Ajattelin yhdistää vanhempien ja siskon postauksen yhdeksi perhepostaukseksi. Koska isäni on supersankari ja äitini samanlainen höseltäjä kuin minä. Mitä muuta? Tein myös periaatepäätöksen olla julkaisematta yhtäkään kuvaa tässä julkaisussa, koska vanhempieni kuvia en aio julkaista, siskoni kuvan olette nähneetkin ja tämä toinen sisko tuskin haluaisi omaa pärstäänsä täällä katsella.
Isäni on puuseppä. Hän tuoksuu aina puulle ja työlle. Hänen on vaikea olla paikallaan, ja hän keksii aina kaikkea omiaan. Hänellä on hyvä huumorintaju, tuntemattomat kutsuvat häntä "se hauska pieni mies". Isäni on myös lyhyt, minua lyhyempi. Mutta se riittää, että ylettää maahan, eikä ainakaan kaadu korkealta, jos kaatuu. Isäni on myös hyvä ruuanlaitossa, hän on meillä se, joka tekee ruuat. Minusta "äitien tekemää ruokaa" on ihan outo mainos, koska oikeasti isä tekee paljon parempaa ruokaa kuin kukaan äiti ikinä. Ja varsinkin korvapuustit ovat isän leipomina parhaita! Isällä on aina tapana pelastaa minut tiukoista paikoista. Kun auto jättää minut tielle, soitan isälleni. Kun minulla hajosi talvikengät, soitin isälle (koska isältä löytyi suoraan minulle uudet kengät, jotka olivat häneltä jääneet käyttämättä. Meillä on samankokoinen jalka). Myös ystäväni ovat huomanneet, että jos jokin asia menee pieleen, soitan isälleni, ja sitten asiat eivät enää olekaan pielessä.
Äitini on 11 vuotta isääni nuorempi. Äiti on aikanaan ollut nuori äiti, minun ikäisenäni hänellä oli jo 3- ja 2-vuotiaat lapset. Ja opiskelut kesken. Mutta hän kävi opintonsa ja on sen jälkeen ollut samassa työpaikassa, tosin toimipiste ja työnkuva on ajansaatossa muuttunut. Äitini on melkoisen nopea liikkeissään, hän jos jotain saa päähänsä, ei hän kauaa mieti. Äitini elää jokseenkin sellaisen filosofian mukaan, jota minäkin arvostan. Hän ei puhu kenestäkään pahaa seläntakana, ellei voi sitä sanoa suoraankin. Usein hän ärsytettynä myös sanoo piut paut mm. työkavereilleen. Hän uskaltaa olla omaa mieltään asioista, vaikka välillä näyttäisikin ääliöltä muiden silmissä. Äiti myös rakastaa eläimiä ja tekee kaikkensa niiden eteen. Kissat ja koirat hän hemmottelee pahemmin kuin minut ja sisareni.
Siskoni asuu Saksassa. Hän on lapsena aina ollut paras ystäväni, mutta myös pahin viholliseni. Teineinä meillä oli yhteinen kaveripiiri ja yhteiset harrastukset. Kävimme yhdessä lukuisilla keikoilla, festareilla ja tapahtumissa. Siskoni on minua melkein 2 vuotta vanhempi, mutta usein meitä luullaan kaksosiksi tai häntä nuoremmaksi sisareksi. Etäännyimme melko pahasti sisareni ulkomaille lähdön takia, ja silloin olimme melko etäisiä hetken. Nyt asiat on kuitenkin jokseenkin rauhoittuneet, kun olemme molemmat kasvaneet ihmisinä. Olemme melkoisen eri suuntiin kasvaneet, mutta silti välillämme tulee aina olemaan se jokin yhteys. Se, mikä saa meidät viimeistelemään toisen lauseen. Se sama tunne, joka on, kun pitkästä aikaa näkee toisen, ja tuntuu ettei päivääkään ole kulunut edellisestä tapaamisesta.
Toinen siskoni ei ole biologinen, eikä oikeastaan edes virallisesti minun siskoni. Hän on lähinnä ystävä, joka on tullut osaksi perhettä. Hänen äitinsä on isovanhempieni tuttu, isovanhempani ovat tälle ikäänkuin ylimääräiset täti ja setä. Tämän "siskoni" omat isovanhemmat ovat kaikki kuolleet niin varhain, ettei kukaan heistä ole ehtinyt nähdä häntä. Silloin isovanhempani päättivät adoptoida itselleen uuden lapsenlapsen, joten meillä on tämän ystävän kanssa yhteiset isovanhemmat. Olemme tämän ihmisen kanssa lähestulkoon yö ja päivä ulkoisesti, tai kun meidät tapaa ensimmäistä kertaa. Vieraiden mielestä tämä tyttö on hiljainen ja kiltinoloinen, minä taas se suurisuinen huutelija. Oikeasti meissä on paljon samaa. Me pelkäämme samoja asioita ja arvostamme samoja piirteitä ihmisissä. Me reagoimme uusiin tilanteisiin samalla tavalla ja usein toimimmekin toistemme tavoin. Hän on se ihminen, jolle ensimmäisenä kerron kaikki suurimmat uutiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti