Neliöitä suruun

Suru on suuri. En ole nyt ainakaan kahteen (kolmeen?) päivään uskaltanut edes koskea puikkoihin. Käsi alkaa heti vihlonnan. Aamulla kun heräsin, oli käsi heti kipeä. Olin yöllä nukkunut pahasti sen päällä. Ärsyttää, kun paranemisen merkkejä ei näy. Olen kuitenkin uskollisesti vältellyt kaikkea, mikä tekee kipeää. Tänne saa siis laittaa rakkautta ja parantumista hönkiviä säteitä, sillä sukatus on valtaisa!
Olen menneellä viikolla kuitenkin virkannut enemmän kuin ikinä elämäni aikana! Se ei onneksi satu, joten sitä uskallan tehdä. Nyt kun on hyvä koukku, ei oikeakaan käsi tule kipeäksi. Tänä iltana paloja on jo 21. 35 tarvitaan yhteensä.

Niin, ja löysin itselleni talvitakin, jota olen viimeiset pari vuotta etsinyt! Nyt vain toivon, että se kestää ainakin kolme talvea, ettei heti tarvitse alkaa etsintää uudelleen. Ja lauantaina ostin kasan elokuvia alennuksista, mutta niistä koitan tehdä ihan oman postauksensa!

Kitkutkat

Ärs. Ärsyttää. Ranne sen kuin vain särkee, eikä anna neuloa. Ei auta tuki, ei kylmägeeli, ei lämpö. Ainoa, mikä auttaa, on liikuttamattomuus. Onneksi ehdin saada yhden huivin melkein valmiiksi ennen tuon vihlonnan alkua, joten sen kituutin loppuun kipeällä kädellä, vaikka ei varmaan pitäisi...

Lanka huivissa ihanaa vironvillaa ja puikot 4,5. Kevyt pesu ja liotus huuhteluaineessa onneksi vähän pehmentää lankaa, jotta se ei niin pahasti kutita. Tämä menee joulupukin konttiin ja lähtee jouluna eräälle ihanalle ihmiselle.

Aikani kituutettuani ja kokeiltuani niin isoja, pieniä, puisia ja muovisia puikkoja, tajusin, että virkatessa vasenta rannetta ei tarvitse liikuttaa! Kävin siis tänään ostamassa ensimmäisen hifistely virkkuukoukkuni, jotta en saisi oikeaakin kättäni kipeäksi. En ole aiemmin oikein virkkaamisesta välittänyt, mutta ehkä nyt olisi hyvä aika opetella. Kauniinvärisistä jämälangoista on syntynyt jo 9 palaa isoäidin neliöitä, huomenna käyn hakemassa lisää liukuvärjättyjä lankoja. Ehkä tästä tulee kummilapselle päiväpeitto, ehkä papalle torkkuviltti. Aika näyttää.

Edelliseen postaukseen palaan vielä sen verran, että ajattelin kysymysten aikarajaksi lokakuun 15. päivää, joten hop hop kyselemään kaikkea tyhmää ja hauskaa! Yksi ihana siellä jo kivoja kyselikin, ja melkein teki mieli heti tehdä vastauspostaus, mutta ehkä annan hämäläisillekin aikaa miettiä.

Väliteksti

Koska käteni sanoi ai, ei ranne ole antanut myöden käsitöille. Joten siltä rintamalta ei nyt hetkeen kuulu mitään, sukkasatokin on siksi jäissä. Ajattelin kuitenkin viihdyttää teitä lukijoita interaktiivisella kysymysleikillä. Mitä haluaisitte tietää minusta? Mitä tahansa kysymyksiä saa esittää. Vastailen niihin sitten jollakin postauksella kunhan saan aikaiseksi. Myös postaus aiheita saa ehdottaa. Sisustus/koti postausta ei kuitenkaan kannata henkeä pidellen odottaa, en ole sisustusihminen ja koti on sen näköinenkin, joten en sitä esittele. Saa pyytää myös kuvia, toteutan niitä jos jaksan ja huvittaa.

Vastustuskykyni petti minut

Olen omasta mielestäni omannut hyvän vastustuskyvyn. En useinkaan sairastu mihinkään "kiertäviin" tauteihin, viime talven mahataudiltakin vältyin, vaikka se kaikki läheiset kiersikin. Nyt kuitenkin kurkkuni on niin kipeä, että en juuri puhumaan pysty. Kuulostan vuoronperään joko venäläiseltä maksulliselta naikkoselta tai pieneltä disney hiireltä.
Onneksi kutenkin tässä menneellä viikolla sain itselleni aikaiseksi uuden huivin:

Malli on Filtering Daylight. Huivi on juuri sopivan kokoinen kiedottavaksi kipeän kurkkuni ympärille. Mallailin myös, että huivi olisi oikein sopivan kokoinen vatsatanssihuiviksikin. Täytyy varmaan aloittaa uusi harrastus, mahasheikkaus ei ole aikaisemmin kuulunut repertuaareihini, vaikka useampiakin tanssilajeja olen harrastanut!

Huivi sopi myös Monan mielestä hyvin tämän silmien sävyyn, joten hänen oli ihan pakko päästä assaroimaan huivikuvauksiin:

Jokohan minut huomataan?

Enkös olekin kaunis?

Hyvää vappua teille kaikille, syökää munkkeja ja simaa niin että napa paukkuu!

Silmälasiteksti

Minulla on ikänäköä. Olen jo hetken tarvinnut lukulaseja, mutta eilen vasta sain aikaiseksi ne hommata. Ärsyttää. En halua olla sokea kuin myyrä nelikymppisenä, jos nyt jo tarvitsen lukemiseen laseja. Tai välttämättä en tarvitse, mutta pidempään lukiessa alkaa rivit hyppimään ja kirjaimet muuttavat pienessä tekstissä muotoaan, joten lukeminen on hidastunut huomattavasti. Jos nyt vaikka jaksaisi lukea tentteihinkin vähän pidempään.
Tässä siis kuva uusista kakkuloista, mielestäni hintaan nähden ovat ihan siistit.

Olivat tosin sellaiset alelasit joihin olisi pitänyt ostaa erikseen kotelo, joka olisi maksanut lähes saman verran kuin itse lasit, joten ei kiitos. Neuloin laseille pienen suojapussukan. Se saa luvan riittää, sillä vielä en ainakaan tarvitse laseja muualla kuin kotona. Kaupassakin vielä sen verran saa pakettien sisällysluetteloista selvää mitä tarvitseekin.