Puolison kummitytölle toivottiin joulupukilta "jotain pörröistä ja vaaleanpunaista" ympyrähuivia, jonka saisi kaksinkerroin kaulalle.
Selvä, hetken aikaa joutui täti miettimään. Mikä lanka? Mikä ohje? Millä tekniikalla? Lopulta kaikki loksahti paikalleen kuin valettu. Tilasin mummun oravalapasiin ruskeaa ja punaista Alpacaa, mutta punainen olikin ihan liian räikeä, pinkkiin taittava punainen. Ei siis mummille, muttta kummitytölle? Sí! Yksi kerä on aika vähän 9-vuotiaan huiviksi, mitä muuta? Raitaa? Kaksinkertainen lanka? Kaveriksi kirkkaalle punaiselle halusin jotain kunnolla hempeää, joten kääsiini eksyi vaaleanpunainen kerä Dropsin Vivaldia. Toimii! Sitten avasin räveltämön ja kirjoitin hakukenttään molempien lankojen nimet. Törmäsin
tähän ohjeeseen. Isoin koko, muutama silmukka lisää ja muutama kerros vähemmän. Sopii varmasti esiteinille ja sopii myös koiralle!
Mona auttoi taas edes vähän paremmissa kuvissa, se on kyllä paras neulemalli ikinä! Odottaa nätisti paikallaan ja ottaa aina sellaisen kaihoisan huippumallikatseen iäisyyteen. Kamera ei tosin ollut paras mahdollinen, puhelimella kun kuvasin, mutta ei tuosta koirasta saa huonoa kuvaa!
Kummityttö on varmasti tästä huivista iloinen, joulupukilla on taas yksi lahja vähemmän tehtävää jouluksi. Ne mummun lapaset muuten toteutuvat ruskeasta ja vaaleanharmaasta, kun ei se punainen toiminut ollenkaan. Ja nekin ovat peukaloita vailla valmiit! Melko hyvällä mallilla ovat tämän joulun lahjat, enkä suostu ottamaan stressiä niistä viimeisistäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti