Että joskus vielä löytäisin oman hobitinkoloni, tönön röllimetsästä. Kaukana kaikesta, maalta omasta rauhasta. Pieni talo, jossa minun olisi hyvä olla.
Että minulla olisi joskus oma lauma. Koiria useampikin, sellainen pieni karva-armeija. Toiveissa olisi joskus perustaa oma löytöeläinkoti koirille, mutta ikävä kyllä elämän realiteetit eivät anna siihen oikein myöten. Koirien pitäminen on kallista, ja löytöeläimillä ei tienaa elantoa. Ja surullisen usein löytöeläimet eivät löydä sitä loppuelämän kotia, jossa niitä rakastettaisiin, vaan ne päätyvät kiertolaisiksi. Sitä en halua. En toisaalta myöskään halua ryhtyä kasvattamaan koiria, sillä en koe mitenkään tärkeänä minkään rodun tietoista jalostusta.
Haaveilen myös vähän vähemmän tärkeistä asioista, muun muassa siitä, että olisin hoikka ja kaunis, että minulla olisi pitkät hyväkuntoiset hiukset ja joku aamu huomaisin, että kasvoni eivät enää kehitä finnejä. Siitä, että minulla olisi hieno ja nopea auto, joka ei koskaan jättäisi tienvarteen. Että minulla olisi komea moottoripyörä ja talli jossa laittaa sitä. Että minulla olisi suuri vaatehuone, jossa olisi kokonainen seinällinen hyllyjä vain kengille. Unelmoin myös usein siitä, että vielä joku päivä valmistun johonkin ammattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti