Kesän lapselle

Puolison kaverit lisääntyy lisääntymistään. Aivan näinä päivinä odotamme saapuvaksi ukon ammattikoulukaverin esikoista. Ja vaikka onkin kesä ja lämmin, niin sellainen vasta mahasta putkahtanuthan tarvitsee silti peiton!

Peittoon on käytetty jämiä: nallea ja erilaisia liukuvärjättyjä lankoja, enimmäkseen puroa. Palat ovat ihan tavallisia kymmenen kerroksen isoäidinneliöitä, virkattuna 3,5 puikolla, ja olen ne myös yhdistänyt virkaten. Reunukseksi virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita, sillä a) lanka ei riittänyt ja b) ei jaksa.

Hyvä mieli vastaanotettu!

Tämä tässä on Bertil. Bertil lennähti minun luokseni Innolta hyvänmielenhaasteen ja useamman hedelmäkarkin saattelemana. Bertil kuulemma pitää kovasti luonnosta, joten ensitöikseen se lennähtikin pihassamme tähän siniseen kukkapensaaseen. Siellä se hyräili hetken juhannukseen sopivaa laulua ja kertoi kotiutuvansa. Kiitos Inno!

Oman hyvänmielenhaasteeni olen ilmoittanut jo maaliskuussa, joten Kiralia, Bansidhe ja Vivian: laittakaa osoitetietojanne minulle osoitteeseen groomeri (a) yahoo.com! Haasteen sisältö on jo lähes valmiina, muutamaa pitää vielä hieman viimeistellä :)

Kesäksi valmistui villatunika

Sopivasti koirankarvainenkin. Tämän aloitin jo varhemmin keväällä, suunnittelin käyttäväni tätä kun kelit ovat sellaiset, ettei talvitakkia tarvitse mutta nahkatakissa on liian kylmä. Noh, kuvauspäivänä lämpöä oli n. 27 astetta plussaa varjossa.

Vähän tunikasta tuli kuitenkin väärän mallinen. Tuo yläosan kuviointi olisi voinut alkaa vähän aiemmin vyötäisiltä ja helma voisi istua paremmin tuosta pinnan vaihtumiskohdasta. Jos siis joku n. ry 88cm tarvitsee/haluaa tälläistä tunikaa, tämä voisi vaihtua johonkin kivaan sukka- tai huivilankaan. Tunikassa on käytetty Novitan uutuutta, Pikkusiskoa, joka kestää 40 asteen konepesun.

Kiirusta pitää...

Hei, olen edelleen hengissä! On vain vähän kiirettä pitänyt, kun aloitin uudella työpaikalla, tein alanvaihdoksen ja edelleen talohaaveet ovat aktiivisessa käytössä. Olen minä neulonutkin!

Kaverille tein keväämmällä kurttusukat Novitan sukkalehden ohjeen mukaan. Lankana erilaiset Nallen jämät.

Itselleni tein kevätkeleille pitsilapaset, mutta kelit lämpesivät heti niin, että edes pitkähihaista ei enää tarvitse!

Eräälle koiranulkoiluttajalle tein kämmenekkäät

Räveltämöstä eräs ihana osti minulle Knit. Sock. Love. -kirjan, joten tein hänelle siitä maksuksi samasta kirjasta Twisted Flowe -sukat. Nämä pitäisi vielä saada kulkemaan postiin asti...

Itselleni tein harmaat sukat In and Out -mallilla.

Lisäksi olen neulonut yhden slipoverin elämäni ensimmäistä larppia varten, mutta +20 astetta tekivät sen tarpeettomaksi. Ikinä ei voi tietää, mitä Rovaniemi tarjoaa Toukokuussa!

Muokkailin vähän taas ulkonäköä, palaute on tervetullutta. Meniko liian sekavan näköiseksi? Liian tumma?

Otsikkon ulkonäköön en ole ollenkaan tyytyväinen, se tulee vielä muuttumaan.

Pvä 19: Lempijuomani ja -ruokani

Olen taas ollut koko viikonlopun niin pahalla päällä, että ajattelin tälläisen positiivisiin ajatuksiin suuntautuvan kirjoittamisen helpottavan. Sitten näin tämän aiheen ruuasta ja juomasta. Voihan kyrsä... LAME!!!

Noh, ensinnäkin aiheesta tekee tylsän se, että en pidä kokkaamisesta. Arkena syöminen on vähän sellaista survival tyyppistä "kunhan nälkä lähtee" ajattelua. Joskus kun jaksan jotain ruokaa tehdä, teen sen sitten huolella ja käytän ihan oikeasti hyviä aineksia, jolloin siitä tulee yleensä hyvääkin. Silloin nautin siitä ruuasta. Esimerkiksi jokun aikaa sitten tein maailman parasta kasvissosekeittoa. Siihen tuli muutama porkkana, pari perunaa, kukka- ja parsakaalia, kolmen juuston ruokakermaa ja mausteeksi pippuria ja suolaa. Ruuan kanssa vielä paistovalmista patonkia ja ystävien seura, niin avot. Mutta ei se silti tee kasviskeitosta lempiruokaani, tuo tietty kasviskeitto vain oli ihan parasta ikinä.

Olen myös syönyt suussasulavaa täytepastaa ravintolassa, mutta useimmat valmiiksi täytetyt pastatyynyt, joita kaupat myyvät, ovat ihan kamalia. Tykkään suklaasta, mutta eihän se ole lempiruoka. Leivon melko usein erillaisia leivonnaisia, joista suurin osa on hyviä, mutta en minä silti välttämättä tykkää kaikista muiden tekemistä leivonnaisista, vaikka samalla ohjeella olisi tehty. Minulla ei siis ole lempiruokaa, on vain erityisen onnistuneita ruokia ja joskus vähän vähemmän onnistuneita.

Juomat taas ovat huomattavasti helpompi asia. Pidän maidosta, sen mausta ja monikäyttöisyydestä. Juon melko usein kaakaota (ehdottomasti maitoon tehtynä! Vesi kaakaot on kamalan makuisia) ja kahvia (maidolla, ei sokeria). Ehkä siis lempi juomani on maito, ja kaikki ne, mihin sitä käytän?

Seuraavassa tekstissä ehkä esittelen taas jotain valmista. Kauheasti olen taas tehnyt kaikkia pieniä töitä, mutta kuvauspuolen inspiraatio on ihan hakusessa.

Lempi muistoni

Lapsuusajan muistoistani olen läpissyt jo ummet ja lammet, joten niitä ei nyt varmaan tarvitse tähän enää toistaa. Keskityn nyt lähinnä enemmän aikuiselämäni muistoihin.

Niistä yksi parhaista on varmasti tuohon turjakkeeseen törmääminen erään Diablon keikan jälkeen. Hyvänä kakkosena tulee muisto kuopio rockista muutama vuosi (voi apua, siitä on jo yli 3 vuotta!) takaperin. Lavalla oli monta hyvää muusikkoa, ilma oli hyvä, vaikkakin toisena päivänä melko viileä. Alkoholia hivenen ja erikoisia tapahtumia sitäkin enemmän. Tämä on se minun "näitä tarinoita sitten vanhana muistellaan kiikkustuolissa" -reissu. Hyviä muistoja on myös Provinssirockista, jossa olen aikanani ollut kolmena peräkkäisenä kesänä töissä (muistaakseni -05, -06 ja -07).

Muisto, jota vaalin lämpimällä sydämellä, on kotimatka Monan haku reissulta. Kun toinen oli niin pieni, ettei pienen pösön ikkunasta nähnyt pihalle - ei vaikka nousi repun päälle makaamaan. Yhtään se ei vinkunut tai vikissyt, oli vain utelias, että mihin nyt mennään. Se hullu luotti meihin heti alusta lähtien, että me pidämme siitä huolen. Nytkin kostuu silmät kun tätä muistelen.

Näiden hyvien muistojen lisäksi elämääni mahtuu paljon ei ehkä niin hyviä, mutta sitäkin opettavaisempia muistoja. Muistoja, joita en ikinä halua unohtaa. Muistoja, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin yksikään kouluvuosi. Näin jälkeenpäin nekin muistot tulee luokiteltua tuonne hyviin asioihin, vaikka itse tapahtumina ne eivät niin hyviä olleetkaan.