjolla kolme hyvää mieltä (useampikin, jos osaa hyvin perustella)! Laitetaanhan hyvä kiertämään!