Tassuja ja niiden vaivoja

Saimme keväällä aikaisin kutsun häihin, pariskunta oli persoonallinen, huumorintajuinen ja omalaatuinen joten häälahja tuli aika nopeasti keksittyä: sukat Regian Fluormaniasta!

Herraskaisen sukat ovat vihreä-sinisävyistä regiaa, kokoa näille tuli 45 numeroisen kavion verran. Pintakuvio on vedetty omasta päästä: 2 krs. oikeaa; 2 krs. 2 o, 2 n; 2 krs oikeaa; 2 krs. 2 n, 2 o. Kantapää on ranskalainen ja kantakiila on neulottu sileänä nurjana, sukat lähtevät varpaista ja päättyvät varteen. Koko kerä näihin meni, alle 5 grammaa jäi lankaa jäljelle!

Rouvan sukat on tehty Caoua Coffeen mallilla Aramis ja kokoa 42/43. Näissä jäi vähän jännittämään, ovatko sopivat, kun malli oli melko kapea mutta pitkä. Lankaa ei kulunut ihan koko kerää, taisi siitä 10 grammaa juuri jäädä! Varret sain näihin mukavamman mittaisiksi kuin noihin herran sukkiin, olisi melkein pitänyt sitä vihreää ostaa toinenkin kerä ja käyttää loppu sitten omiin sukkiin. Noh, nyt mentiin näillä, toivottavasti pariskunta pitää sukistaan. Itse en häihin sitten päässytkään, joten miehen tehtäväksi jäi tämän lahjan luovutus.

Ja ei ne huonotkaan uutiset tähän lopu, meillä perheen varvasluku laski yhdellä viime perjantaina. Mona onnistui tiistaina loukkomaan tassunsa niin pahasti, että yhden varpaan luut olivat niin monena pienenä kappaleena, ettei sitä olisi enää kannattanut lähteä korjaamaan. Perjantaina leikattiin koko varvas pois. Nyt ei enää pitäisi olla muuta kipua kuin leikkaushaavasta vähän, sekin paranee muutamassa päivässä. Kävelylenkeillä saa jo käydä koiran jaksamisen mukaan, kunhan haava menee kiinni ja siteet saa pois saa taas jatkaa kunnon lenkkeilyä. Itsellä on nyt lähinnä helpottunut fiilis: onneksi ei loukkonut itseään tuon pahemmin ja onneksi on nyt tämäkin alta pois. Riittäisikö nämä huonot uutiset nyt jo vähäksi aikaa, voisiko välillä tulla niitä hyviäkin?

Radiohiljaisuus

Pitkään olen ollut taas hiljaa, syitä on yhtä monta kuin päiviä edellisestä kirjoituksesta. Taas meni yhdet talokaupat mönkään, vieläkään emme pääse omakotitaloon. Mutta lähempänä käytiin kuin koskaan aikaisemmin. Saimme jo yhden tarjouksen omasta asunnostamme, sen tosin perui tarjoaja. Vaihdoin taas työpaikkaa, uuden opetteluun ja uuteen tottumiseen menee varmasti vielä tovi. Kiirettä on myös siellä pitänyt, ylityötunteja on neljässä viikossa jo yli 10. Menetin myös yhden elämäni sankarin, pappani joi aamukahvin viimeisen kerran helluntaina.

Terapiana minulle on nyt toiminut suruhuivin neulominen. Huiviin tuli n. 780 pientä helmeä, jokaiseen sain sitoa jonkun hyvän muiston papastani. Tätä neuloessa olen itkenyt ja pohtinut elämää. Mitään ei meille papan kanssa jäänyt kesken, onneksi. Kaiken sanoimme suoraan ja tiesimme varsin hyvin, kuinka tärkeitä toisillemme olimme. Suurin surutyö on tämän neuleen ansiosta nyt ohi. 

Hyvästi pappa.

Uskon, että moni lukija varmasti suree kanssani tämän uutisen tavoitettua teidät. Toivon kuitenkin, ettei yksikään kertoisi ottavansa osaa suruuni, en toivo kenenkään jäävän pappaani murehtimaan. Meitä surevia riittää jo omassa suvussani. Jos haluaa jonkun ihanan muiston omista isovanhemmistaan kertoa, sen saa tukitoimena tehdä, niitä kuulen paljon suruvalitteluita mieluummin.

Steekattu neule

Noniin rakkaat lapsoset (lukijat?), täti kertoo nyt vähän elämän totuuksia... Nämä totuudet ovat sarjassamme "älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä sanon". Jos joku ei vielä tiedä, mitä on steekkaus, esimerkiksi tämän linkin takaa löytyy hyvät ohjeet.

