Joulubonari

"Haluaisitko sää joululahjan?"
"No jos sä haluat antaa mulle lahjan..."
"Joo, minkä langan sä haluat?"
"No tota yhtä kerää mää oon vähän kattellu..."

En siis ostanut itselleni joululahjaa, vaan sain sen työnantajalta. Kaupalla oli jo pitkään pyörinyt yksi yksinäinen Austerman Irish rainbow kerä, joka olisi aatonaattona lähtenyt joka tapauksessa minun matkaani! Halusin nimittäin Kalajoet jostain kivan värisestä raidallisesta - ei liian selkeästi raidoittuvasta - langasta.

Nyt minulla on omat kalajoet! Lanka oli ihanan pehmeää neuloa ja jalassakin tuntuvat hyvältä! Jojobaöljy ja aloevera käsittelyn tuntee tässä langassa ihan erilailla, kuin aikanaan Nallen ko. öljyillä käsitellyissä yksilöistä. Nallesta en öljyttynä pitänyt, tästä pidän. Jouduin melko rankasti muokkaamaan kärkeä, sillä tein varsista vähän pidemmät. Tällöin ohjeenmukainen jalkaterä olisi ollut joko hervottomasti liian lyhyt tai pitkä, joten jouduin kaventamaan kärjet keskellä mallikertaa. Ihan kivasti kuitenkin onnistui, vain kerran jouduin ottamaan toiseen sukkaan uusiksi!

Nyt tätä lankaa olisi vielä melkein 70 grammaa jäljellä, teen siitä varmaan sukat ja pipon vielä kummipojalle!

2012-2014

Nyt kun vuosi 2013 alkaa olla lopuillaan, aloin miettiä ensi vuoden tavoitteita itselleni. En halua puhua uudenvuoden lupauksista, sillä ne eivät pidä. Ne ovat tavoitteita, niihin pyrin, mutta niiden saavuttaminen ei tarkoita epäonnistumista. Ne voi saavuttaa myös melkein tai osittain.

Muistelin, että tein jo aikoja sitten sellaisen haasteen, jossa kerroin tulevaisuudesta. Tälläisen tekstipätkän löysin:

Vuoden päästä minä

- Olen töissä jossakin, josta pidän. Tai ainakin pääsen opiskelemaan.

- Olen neulonut ainakin yhdet kirjoneulesukat

- Olen itsevarma ja onnellinen

- Voin paremmin

Teksti on kirjoitettu lokakuussa 2012, eli melkolailla vuosi sitten. Kuinkas sitten kävikään?

Kuluneena vuotena olen

- Olen ollut suurimman osan vuotta töissä, nyt jopa sellaisessa työssä josta pidän

- Olen neulonut useammatkin kirjoneulesukat, seuraaviin olisi jo langatkin valmiina!

- Itsevarmasta en tiedä, mutta tällä hetkellä kyllä nautin arjestani

- Voin paremmin? Ehkä. Tätä tavoittelen edelleen ensi vuonna!

Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 on ollut minun osaltani erittäin onnistunut. Vaikka moni asia on mennyt pieleen, muun muassa se omakotitalon ostaminen, on elämäni kuitenkin nytkähtänyt edes vähän eteenpäin. Mitä siis haluan taas vuoden päästä, vuonna 2014?

Vuonna 2014 aion:

- Neuloa viimeinkin sen luottovillatakin, vähän ohuempi kuin hearts & minds

- Hankkia paremman fyysisen kunnon, nyt on aika retuperällä

- Olla parempi ihminen läheisilleni, arvostan heitä ihan hirmuisesti, mutta olen huono näyttämään sitä

- Kuluttaa vähemmän rahaa

Pikainen jouluaiheinen kirjoitus

Suurin osa kavereista sai lahjansa multa jo tänään ja ne ihmeelliset päätti kaikki odottaa jouluun! Voihan kähinä! Jännitän varmasti enemmän heidän lahjojen pitämisprosenttia, kuin he jännäävät lahjakääreiden sisältöä...

Muutama lahja taas enemmän on tehtynä, yksi pipo ystävän miehelle:

Ohjeena käytin Mari Muinosen ohjetta Muikkuset, löytyy kirjasta Kaikki lähti lapasesta. Jonkun verran muokkasin pipoa isommaksi, ja koska kerrostiheys ei ollut lähelläkään vaadittua, tein kerroksia lisää ja joustimen reunaan.

Kummipojan pakettiin käätiytyi jämäalpakoista kirjoneuletta. Ostin vain tuon pohjalangan ja nyt sitäkin olisi 1,5 kerää "jämänä"... Suunnittelin siitä pohjalapasia "sitten joskus" valmistuville Kuurankukka lapasille, jotka löytyvät myös tuosta edellämainitusta kirjasta. Tämän puseron ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä 9/13.

