Lapsuusajan muistoistani olen läpissyt jo ummet ja lammet, joten niitä ei nyt varmaan tarvitse tähän enää toistaa. Keskityn nyt lähinnä enemmän aikuiselämäni muistoihin.
Niistä yksi parhaista on varmasti tuohon turjakkeeseen törmääminen erään Diablon keikan jälkeen. Hyvänä kakkosena tulee muisto kuopio rockista muutama vuosi (voi apua, siitä on jo yli 3 vuotta!) takaperin. Lavalla oli monta hyvää muusikkoa, ilma oli hyvä, vaikkakin toisena päivänä melko viileä. Alkoholia hivenen ja erikoisia tapahtumia sitäkin enemmän. Tämä on se minun "näitä tarinoita sitten vanhana muistellaan kiikkustuolissa" -reissu. Hyviä muistoja on myös Provinssirockista, jossa olen aikanani ollut kolmena peräkkäisenä kesänä töissä (muistaakseni -05, -06 ja -07).
Muisto, jota vaalin lämpimällä sydämellä, on kotimatka Monan haku reissulta. Kun toinen oli niin pieni, ettei pienen pösön ikkunasta nähnyt pihalle - ei vaikka nousi repun päälle makaamaan. Yhtään se ei vinkunut tai vikissyt, oli vain utelias, että mihin nyt mennään. Se hullu luotti meihin heti alusta lähtien, että me pidämme siitä huolen. Nytkin kostuu silmät kun tätä muistelen.
Näiden hyvien muistojen lisäksi elämääni mahtuu paljon ei ehkä niin hyviä, mutta sitäkin opettavaisempia muistoja. Muistoja, joita en ikinä halua unohtaa. Muistoja, jotka ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin yksikään kouluvuosi. Näin jälkeenpäin nekin muistot tulee luokiteltua tuonne hyviin asioihin, vaikka itse tapahtumina ne eivät niin hyviä olleetkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti