Neliöitä suruun

Suru on suuri. En ole nyt ainakaan kahteen (kolmeen?) päivään uskaltanut edes koskea puikkoihin. Käsi alkaa heti vihlonnan. Aamulla kun heräsin, oli käsi heti kipeä. Olin yöllä nukkunut pahasti sen päällä. Ärsyttää, kun paranemisen merkkejä ei näy. Olen kuitenkin uskollisesti vältellyt kaikkea, mikä tekee kipeää. Tänne saa siis laittaa rakkautta ja parantumista hönkiviä säteitä, sillä sukatus on valtaisa!
Olen menneellä viikolla kuitenkin virkannut enemmän kuin ikinä elämäni aikana! Se ei onneksi satu, joten sitä uskallan tehdä. Nyt kun on hyvä koukku, ei oikeakaan käsi tule kipeäksi. Tänä iltana paloja on jo 21. 35 tarvitaan yhteensä.

Niin, ja löysin itselleni talvitakin, jota olen viimeiset pari vuotta etsinyt! Nyt vain toivon, että se kestää ainakin kolme talvea, ettei heti tarvitse alkaa etsintää uudelleen. Ja lauantaina ostin kasan elokuvia alennuksista, mutta niistä koitan tehdä ihan oman postauksensa!