04 helmikuuta 2013

8. päivän kertomus, uskomukseni

Mihin minä uskon? Tämä on hieman kinkkisempi aihe. Äkkiseltään voisin sanoa, että en usko mihinkään. Haluaisin uskoa moneenkin asiaan, kuten menninkäisiin, keijukaisiin ja Äitimaa nimiseen jumalaan. Määrittelen itseni lähinnä ateistiksi.

Mutta kun oikein alkaa miettimään tätä elämää ja sen eri muotoja, asioiden olemassaoloa, niin uskon minä itseeni. Mielestäni ihminen on oman elämänsä herra, itse pystyy vaikuttamaan hyvin pitkälle, millaisen elämän itselleen rakentaa. En usko kohtaloon, mutta on olemassa asia nimeltä sattuma.

Uskon myös, että on olemassa henkiä ja kummituksia, jotka välillä näkyvät meille elävillekin. Olen niin monesti nähnyt unta kuolleesta mummistani, joka kertoo minulle, että nyt hänellä on hyvä olla. Parempi kuin koskaan eläessä. En usko, että sielu lopettaa elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen. Uskon myös, että on olemassa jonkunlainen uudelleensyntymä, sielujen kiertokulku.

Uskon myös Darwinin teoriaan evoluutiosta. Sattuman ja geenivirheiden takia syntyy edelleen uusia lajeja ja sellaisen kautta me kaikki olemme kehittyneet. Äitimaa uskontoon tämä liittyy siten, että uskon monesti luonnon pitävän meistä huolta. Maa antaa ja maa ottaa, joten ehkä sittenkin uskon äitimaahan, mutta niin, että se ihan oikeasti on tuo maa jalkojeni alla, ei mikään persoonallinen jumaluus.

Joskus aikanaan nämäkin asiat olivat minulle paljon nykyistä tärkeämpiä, silloin kulutin paljonkin aikaa näihin pohdintoihin. Nykyään nämä ovat vain osa asenteitani. En mieti näitä enää läheskään päivittäin, eikä nämä mielipiteet näy mitenkään arjessani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti