06 heinäkuuta 2014

Tassuja ja niiden vaivoja

Saimme keväällä aikaisin kutsun häihin, pariskunta oli persoonallinen, huumorintajuinen ja omalaatuinen joten häälahja tuli aika nopeasti keksittyä: sukat Regian Fluormaniasta!

Herraskaisen sukat ovat vihreä-sinisävyistä regiaa, kokoa näille tuli 45 numeroisen kavion verran. Pintakuvio on vedetty omasta päästä: 2 krs. oikeaa; 2 krs. 2 o, 2 n; 2 krs oikeaa; 2 krs. 2 n, 2 o. Kantapää on ranskalainen ja kantakiila on neulottu sileänä nurjana, sukat lähtevät varpaista ja päättyvät varteen. Koko kerä näihin meni, alle 5 grammaa jäi lankaa jäljelle!

Rouvan sukat on tehty Caoua Coffeen mallilla Aramis ja kokoa 42/43. Näissä jäi vähän jännittämään, ovatko sopivat, kun malli oli melko kapea mutta pitkä. Lankaa ei kulunut ihan koko kerää, taisi siitä 10 grammaa juuri jäädä! Varret sain näihin mukavamman mittaisiksi kuin noihin herran sukkiin, olisi melkein pitänyt sitä vihreää ostaa toinenkin kerä ja käyttää loppu sitten omiin sukkiin. Noh, nyt mentiin näillä, toivottavasti pariskunta pitää sukistaan. Itse en häihin sitten päässytkään, joten miehen tehtäväksi jäi tämän lahjan luovutus.

Ja ei ne huonotkaan uutiset tähän lopu, meillä perheen varvasluku laski yhdellä viime perjantaina. Mona onnistui tiistaina loukkomaan tassunsa niin pahasti, että yhden varpaan luut olivat niin monena pienenä kappaleena, ettei sitä olisi enää kannattanut lähteä korjaamaan. Perjantaina leikattiin koko varvas pois. Nyt ei enää pitäisi olla muuta kipua kuin leikkaushaavasta vähän, sekin paranee muutamassa päivässä. Kävelylenkeillä saa jo käydä koiran jaksamisen mukaan, kunhan haava menee kiinni ja siteet saa pois saa taas jatkaa kunnon lenkkeilyä. Itsellä on nyt lähinnä helpottunut fiilis: onneksi ei loukkonut itseään tuon pahemmin ja onneksi on nyt tämäkin alta pois. Riittäisikö nämä huonot uutiset nyt jo vähäksi aikaa, voisiko välillä tulla niitä hyviäkin?

24 kesäkuuta 2014

Radiohiljaisuus

Pitkään olen ollut taas hiljaa, syitä on yhtä monta kuin päiviä edellisestä kirjoituksesta. Taas meni yhdet talokaupat mönkään, vieläkään emme pääse omakotitaloon. Mutta lähempänä käytiin kuin koskaan aikaisemmin. Saimme jo yhden tarjouksen omasta asunnostamme, sen tosin perui tarjoaja. Vaihdoin taas työpaikkaa, uuden opetteluun ja uuteen tottumiseen menee varmasti vielä tovi. Kiirettä on myös siellä pitänyt, ylityötunteja on neljässä viikossa jo yli 10. Menetin myös yhden elämäni sankarin, pappani joi aamukahvin viimeisen kerran helluntaina.

Terapiana minulle on nyt toiminut suruhuivin neulominen. Huiviin tuli n. 780 pientä helmeä, jokaiseen sain sitoa jonkun hyvän muiston papastani. Tätä neuloessa olen itkenyt ja pohtinut elämää. Mitään ei meille papan kanssa jäänyt kesken, onneksi. Kaiken sanoimme suoraan ja tiesimme varsin hyvin, kuinka tärkeitä toisillemme olimme. Suurin surutyö on tämän neuleen ansiosta nyt ohi. 

Hyvästi pappa.

Uskon, että moni lukija varmasti suree kanssani tämän uutisen tavoitettua teidät. Toivon kuitenkin, ettei yksikään kertoisi ottavansa osaa suruuni, en toivo kenenkään jäävän pappaani murehtimaan. Meitä surevia riittää jo omassa suvussani. Jos haluaa jonkun ihanan muiston omista isovanhemmistaan kertoa, sen saa tukitoimena tehdä, niitä kuulen paljon suruvalitteluita mieluummin.

19 huhtikuuta 2014

Steekattu neule

Noniin rakkaat lapsoset (lukijat?), täti kertoo nyt vähän elämän totuuksia... Nämä totuudet ovat sarjassamme "älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä sanon". Jos joku ei vielä tiedä, mitä on steekkaus, esimerkiksi tämän linkin takaa löytyy hyvät ohjeet.

