Kitkutkat

Ärs. Ärsyttää. Ranne sen kuin vain särkee, eikä anna neuloa. Ei auta tuki, ei kylmägeeli, ei lämpö. Ainoa, mikä auttaa, on liikuttamattomuus. Onneksi ehdin saada yhden huivin melkein valmiiksi ennen tuon vihlonnan alkua, joten sen kituutin loppuun kipeällä kädellä, vaikka ei varmaan pitäisi...

Lanka huivissa ihanaa vironvillaa ja puikot 4,5. Kevyt pesu ja liotus huuhteluaineessa onneksi vähän pehmentää lankaa, jotta se ei niin pahasti kutita. Tämä menee joulupukin konttiin ja lähtee jouluna eräälle ihanalle ihmiselle.

Aikani kituutettuani ja kokeiltuani niin isoja, pieniä, puisia ja muovisia puikkoja, tajusin, että virkatessa vasenta rannetta ei tarvitse liikuttaa! Kävin siis tänään ostamassa ensimmäisen hifistely virkkuukoukkuni, jotta en saisi oikeaakin kättäni kipeäksi. En ole aiemmin oikein virkkaamisesta välittänyt, mutta ehkä nyt olisi hyvä aika opetella. Kauniinvärisistä jämälangoista on syntynyt jo 9 palaa isoäidin neliöitä, huomenna käyn hakemassa lisää liukuvärjättyjä lankoja. Ehkä tästä tulee kummilapselle päiväpeitto, ehkä papalle torkkuviltti. Aika näyttää.

Edelliseen postaukseen palaan vielä sen verran, että ajattelin kysymysten aikarajaksi lokakuun 15. päivää, joten hop hop kyselemään kaikkea tyhmää ja hauskaa! Yksi ihana siellä jo kivoja kyselikin, ja melkein teki mieli heti tehdä vastauspostaus, mutta ehkä annan hämäläisillekin aikaa miettiä.