Vastaukset kysymyksiin

Annoin teille lukijoille hetki sitten mahdollisuuden kysyä minulta mitä tahansa. Ilmeisesti ette ole kauhean uteliaita, sillä kysymyksiä tuli vain yhdeltä! Tässä nyt kuitenkin vastaukset:

Mikä on siisteintä ikinä?
Se, kun koira tuhisee tyytyväisenä (ja väsyneenä) vieressä. Se, kun innostuu uudesta neuleesta tai saa uuden hienon neuleen vihdoin käyttöön. Se, kun syksy alkaa tuoksua talvelta. Saunan jälkeinen iho ja puhtaat lakanat. Lämpimät villasukat ja kupillinen kaakaota. Kun huomaa ystävien välittävän ihan oikeasti sinusta sinuna. Moni asia!

Mistä käsityöstä olet eniten ylpeä?
En osaa sanoa vain yhtä. Jokaisesta tekemästäni työstä olen jollakin tavalla ylpeä, mutta ehkä eniten ylpeilyä aiheuttavat Huldan takki, Aeolian helmikoristeilla, In to the pink (alimmainen huivi) ja Alice in wonderland lapaset

 Entä oletko aamu- vai yöihminen?
En kumpaakaan ja molempia. Tykkään välillä valvoa myöhään ja nukkua pitkään, pyöriä sängyssä koko aamu ja nousta vasta päivän puolella. Toisaalta nautin siitä, kun menee aikaisin nukkumaan ja herää aikaisin, jolloin on koko päivä edessä ja ehtii tehdä vaikka mitä. Luonnostaan minulta kyllä tulee tuo valvominen, ja aikaisin herääminen tarkoittaa minulla siinä kahdeksan aikaan (jos en herää kellonsoittoon), joten enemmän taidan olla yöihminen.

Neliöitä suruun

Suru on suuri. En ole nyt ainakaan kahteen (kolmeen?) päivään uskaltanut edes koskea puikkoihin. Käsi alkaa heti vihlonnan. Aamulla kun heräsin, oli käsi heti kipeä. Olin yöllä nukkunut pahasti sen päällä. Ärsyttää, kun paranemisen merkkejä ei näy. Olen kuitenkin uskollisesti vältellyt kaikkea, mikä tekee kipeää. Tänne saa siis laittaa rakkautta ja parantumista hönkiviä säteitä, sillä sukatus on valtaisa!
Olen menneellä viikolla kuitenkin virkannut enemmän kuin ikinä elämäni aikana! Se ei onneksi satu, joten sitä uskallan tehdä. Nyt kun on hyvä koukku, ei oikeakaan käsi tule kipeäksi. Tänä iltana paloja on jo 21. 35 tarvitaan yhteensä.

Niin, ja löysin itselleni talvitakin, jota olen viimeiset pari vuotta etsinyt! Nyt vain toivon, että se kestää ainakin kolme talvea, ettei heti tarvitse alkaa etsintää uudelleen. Ja lauantaina ostin kasan elokuvia alennuksista, mutta niistä koitan tehdä ihan oman postauksensa!

Liian suuri bolero

Nonni. Niin siinä joskus käy, että vaikka kuinka on oikea tiheys ja tekee oikeaa kokoa ohjeen mukaan, niin silti tulee liian suuri. Tein tätä boleroa koon S ohjeella, jolloin ohjeen mukaan ry olisi valmiissa vaatteessa n. 88cm. Valmis bolero on kuitenkin lähemmäs kokoa XL ja vaatteen ry lähemmäs (tai jopa yli) 100cm. Voihan kyrsä.

Jos siis koet haluavasi tämän boleron itsellesi, niin tarjouksia otetaan vastaan. Myös vaihtokauppoja (lähinnä lankoihin) saa tarjota.

