Joulun kunniaksi

Leikin vähän paintilla. Lopputulos on sen mukainen!

Kiittäen

Ei voi taas muuta sanoa kuin kiitos! Oli ehkä mahtavin vuosipäivä ikinä!

Minun ja Kultani ensitapaamisesta tuli eilen täyteen 5 vuotta ja lähdimme sitä juhlistamaan Hardcore Superstarin keikalle. Oli kivaa <3 aivan liian kauan aikaa edellisestä kunnon keikasta. Kultani onneksi otti vastaan suurimman osan iskuista, jotka olisivat muuten minuun osuneet.

Kiitos myös Jonnalle ja Petterille mukana olosta! Otetaan joskus uudestaaan!

Uutukainen

Noniin... Oli ihan pakko kiusata kaveria sen verran terraarioonsa vaihdon yhteydessä, että ukko nappasi siitä kuvan. Tässä se nyt on: Motley!

Käärme

Joukahainen sai tänään lajitoverin <3
Eli tilanne oli tämä: sain viestin, jossa kaveri kertoi miehehekkeensä veljen luopuvan käärmeestään. Käärmeen pitäisi saada uusi koti, ei mielellään ensimmäiseksi käärmeeksi (kuulemma luonteikas kaveri). Mietin ensin että ei, meille riittää yksi viljis. Haaveissa on kuitenkin brassi, jolle ollaan säästelty yhtä terraa. Terra on sen kokoinen, että brassi siinä viihtyisi n. pari vuotta ennen kuin tarvitsisi isomman, eli toisaalta brassivauva ei vielä voisi tulla, koska meillä ei isompi terra mahdu mihinkään. Vielä.
Toisekseen, tällä seudulla ruokaa elukoille on saanut vain Faunattaresta ja muista harvoista eläinliikkeistä, joissa ruokien hinnat ovat pilvissä. Nyt kuitenkin löysin yhden kasvattajan, jolta ruokaa saisi edullisemmin, joten meillä on varaa ruokkia kahta matoa.
Nyt tuolla makkarissa on sitten Joukahainen omassa terraariossaan, isommassa terraariossa sisusta valmiina muuttoa varten ja uusi punainen kaunistus on smartboksissa totuttelemassa pyyhkeen alla meidän ääniimme. Täytyy uuden antaa ensin totuttautua asumaan meillä ennen kuin kokeilee poikia samaan terraan. Ja sekään ei välttämättä aina onnistu, joten varauduttava on myös siihen että pojat majailevat eri terroissaan.
Tässä vielä kevennyksenä kuva Joukahaisesta, joka on kasvanut puolessa vuodessa aivan kamalasti!

Prinssihuivi edistyy

Teen nyt ihan vain pikaisen "tässä mennään" -postauksen. Kruununprinssihuivi on aivan ihana neuloa, ja vaikka nyppyjä tehdään joka kerroksella useampia se edistyy melko joutuisasti. Olen vain välillä taas tehnyt muuta, joten vielä mennään tässä:

Sivuboordia on nyt tehty yksi mallikerta ja keskiön salmiakkiruutua puoli mallikertaa (mallikerta alkaa vasta tuosta kuvassa näkyvän salmiakin puolivälistä). Toivottavasti valmistuu maaliskuuhun mennessä :)

Ainiin... Taisin ostaa Wollmeiseä itselleni synttärilahjaksi. Thih <3

Huivi, jonka nimeä en ymmärrä

Aloitin sen huivin Pitsihuivit Neuloen -kirjasta (Nancy Bush, 2008, org. Knitted Lace of Estonia). Huivin nimi on Neliöhuivi kruununprinssi. Miksi? Miksi naiselle tarkoitettu huivi on nimetty miehen mukaan? Kirjassa kerrotaan, että huivi, jonka pohjalta malli on kirjoitettu, on aikanaan lahjoitettu Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolfille. Hän sitä tuskin kuitenkaan on koskaan pitänyt, joten miksei huivia ole voinut nimetä vaikka alkuperäisen tekijän mukaan? Noh, onneksi nimi ei huivia pahenna. Eli tälläinen huivista olisi tarkoitus tulla:

Kuva ohjeen Ravelry sivuilta, kuvan oikeudet sen mukaan Interweave 2008 

Huivin toteutan uhkarohkeasti mustasta mohair/merinovilla langasta (Schoppel-Wolle Merino Lace), joten en oletakkaan nyppyjen kovasti sieltä erottuvan. Lisäksi väri vielä estää huivin kuvauksellisuuden, mutta enköhän joitakin havainnollistamiskuvia saa aikaiseksi. Tässä kuvaa ensimmäisen mallineuleen jälkeen:

Tästä on hyvä jatkaa. Ainakin huivista tulee lämmin ja pehmeä.

Nyt tuli blaah.

Blah. Kamala startiitti päällä, mutta miljoona ja yksi joululahjaa ja tilaustyötä pitäisi saada valmiiksi.

Ensinnäkin kaverin säärystimet. Toinen on jo valmiina mutta toinen on vasta puolessa välissä. Onko tylsempää työtä kuin säärystimien teko?

Tilaustyönä tein yhdelle Ravelryläiselle huivin, Dottien. Oikein mukava huivi tehdä, mutta tuntui että tässäkin meni vuosi! Syytän pieniä puikkoja ja ohutta lankaa (Rheuma Thermal Wolle). Lisäksi intoa tappoi ehkä tuo väri, valkoinen ei inspiroi minua.

Sain myös viimein ja vihdoin valmiiksi oman palani pilvitaivasta, kun Cyrcus Rectangular Lace Shawlin reunus valmistui vihdosta viimein. Tämäkin tuntui sellaiselta ikuisuus projektilta

Ja lisää intoa tappamaan: tein toiselle kaverilleni tilauksesta pipon. Aluksi olin innoissani: mitään muuta määrettä ei ollut kuin väri ja ei saa olla liian löysä. Löysin ravelrystä kivan ohjeen (Bramles Beret) ja siihen onni sitten päättyikin. Ensimmäisen version koko vastasi lähinnä juutalaisen miehen päähinettä. Uusiksi. Toisella yrityksellä aivoni menivät solmuun ja lähes joka toisen palmikonkierron tein väärään suuntaan. Kolmannella yrityksellä syntyi tälläinen, joka onneksi kelpasi kaverille:

Itsekin tarvitsisin lämpimämmän pipon talveksi, haluaisin kovasti toteuttaa ainakin kaksi huivia Pitsihuivit neuloen -kirjasta ja Cthulhu lapasetkin houkuttelisivat. Mur.

Edit. Aloitin sitten sen, mitä kaikkein vähiten tarvitsen, eli uuden huivin tuosta edellä mainitusta kirjasta. Koska olen ajankäytönruhtinas.