18 maaliskuuta 2013

Myyntipostaus

Koska hukun kaikenlaiseen itsetehtyyn materiaan, ajattelin laittaa myyntiin näitä, jotka ovat jääneet käyttämättä. Mentaliteetilla nopeat syö hitaat, kommentoi tähän postaukseen jos jotain haluat ja jätä kommentissa sähköpostiosoitteesi, olen sitten yhteydessä. Nämä ovat suurinosa myös muualla myynnissä!

Viininpunainen bolero, koko n. 36/38. Lanka 80% alpakkaa ja 20% merinoa. Hp 15€

MYYTY Iloisenvärinen huivi, sininen lanka 80% merinoa ja 20% nylonia, pinkki lanka 75% villaa ja 25% nylonia. Hp 25€ tai tarjoa jotain.
Myyty Tummanpunainen pitsihuivi, lanka villa/silkki sekoitetta. Hp 20€
Myyty Tumman harmaa huivi, lanka Louhittaren luolan Väinämöistä värissä Hämy (tumma semisolidi harmaa/sininen). Koko n. 150x53cm. Hp 20€

16 maaliskuuta 2013

Kolme hyvää mieltä

Hip hei, osallistun Innon blogissa hyvänmielen haasteeseen, jossa siis kirjoittaja lähettää kolmelle ensiksi blogiinsa kommentoineelle pienen itsetehdyn lahjan. Sitten lahjan saaneet toivottavasti jatkavat haastetta omassa blogissaan. Tässä piti kai odottaa niin, että ehtii ensin saamaan oman lahjansa, mutta pyh! Kuka jaksaa odottaa? En minä ainakaan! Esittelen saamani sitten vaikka samalla, kun postaan niistä omista lahjoituksistakin! Nyt olisi siis tarjolla kolme hyvää mieltä (useampikin, jos osaa hyvin perustella)! Laitetaanhan hyvä kiertämään!

12 maaliskuuta 2013

Unelmani

Minä toivon....

Että joskus vielä löytäisin oman hobitinkoloni, tönön röllimetsästä. Kaukana kaikesta, maalta omasta rauhasta. Pieni talo, jossa minun olisi hyvä olla.

Että minulla olisi joskus oma lauma. Koiria useampikin, sellainen pieni karva-armeija. Toiveissa olisi joskus perustaa oma löytöeläinkoti koirille, mutta ikävä kyllä elämän realiteetit eivät anna siihen oikein myöten. Koirien pitäminen on kallista, ja löytöeläimillä ei tienaa elantoa. Ja surullisen usein löytöeläimet eivät löydä sitä loppuelämän kotia, jossa niitä rakastettaisiin, vaan ne päätyvät kiertolaisiksi. Sitä en halua. En toisaalta myöskään halua ryhtyä kasvattamaan koiria, sillä en koe mitenkään tärkeänä minkään rodun tietoista jalostusta.

Haaveilen myös vähän vähemmän tärkeistä asioista, muun muassa siitä, että olisin hoikka ja kaunis, että minulla olisi pitkät hyväkuntoiset hiukset ja joku aamu huomaisin, että kasvoni eivät enää kehitä finnejä. Siitä, että minulla olisi hieno ja nopea auto, joka ei koskaan jättäisi tienvarteen. Että minulla olisi komea moottoripyörä ja talli jossa laittaa sitä. Että minulla olisi suuri vaatehuone, jossa olisi kokonainen seinällinen hyllyjä vain kengille. Unelmoin myös usein siitä, että vielä joku päivä valmistun johonkin ammattiin.

