Mummille

Taas vähän lisää Cookie A:ta! Tällä kertaa malliksi valikoitui Mona ja lanka on vihreää Novitan pikkusiskoa. Nämä sukat menevät mummille, joka täyttää tässä kuussa 81. Mallin valitsin näihin lahjasukkiin ihan puhtaasti sen takia, että sukkien nimi on sama kuin meidän koiruuden, josta mummu tykkää ihan hirmuisesti. Harmi vain, etteivät nämä kaksi tapaa kovinkaan usein, sillä papan henkeä alkaa herkästi ahdistaa tuollaisten karvaisten lähettyvillä.

Näiden sukkien langoista jäi vielä pienet jämät, joista valmistui myös heinäkuussa vuosi sitten syntyneelle serkun lapselle synttärisukat!

Testaus

Testasin villatakin ohjeen, tästä tuli minun uusi halineuleeni! Sellainen neule, johon kääriydytään, ja joka halaa kuin ystävä kylmässä syysviimassa. Ilmoitan täällä blogissani heti, kun ohje on julkaistu!

Ohje oli oikein mukava, ylhäältä alas neulottavat raglanneuleet ovat aina mukavia neuloa, vaikka eivät välttämättä istu minun harteilleni ihan niin hyvin kuin istutetut hihat. Tässä takissa oli vielä mukavana erikoisuutena nuo hihojen peukaloaukot. Ei tarvitse kämmenekkäitä erikseen! Takkia olisi tarkoitus pystyä pitämään myös nuo reunukset sisäänpäin käännettynä, mutta minun käteni ainakin ovat liian paksut siihen.

Takkimalleilu on muuten yllättävän vaikeaa! Sukkien kuvauksessa ei tarvitse kuin nousta varpailleen, kääntää toista jalkaa ehkä hieman ulospäin, ja kuva onnistuu jos vain valotukset on kunnossa. Takkia kuvatessa pitää miettiä, miten asettelee kätensä ja kroppansa, jotta takin malli pääsee parhaiten esille. Naamakin olisi kiva olla julkaisukelpoinen, vaikka poisrajattunakin kuvat onneksi toimivat. Minun ongelmani ovat myös sisäänpäin kääntyvät varpaat, jouduin kuvista rajaamaan sääret pois, kun jalkojen asento näytti niin hölmöltä, että huomio olisi kiinnittynyt vääriin asioihin. Ehkä olen vain todella itsekriittinen, mutta en pidä yhtään kuvattavana olemisesta. Tai en ainakaan tykkää katsella niitä kuvia jälkeenpäin. Muutama lanteille kertynyt lisäkilokaan ei ainakaan auta asiaa.

Ja näemmä yksi nappikin ihan vinossa noissa kuvissa....

Pitsisukkaset

Taas tuli tehtyä sukat kirjasta Knit. Sock. Love. (Cookie A:n tuotantoa). Tykkään kirjasta edelleen ihan hirmuisesti! Nämä olivat nyt kolmas pari tuosta kirjasta, seuraaviinkin olisi jo langat valmiina! Kirja on kyllä täynnä kauniita pitsisiä sukkaohjeita, kaikki varresta varpaisiin, joka sopiikin minulle oikein mainiosti. Jostain syystä olen kehittänyt aikamoiset antipatiat varpaista aloitettuihin sukkiin. Ei sovi minun pirtaani. Vaikka olisikin kivaa neuloa sukkaan niin pitkät varret, kuin lanka antaa myöden, mutta ei. Ressaan aina langan riittäyyttä ja ärsyttäviä "liian suuria puffeiksi mutta liian pieniä lapsen sukkiin" -jämäkeriä, mutta vielä ärsyttävämpää on se varren päätteleminen. Jos teen varresta riittävän joustavan, ei sukka pysy ikinä ylhäällä. Jos teen päättelystä liian kireän, ei sukkaa saa jalkaan. Luontireunasta taas tulee aina juuri sopivan joustava, mutta tarpeeksi napakka.
Nämä nimenomaiset sukat eivät kuitenkaan jää minun käyttööni, vaan menevät lahjaksi. Oikeastaan syntymäpäivälahjaksi, mutta syntymäpäivät hän vietti jo maaliskuussa. Mutta väliäkös tuolla, lahjoja on aina kiva saada, vaikka sitten vähän myöhässäkin.

