Neulon, siis olen

Väriterapia valmistui. (Älkäähän välittäkö tuosta harmaasta jutusta kuvassa. Onhan se ihan liian vaikeaa laittaa kynnys paikalleen, ei siihen viisi vuotta riitä millään!) Huivi on väriltään limen vihreä, jossa on kultaan taittavia kellertäviä osioita. Väri on mielestäni oikeampi siinä aiemman postauksen peak-a-boo kuvassa. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen jatkoin huivia vielä muutamalla tuollaisella raidalla, jotta sain tarpeeksi suuren huivin johon on kiva kääriytyä. Harmi vain, että huivi haisee todella pahalle (värjäyksestä johtuen?) joten joudun ehkä vielä liottamaan sen jossain hyväntuoksuisessa huuhteluaineessa.

Ja nyt kun väriterapia on käytynä, niin aloin heti kauneusterapian:

Tästä valmistuu ystävälleni hartiahuivi heidän häihinsä. Mallina on Aeolian Shawl ja lankana Tee Teen Elegant. Helmet ovat kirkkaita 6/0 siemenhelmiä. Valmistuminen on helmien kanssa hidasta, mutta työtä hidastaa myös se, että joudun joka rivin jälkeen hetken ihastelemaan valmistuvan huivin kauneutta. Tästä on hyvää vauhtia tulossa sievin huivi jonka olen koskaan tehnyt!

Nyt tuli blaah.

Blah. Kamala startiitti päällä, mutta miljoona ja yksi joululahjaa ja tilaustyötä pitäisi saada valmiiksi.

Ensinnäkin kaverin säärystimet. Toinen on jo valmiina mutta toinen on vasta puolessa välissä. Onko tylsempää työtä kuin säärystimien teko?

Tilaustyönä tein yhdelle Ravelryläiselle huivin, Dottien. Oikein mukava huivi tehdä, mutta tuntui että tässäkin meni vuosi! Syytän pieniä puikkoja ja ohutta lankaa (Rheuma Thermal Wolle). Lisäksi intoa tappoi ehkä tuo väri, valkoinen ei inspiroi minua.

Sain myös viimein ja vihdoin valmiiksi oman palani pilvitaivasta, kun Cyrcus Rectangular Lace Shawlin reunus valmistui vihdosta viimein. Tämäkin tuntui sellaiselta ikuisuus projektilta

Ja lisää intoa tappamaan: tein toiselle kaverilleni tilauksesta pipon. Aluksi olin innoissani: mitään muuta määrettä ei ollut kuin väri ja ei saa olla liian löysä. Löysin ravelrystä kivan ohjeen (Bramles Beret) ja siihen onni sitten päättyikin. Ensimmäisen version koko vastasi lähinnä juutalaisen miehen päähinettä. Uusiksi. Toisella yrityksellä aivoni menivät solmuun ja lähes joka toisen palmikonkierron tein väärään suuntaan. Kolmannella yrityksellä syntyi tälläinen, joka onneksi kelpasi kaverille:

Itsekin tarvitsisin lämpimämmän pipon talveksi, haluaisin kovasti toteuttaa ainakin kaksi huivia Pitsihuivit neuloen -kirjasta ja Cthulhu lapasetkin houkuttelisivat. Mur.

Edit. Aloitin sitten sen, mitä kaikkein vähiten tarvitsen, eli uuden huivin tuosta edellä mainitusta kirjasta. Koska olen ajankäytönruhtinas.