11 maaliskuuta 2013

Lapsuuteni

papan ja siskon kanssa mökilla, kivimaailmassa seikkailulla
Suurin osa lapsuudestani sijoittuu 90 -luvulle. synnyin 80 -luvulla ja 2000 -luvulla olin jo teini, joten voin sanoa olevani 90 -luvun kasvatti. Lapsuuteni kului suurimmaksi osaksi pihalla juoksennellen tai sisällä barbeilla leikkien. Pidin paljon piirretyistä ja kirjahyllystä löytyi useampikin disneyn VHS.
Lama vaikutti jonkun verran elämääni. Olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että mitään minulta ei ole puuttunut. Minulla ei ehkä ollut niitä hienoimpia ja kalleimpia leluja, mutta ikinä en ole nälkää nähnyt. Opin vertailemaan hintoja ja venyttämään penniä. Opin, ettei kalliit vaatteet tee elämään sisältöä, vaan onnellinen voi olla muista asioista.
Vakinaista harrastusta minulla ei ollut pienenä. Kaiken ajan käytin kavereiden kanssa leikkimiseen ja mielikuvituksen kehittämiseen. Isä on aina ollut käsistään taitava, joten hänen kanssa tuli askarreltua paljon. Ensimmäisen ompelukoneen sain n. 7 -vuotiaana ja sitäkin ennen olin jo käsitöitä harrastanut. Neulomaan opin ennen kirjoittamista ja kotoa löytyy vieläkin muutama käsin ommeltu barbin vaate. Ensimmäinen neulontatyöni oli pinkki kaulahuivi, josta loppujen lopuksi tuli nukelle peitto.
Nykyisin usein suren, ettei muilla ole ollut yhtä ehjää lapsuutta, kuin minulla. Olen hyvin kiitollinen molemmista vanhemmistani, kumpikaan heistä ei ollut alkoholisteja tai rasisteja. Sain kasvaa siihen uskontoon, kuin halusin, minulle ei mitään tuputettu. Minulle annettiin tilaa miettiä ja pohtia omia ajatuksiani ja minua tuettiin oman persoonan kehityksessä. Minulle pidettiin kuria mutta koskaan minua ei ole lyöty. Minulle opetettiin, että sanojen pitää riidoissa riittää. Jos ei riitä, niin riita lopetetaan, nyrkkejä ei käytetä. Minulla oli onni tuntea kaikki isovanhempani, vaikka äidin vanhempia tulikin vähemmän nähtyä.
Olen maalla kasvanut ja se näkyy minussa. Maalta sinä olet tullut ja maalle sinä olet jälleen muuttava. Kaupunki ei ole minua varten, oma henkilökohtainen tilani vaatii vähintään hehtaarin.

Tämä on nyt tälläinen tajunnanvirta, jotenkin hukkaan jatkuvasti sen punaisen langan. Nyt olen kuitenkin saanut haasteen jo puoleenväliin, joka on huomattavasti pidemmälle kuin alunperin edes ajattelin! Tahti on selkeästi jo hidastunut ja inspiraatiotakin pitää hakemalla hakea, mutta kyllä minä tämän haasteen selätän!

07 maaliskuuta 2013

Missä asun? Kotona!

Olen nyt pitänyt vähän luvattoman pitkän tuumaustauon, sillä en ole ihan varma, kuinka paljon haluan kertoa siitä, missä asun. Olen kertonut aika paljon kodistani (omasta mielestäni), mutta en halua kertoa sen sijaintia. Sanotaan nyt vaikka näin, että kuvasta voi päätellä jotain. Oikeastaan en ole ihan varma, mutta kuvasta taitaa näkyä talomme katto. En toisaalta ole kyllä varma, onko kyseinen kuva edes tältä paikkakunnalta, kun ympäristö on muuttunut viime vuosina melkoisesti. Uusia rakennuksia tullut ympärille, uusia teitä avattu ja jopa yksi isompi kauppa rakennettu. Ehkä asun, ehkä en tuolla kuvan alueella.
Oikeastaan se, mikä sai minut pitkästä aikaan kirjoittamaan, on se, että haluan taas esitellä viimeisimmät kätteni työt! Tassuttimia sekä etu- että takaraajoihin!
Hevitumput kaverin poikakaverille. Yksi niistä useista, joilla on maaliskuussa syntymäpäivät. Kullalla on näistä pääkallokuvioiset versiot, ja en kuulemma saa enää ikinä tehdä samanlaisia, jotta ne pysyvät tarpeeksi uniikkeina ja harvinaisina. Tein siis pelkästään mustat.
Kiitossukat kaverille, joka aiheutti tässä muinoin yhdellä pelikerralla meille kaikille nördgasmin. Hän oli tehnyt meille Dark Heresyyn omat hahmokansiot, joihin saa laajemmin kirjoitettua hahmolomakkeen tiedot! Oh my! Tästä taidan kirjoittaa kokonaan oman postauksen jossain vaiheessa, on ne vaan niin hienot. Ja kuulemma Call of Cthulhuun on tulossa samanmoiset! Neiti on kyllä sukkansa ansainnut!
Kummipojalle valmistui Cascaden 220:stä huovutetut töppöset. Mona makoili niin sopivasti auringossa, jotta sain samalla siitä hyvän kuvan. Vähän se on pöllähtäneen näköinen kun menin herättämään sen. Miten koira voikin olla niin aamu-uninen?