1. Jos aiot steekata jotain, älä aloita pitkällä villatakilla ja kalliilla (tai edes semikalliilla) langoilla. Valitse jokin vähän edullisempi lanka siihen ensimmäiseen harjoitukseen.
2. Jos aiot steekkata kirjoneuletta, tee siihen steekkausompeluiden kohdalle shakkikuviota käytössä olevilla väreillä (1. krs: *1 silmukka päävärillä, 1 silmukka kontrastivärissä* toista *-* 2. krs: *1 silmukka kontrastivärillä, 1 silmukka päävärillä* toista *-* ja toista näitä kahta kerrosta hamaan loppuun). Minä tein ompeluiden alle vain pääväriä ja kuljetin kontrastiväriä työn takana. Loppujen lopuksi ommel ei mennyt tarpeeksi monesta kohtaa kontrastilangan läpi ja se lähti purkamaan.
3. Älä käytä liukkaita tai superwash -käsiteltyjä lankoja ennen kuin tiedät mitä teet. Myös ohuet langat ovat pannassa harjoittelun ajan. Nyrkkisääntönä on, että mitä useammin ompelukoneen neula osuu yhteen kerrokseen sen parempi. Liukkaat langat lähtevät itsestään avaamaan kierteisyyttään mikä lisää langan karkaamisen riskiä. Huopuvaa lankaa suosittelen siksi, että viime hädässä pääset pelastamaan työn huovuttamalla leikattua reunaa.
4. Ompele steekkiompeleet ainakin kahdelle silmukkariville molemmissa reunoissa, yhteensä siis 4 kohtaa, joihin tulee ompeleita. Näin varmistat, että vaikka ensimmäinen ommel pettäisi niin toinen pysäyttää karkaavat langat. Minä tein vain yhteen riviin per puoli ja joduin kikkailemaan ja räpiköimään, jotta takki pysyisi kasassa.
5. Pingota neule ENNEN ompelukoneen näyttäytymistä. Ommeltu kohta ei juurikaan jousta!

Valmis takki on kyllä silti kaiken sen vaivan ja panikoinnin arvoinen! Ainoa kohta jota itse noudatin, oli kohta nro 5, että olkaa te nyt fiksumpia! Itse neulominen oli todella mukavaa, ohje oli hyvin kirjoitettu (ohje on Modasta 1/2014), langat (musta Sandnes Lanet ja harmaa Drops Alpaca) pehmeitä. Työssä oli tarpeeksi aivotonta sileää neuletta tasapainottamaan vähän haastavampaa kirjoneuletta. Ohjeen mukaisesti takki olisi huomattavasti lyhyempi, mutta loin reilu M koon silmukat (taisi olla aika tarkkaan M ja L koon välistä), helman kuvioiden jälkeen kavenneltu tasaisesti S kokoon ja yläosa ja hihat tehty ohjeen silmukkamäärillä. Niskaan lisäsin muutaman lyhennetyn kerroksen.

Tämä on ehkä kaunein tekemäni neule.

Colof affection

Vaihteeksi tein tämän huivin itselleni! Viime kesänähän tein tästä sen paksumman retroversion, joka päätyi siskolleni, nyt tein siskolta saaduista langoista itselleni!

Lanka oli Australian tulisisia, Morris Empireä 2 säikeisenä. 50 gramman kerässä oli 700 metriä, eli ihan helkkarin ohutta! Kahdella värillä ja 3,0 millisillä puikoilla sain aikaiseksi siipiväliltää lähemmäs kolme metrisen huivin. Violettia lankaa on jäljellä melkein puoli kerää, mustaa vähän vähemmän. Lopuista violeteista suunnittelin tekeväni kesätopin, mustasta teen ehkä Anniksen tai jonkun muun pienen huivin.

Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, tätä huivia on kiva tehdä! Lyhennetyt kerrokset luovat illuusion siitä, että työ valmistuisi jotenkin yllätysnopeasti. Raitoja on kiva tehdä ja ainaoikeana ei ole nurjien silmukoiden tekemistä. Reunan päättely meinasi raastaa hermoja, mutta siitäkin pääsee yli, kun malttaa välillä tehdä jotain muuta.

Twist

Phuh, onpa tullut pitkä tauko kirjoittamiseen! Vaslmistakin on tullut, mutta kuvaaminen on taas se mikä tökkii. Kolmas Still light -tunika on valmistunut jo melkein kuukausi sitten, mutta kunnollisia kuvia siitä ei ole vieläkään. Kelitkin alkavat jo olla turhan lämpimiä sille.

Yhdet sukat olen kuitenkin jopa kuvattua saanut. Toisetkin olen tehnyt, perus saapassukat tumman harmaasta opalin 8-säikeisestä miehelle, mutta niissä ei taida oikein olla nähtävää. Esittelen siis nämä Twist-sukat, joiden ohje muuten löytyy suomeksi (ja ilmaiseksi) ullasta! Ohjeessa on valmiiksi silmukkamäärät 5 eri kokoon, eli näistä saa kyllä miehellekin sukat tehtyä isoimman koon mukaan, ja helposti tuonne taakse silmukoita lisäämällä tai poistamalla saa kyllä itse tehtyä kokoja lisää!

