Ohje oli oikein mukava, ylhäältä alas neulottavat raglanneuleet ovat aina mukavia neuloa, vaikka eivät välttämättä istu minun harteilleni ihan niin hyvin kuin istutetut hihat. Tässä takissa oli vielä mukavana erikoisuutena nuo hihojen peukaloaukot. Ei tarvitse kämmenekkäitä erikseen! Takkia olisi tarkoitus pystyä pitämään myös nuo reunukset sisäänpäin käännettynä, mutta minun käteni ainakin ovat liian paksut siihen.
Takkimalleilu on muuten yllättävän vaikeaa! Sukkien kuvauksessa ei tarvitse kuin nousta varpailleen, kääntää toista jalkaa ehkä hieman ulospäin, ja kuva onnistuu jos vain valotukset on kunnossa. Takkia kuvatessa pitää miettiä, miten asettelee kätensä ja kroppansa, jotta takin malli pääsee parhaiten esille. Naamakin olisi kiva olla julkaisukelpoinen, vaikka poisrajattunakin kuvat onneksi toimivat. Minun ongelmani ovat myös sisäänpäin kääntyvät varpaat, jouduin kuvista rajaamaan sääret pois, kun jalkojen asento näytti niin hölmöltä, että huomio olisi kiinnittynyt vääriin asioihin. Ehkä olen vain todella itsekriittinen, mutta en pidä yhtään kuvattavana olemisesta. Tai en ainakaan tykkää katsella niitä kuvia jälkeenpäin. Muutama lanteille kertynyt lisäkilokaan ei ainakaan auta asiaa.
Ja näemmä yksi nappikin ihan vinossa noissa kuvissa....
Tosi kivan näköinen neule! Voisin hyvin nähdä itseni tekemässä tuollaisen! Olen itse asiassa vähän päässäni yhdistellytkin jotain tuollaista pintaa perustakkiin. :) Ja olen samaa mieltä: takkien kuvaaminen ON annelista.
VastaaPoista