Kivi, paperi, sakset!

Lahjapajalla valmistuu kaikenlaista, muutama lahja vielä joulua varten kesken!

Tälläisiä kivi, paperi, sakset -käsineitä valmistui kaksin kappalein. Kun eihän sitä yksin voi pelata! Toiset käsineet ovat mustasta ja vaalean harmaasta Drops Alpacasta, toiset ovat oranssista ja mustasta. Puikot olivat 2,5 mm cubicsit ja tällä yhdistelmällä syntyi keskikokoiset naisten käsineet. Ohje löytyy Ravelryn uumenista (tämäkin...)

Olen kyllä tietoinen, että ainakin osa lahjojen saajista lukee myös blogiani. Asenteeni on kuitenkin se, että mitä sitten? Arvauksia voi kyllä tehdä, mutta aattoon asti säilyy salaisuutena, että kuka saa mitäkin. Tämä lahja on kuitenkin sellainen, että nämä ihmiset varmasti arvaavat itsensä. Olkaatten siis hyvät! Eikö olekin kivat?

Villamekko

Tadaa! Taas olen tehnyt itselleni tunikan! Tällä kertaa vähän paksummasta langasta ja pitkillä hihoilla!

Vähän olen kahden vaiheilla, jätänkö tuollaiseksi vai ostanko vielä yhden kerän ja teen pidemmän helman. Mekko on Yoko Johnstonin Caviar Dress (löytyy ravelrystä), lanka Dropsin Merino Extra Fineä ja puikot oli 5,0 mm. Tein hihoista huomattavasti ohjetta pidemmät, ovat mielestäni kauniimmat vähän reiluina. Tähän mennessä mekkoon kului 12 kerää, eli 600 grammaa lankaa. Pohdinnassa on vielä, kuluisiko 13:sta kerä vielä... Lanka on kyllä ihanan pehmeää, ei tarvitse pitkähihaista aluspaitaa kutinan takia.

Mekko valmistui sopivasti syntymäpäiväkseni, olkoon se siis lahja itselleni!

Viimeinkin valmista!

Vuosi sitten joulukuussa aloitin ystäväni kanssa projektin. Tai oikeastaan ei siitä pitänyt projekti tulla, ihan tavallinen kuva vain, mutta ei se sitten ollutkaan niin suit sait sukkela, kuin etukäteen arvelin. Nyt kuitenkin viime maanantaina saimme projektin tältä osin päätökseen, kyljessäni majaileva ötökkä sai viimeinkin lankakerän kaverikseen! Lankakerä näyttää vielä kovasti tummemmalta muuhun tatuointiin nähden, kun on vielä niin tuore, mutta haalistuu kyllä muun kuvan tasolle.

Ja en muuten ikinä olisi uskonut, että omasta kyljestään on näin vaikea ottaa kuvaa!

...on pesä pikkuinen oravalla

Nyt on mumminkin oravalapaset valmiit. Näistä ei tullut ihan niin hyvät, kuin edellisistä, mutta varmasti mummi tykkää! Kaksi alpakkalankaa yhdessä tekee lopputuloksesta makuuni liian pörröisen ja sen takia epäselvän, viimeksi toinen lanka oli merinovillaa joten lopputulos oli siistimpi. Ja nyt kuvaushetkellä huomasin, että ranteissa on mennyt pohja- ja kuvioväri eripäin, toisessa on toinen lanka ollut työtä tehdessä "päällä" ja toisessa toinen. Sen siitä saa, kun ajattelee vaan muistavansa jonkun loogisen päätelmän perusteena kumpi lanka on kumpi, eikä merkkaa sitä mihinkään ylös.

Alunperin tänään oli tarkoitus poiketa tavoista ja kirjoittaa postaus uusista hiuksista. Otin aamulla jopa "ennen parturia" -kuvan. Mutta lopputulos on nyt niin hirveä kananhanuri että en tätä tälläisenään kyllä kenellekään esittele. Pyysin saada keveyttä hiuksiin ja kerroksia, jotta tupeerauskin onnistuisi paremmin, niin sain hiuksiini 2-3 porrasta. Ja kun pyysin pehmentämään, niin sain vain lyhimmällä olevista hiuksista paksumman portaan. En ole menossa takaisin, nyt kasvatan hiuksia ponnarin alla piilossa pari kuukautta ja menen jonnekin muualle. Ehkä sitten jo saan tehtyä sen ennen ja jälkeen postauksen?