 

Lanka on Regian Zoofaria, värissä 5863 käärme Oskar. Pukot olivat 2,25 milliset knitpron hiilikuitupuikot, ne 15 senttiset. Ihan parhaat puikot kyllä näin ohuelle langalle! Mallista poikkesin sen verran, että pituutta lisäsin yhden kuvion verran, tiheyteni kun ei ollut lähellekään ohjeenmukainen. Silmukkamäärät osuvat lähimmäs M koon sukkaa. Kannaksi tein myös ihan perinteisen lappukantapään, tiimalasit kun ei minun jalkaani istu. Loppufiilis on ihan huippu, tuohon lankaan sopii ihan hirmu hyvin helmineule ja nurjat silmukat!

Deathflake mittens

Taas näitä projekteja, joissa kaikki ei mene ihan nappiin... Alunperin minun oli tarkoitus kokeilla tehdä kolmannet Day of the dead -lapaset, mutta niistäkin oli tulossa liian pienet. Purkuun siis ja etsimään pääkallokuvioisia lapasmalleja... Löysin Sissel KB:n Deathflake mittensit (linkki ravelryyn) joissa oli ainakin tarpeeksi silmukoita. Puikoille siis!

Lapaset eivät ainakaan ole liian kapeat, mutta eivät mitenkään älyttömän leveätkään. Leveyteen nähden pituus on kuitenkin aika nafti, mutta ei vielä liian lyhyt. Peukalo oli ohjeessa ihmeellinen, ensin tehdään kiilalisäyksiä, mutta kuitenkin olisi peukalon aukko pitänyt tehdä kuten kiilattomissa lapasissa. Tein siis ihan perinteisen kiilapeukalon, ja nyt peukalot ovatkin vähän turhan kapeat. Eivät kuitenkaan liian kapeat, että puristaisivat, mutta selvästi tiukemmat kämmenosaan nähden.

Langoiksi halusin Dropsin Baby alpaca silkkiä, koska pipossa se onnistui hyvin myös kirjoneuleena. Noh, ei onnistunut enää... Lanka oli tuntui tässä projektissa paljon liukkaammalta ja ei oikein asettunut kauniisti, joten kuviosta tuli todella epäselvä. Toiseksi langaksi otin Dropsin Delightia väriä numero 11, joka oli kerällä mielestäni violettivoittoinen. Noh, lapasiin osui sitä violettia sitten vain ranteisiin ja ihan kärkeen. Kauniit nämä näinkin ovat, vähän sellaiset sateenkaarilapaset.

Olen vieläkin vähän kahden vaiheilla, pidänkö nämä itse vai en. Jos joku siis välttämättä haluaa tälläiset lapaset, voisi nyt laittaa tarjousta tulemaan ja perustella hyvin, miksi minun pitäisi nämä myydä!

Ronsu

Tällä erää viimeiset (suunnitellut) kirjoneulesukat ovat valmistuneet! Ohje on Water for the elephants Rose Hiveriltä (linkki ohjeeseen) joka pääsi tehtävien listalleni heti ilmestyttyään. Näin kauan jouduin kuitenkin odottamaan sitä oikeaa tilaisuutta toteuttamiseen, aina oli jotain muuta tai en tiennyt kenelle nämä tekisin. Nyt oli syy, aika ja langat samaan aikaan käsissä!
Sukat ovat vihreä/ruskeaa Drops Delightiä (tässä kerässä oli enemän vihreää ja vain häivähdys beigeä) ja mustaa Fabelia. Olettehan muuten muutkin huomanneet, että helmikuu on Dropsilla sukkajuhla kuukausi? Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ko. merkin sukkalangat ovat -25% alessa kaikissa niitä myyvissä liikkeissä. Täytyy sanoa, että pienimuotoisen hamstraamisen merkkejä on ainakin omassa käytöksessä ollut havaittavissa...

Sitten muihin aiheisiin!
Täällä bloggerin perhoset alkavat jo tehdä vatsansisäisiä lentoharjoituksia, olen nimittäin menossa esittelemään käsityöharrastustani (ja vähän blogianikin...) Monitoimitalo 13:sta ChillHouse viikoille Tampereella (lisätietoja tapahtumasta täältä). Olen tiistaina 25.2. iltapäivän/illan tavattavissa kolmannessa kerroksessa! Sanonkin nyt lopullisesti hyvästit anonyymille bloggaajalle. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että en ole ikinä ennen heti kättelyssä kertonut kenellekään blogistani, saati mainostanut sitä muuten kuin blogimaailmassa! Nyt olen menossa kaikkien nähtäville ja kerron heti alkuun että olen Noita Näppärä -blogin kirjoittaja. Ou mai...