Tämä meni, jes!

tiii-tiii. ti-ti-ti-tiiiii-tii

Kaveri pyysi minua tekemään Star Wars aiheisia amigurumeja, jotta hän antaa niitä rakkaalleen lahjaksi. Minä elämää huonompi virkkaaja lupauduin. Nyt olisi yksi valmiina, oma henkilökohtainen hahmosuosikki Yoda! Virkkasin tämän amigurumin perusohjeella, joka löytyy kirjasta Karmivan suloiset amigurumit ( Christen Hansen, 2008). Ei ehkä tullut ihan täydellinen, mutta paras, mitä minun taidoillani saa.
Tykkään hirveästi tälläisistä pienistä maskoteista, ne ovat suloisia ja valmistuvat nopeasti. Jostain syystä olen kuitenkin niin saamaton, että en ole opetellut kunnolla niitä tekemään. Virkkaaminen on ärsyttävän vaikeaa, ja vaikka kuinka yritän tehdä ihan oikean kerroksen vaihdon ketjusilmukalla ja edellisen kerroksen päätän piilosilmukalla, niin silti se kerroksen vaihtumiskohta katoaa aina jonnekin. Ja virkatusta pinnasta ei näe niin hyvin, missä kohtaa on lisännyt ja missä kaventanut, niin jos laskuissa menee sekaisin on ainoa vaihtoehto purkaa (tai soveltaa, kuten minä teen).
Tulin kuitenkin kovin iloiseksi, että sain tämän tehtyä. Tulin myös vielä iloisemmaksi, kun soitin sille kaverille (sille jolle tein tämän) ja hän tuli iloiseksi kun kuuli Yodan olevan valmis. Ja että käyn koirapuistoreissulla pudottamassa sen postiluukusta (oli itse päivän töissä, joten ei ehtinyt kahvittamaan minua). Toivottavasti myös hänen rakkaansa tulee myös onnelliseksi lahjasta.

Kitkutkat

Ärs. Ärsyttää. Ranne sen kuin vain särkee, eikä anna neuloa. Ei auta tuki, ei kylmägeeli, ei lämpö. Ainoa, mikä auttaa, on liikuttamattomuus. Onneksi ehdin saada yhden huivin melkein valmiiksi ennen tuon vihlonnan alkua, joten sen kituutin loppuun kipeällä kädellä, vaikka ei varmaan pitäisi...

Lanka huivissa ihanaa vironvillaa ja puikot 4,5. Kevyt pesu ja liotus huuhteluaineessa onneksi vähän pehmentää lankaa, jotta se ei niin pahasti kutita. Tämä menee joulupukin konttiin ja lähtee jouluna eräälle ihanalle ihmiselle.

Aikani kituutettuani ja kokeiltuani niin isoja, pieniä, puisia ja muovisia puikkoja, tajusin, että virkatessa vasenta rannetta ei tarvitse liikuttaa! Kävin siis tänään ostamassa ensimmäisen hifistely virkkuukoukkuni, jotta en saisi oikeaakin kättäni kipeäksi. En ole aiemmin oikein virkkaamisesta välittänyt, mutta ehkä nyt olisi hyvä aika opetella. Kauniinvärisistä jämälangoista on syntynyt jo 9 palaa isoäidin neliöitä, huomenna käyn hakemassa lisää liukuvärjättyjä lankoja. Ehkä tästä tulee kummilapselle päiväpeitto, ehkä papalle torkkuviltti. Aika näyttää.

Edelliseen postaukseen palaan vielä sen verran, että ajattelin kysymysten aikarajaksi lokakuun 15. päivää, joten hop hop kyselemään kaikkea tyhmää ja hauskaa! Yksi ihana siellä jo kivoja kyselikin, ja melkein teki mieli heti tehdä vastauspostaus, mutta ehkä annan hämäläisillekin aikaa miettiä.

Väliteksti

Koska käteni sanoi ai, ei ranne ole antanut myöden käsitöille. Joten siltä rintamalta ei nyt hetkeen kuulu mitään, sukkasatokin on siksi jäissä. Ajattelin kuitenkin viihdyttää teitä lukijoita interaktiivisella kysymysleikillä. Mitä haluaisitte tietää minusta? Mitä tahansa kysymyksiä saa esittää. Vastailen niihin sitten jollakin postauksella kunhan saan aikaiseksi. Myös postaus aiheita saa ehdottaa. Sisustus/koti postausta ei kuitenkaan kannata henkeä pidellen odottaa, en ole sisustusihminen ja koti on sen näköinenkin, joten en sitä esittele. Saa pyytää myös kuvia, toteutan niitä jos jaksan ja huvittaa.

Viikonlopun kujeita

Olin viikonloppuna kotikotona käymässä. Mukana olivat myös Äitini koirat Sulo ja Micka.

Sukkasato ei ole tällä viikolla juuri edistynyt, sillä huivitus palasi. Ja kummipojan villahaalari on hihoja ja vetoketjua vaille valmis. Palaillaan sitten, jos jotain saan joskus valmiiksi!