Kesän lapselle

Puolison kaverit lisääntyy lisääntymistään. Aivan näinä päivinä odotamme saapuvaksi ukon ammattikoulukaverin esikoista. Ja vaikka onkin kesä ja lämmin, niin sellainen vasta mahasta putkahtanuthan tarvitsee silti peiton!

Peittoon on käytetty jämiä: nallea ja erilaisia liukuvärjättyjä lankoja, enimmäkseen puroa. Palat ovat ihan tavallisia kymmenen kerroksen isoäidinneliöitä, virkattuna 3,5 puikolla, ja olen ne myös yhdistänyt virkaten. Reunukseksi virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita, sillä a) lanka ei riittänyt ja b) ei jaksa.

Hyvä mieli vastaanotettu!

Tämä tässä on Bertil. Bertil lennähti minun luokseni Innolta hyvänmielenhaasteen ja useamman hedelmäkarkin saattelemana. Bertil kuulemma pitää kovasti luonnosta, joten ensitöikseen se lennähtikin pihassamme tähän siniseen kukkapensaaseen. Siellä se hyräili hetken juhannukseen sopivaa laulua ja kertoi kotiutuvansa. Kiitos Inno!

Oman hyvänmielenhaasteeni olen ilmoittanut jo maaliskuussa, joten Kiralia, Bansidhe ja Vivian: laittakaa osoitetietojanne minulle osoitteeseen groomeri (a) yahoo.com! Haasteen sisältö on jo lähes valmiina, muutamaa pitää vielä hieman viimeistellä :)

Kesäksi valmistui villatunika

Sopivasti koirankarvainenkin. Tämän aloitin jo varhemmin keväällä, suunnittelin käyttäväni tätä kun kelit ovat sellaiset, ettei talvitakkia tarvitse mutta nahkatakissa on liian kylmä. Noh, kuvauspäivänä lämpöä oli n. 27 astetta plussaa varjossa.

Vähän tunikasta tuli kuitenkin väärän mallinen. Tuo yläosan kuviointi olisi voinut alkaa vähän aiemmin vyötäisiltä ja helma voisi istua paremmin tuosta pinnan vaihtumiskohdasta. Jos siis joku n. ry 88cm tarvitsee/haluaa tälläistä tunikaa, tämä voisi vaihtua johonkin kivaan sukka- tai huivilankaan. Tunikassa on käytetty Novitan uutuutta, Pikkusiskoa, joka kestää 40 asteen konepesun.

Kiirusta pitää...

Hei, olen edelleen hengissä! On vain vähän kiirettä pitänyt, kun aloitin uudella työpaikalla, tein alanvaihdoksen ja edelleen talohaaveet ovat aktiivisessa käytössä. Olen minä neulonutkin!

Kaverille tein keväämmällä kurttusukat Novitan sukkalehden ohjeen mukaan. Lankana erilaiset Nallen jämät.

Itselleni tein kevätkeleille pitsilapaset, mutta kelit lämpesivät heti niin, että edes pitkähihaista ei enää tarvitse!

Eräälle koiranulkoiluttajalle tein kämmenekkäät

Räveltämöstä eräs ihana osti minulle Knit. Sock. Love. -kirjan, joten tein hänelle siitä maksuksi samasta kirjasta Twisted Flowe -sukat. Nämä pitäisi vielä saada kulkemaan postiin asti...

Itselleni tein harmaat sukat In and Out -mallilla.

Lisäksi olen neulonut yhden slipoverin elämäni ensimmäistä larppia varten, mutta +20 astetta tekivät sen tarpeettomaksi. Ikinä ei voi tietää, mitä Rovaniemi tarjoaa Toukokuussa!