  1. Jos aiot steekata jotain, älä aloita pitkällä villatakilla ja kalliilla (tai edes semikalliilla) langoilla. Valitse jokin vähän edullisempi lanka siihen ensimmäiseen harjoitukseen.
  2. Jos aiot steekkata kirjoneuletta, tee siihen steekkausompeluiden kohdalle shakkikuviota käytössä olevilla väreillä (1. krs: *1 silmukka päävärillä, 1 silmukka kontrastivärissä* toista *-* 2. krs: *1 silmukka kontrastivärillä, 1 silmukka päävärillä* toista *-* ja toista näitä kahta kerrosta hamaan loppuun). Minä tein ompeluiden alle vain pääväriä ja kuljetin kontrastiväriä työn takana. Loppujen lopuksi ommel ei mennyt tarpeeksi monesta kohtaa kontrastilangan läpi ja se lähti purkamaan.
  3. Älä käytä liukkaita tai superwash -käsiteltyjä lankoja ennen kuin tiedät mitä teet. Myös ohuet langat ovat pannassa harjoittelun ajan. Nyrkkisääntönä on, että mitä useammin ompelukoneen neula osuu yhteen kerrokseen sen parempi. Liukkaat langat lähtevät itsestään avaamaan kierteisyyttään mikä lisää langan karkaamisen riskiä. Huopuvaa lankaa suosittelen siksi, että viime hädässä pääset pelastamaan työn huovuttamalla leikattua reunaa.
  4. Ompele steekkiompeleet ainakin kahdelle silmukkariville molemmissa reunoissa, yhteensä siis 4 kohtaa, joihin tulee ompeleita. Näin varmistat, että vaikka ensimmäinen ommel pettäisi niin toinen pysäyttää karkaavat langat. Minä tein vain yhteen riviin per puoli ja joduin kikkailemaan ja räpiköimään, jotta takki pysyisi kasassa.
  5. Pingota neule ENNEN ompelukoneen näyttäytymistä. Ommeltu kohta ei juurikaan jousta!

Valmis takki on kyllä silti kaiken sen vaivan ja panikoinnin arvoinen! Ainoa kohta jota itse noudatin, oli kohta nro 5, että olkaa te nyt fiksumpia! Itse neulominen oli todella mukavaa, ohje oli hyvin kirjoitettu (ohje on Modasta 1/2014), langat (musta Sandnes Lanet ja harmaa Drops Alpaca) pehmeitä. Työssä oli tarpeeksi aivotonta sileää neuletta tasapainottamaan vähän haastavampaa kirjoneuletta. Ohjeen mukaisesti takki olisi huomattavasti lyhyempi, mutta loin reilu M koon silmukat (taisi olla aika tarkkaan M ja L koon välistä), helman kuvioiden jälkeen kavenneltu tasaisesti S kokoon ja yläosa ja hihat tehty ohjeen silmukkamäärillä. Niskaan lisäsin muutaman lyhennetyn kerroksen.

Tämä on ehkä kaunein tekemäni neule.

04 huhtikuuta 2014

Colof affection

Vaihteeksi tein tämän huivin itselleni! Viime kesänähän tein tästä sen paksumman retroversion, joka päätyi siskolleni, nyt tein siskolta saaduista langoista itselleni!

Lanka oli Australian tulisisia, Morris Empireä 2 säikeisenä. 50 gramman kerässä oli 700 metriä, eli ihan helkkarin ohutta! Kahdella värillä ja 3,0 millisillä puikoilla sain aikaiseksi siipiväliltää lähemmäs kolme metrisen huivin. Violettia lankaa on jäljellä melkein puoli kerää, mustaa vähän vähemmän. Lopuista violeteista suunnittelin tekeväni kesätopin, mustasta teen ehkä Anniksen tai jonkun muun pienen huivin.

Mutta ei siitä pääse yli eikä ympäri, tätä huivia on kiva tehdä! Lyhennetyt kerrokset luovat illuusion siitä, että työ valmistuisi jotenkin yllätysnopeasti. Raitoja on kiva tehdä ja ainaoikeana ei ole nurjien silmukoiden tekemistä. Reunan päättely meinasi raastaa hermoja, mutta siitäkin pääsee yli, kun malttaa välillä tehdä jotain muuta.

29 maaliskuuta 2014

Twist

Phuh, onpa tullut pitkä tauko kirjoittamiseen! Vaslmistakin on tullut, mutta kuvaaminen on taas se mikä tökkii. Kolmas Still light -tunika on valmistunut jo melkein kuukausi sitten, mutta kunnollisia kuvia siitä ei ole vieläkään. Kelitkin alkavat jo olla turhan lämpimiä sille.

Yhdet sukat olen kuitenkin jopa kuvattua saanut. Toisetkin olen tehnyt, perus saapassukat tumman harmaasta opalin 8-säikeisestä miehelle, mutta niissä ei taida oikein olla nähtävää. Esittelen siis nämä Twist-sukat, joiden ohje muuten löytyy suomeksi (ja ilmaiseksi) ullasta! Ohjeessa on valmiiksi silmukkamäärät 5 eri kokoon, eli näistä saa kyllä miehellekin sukat tehtyä isoimman koon mukaan, ja helposti tuonne taakse silmukoita lisäämällä tai poistamalla saa kyllä itse tehtyä kokoja lisää!

 

Lanka on Regian Zoofaria, värissä 5863 käärme Oskar. Pukot olivat 2,25 milliset knitpron hiilikuitupuikot, ne 15 senttiset. Ihan parhaat puikot kyllä näin ohuelle langalle! Mallista poikkesin sen verran, että pituutta lisäsin yhden kuvion verran, tiheyteni kun ei ollut lähellekään ohjeenmukainen. Silmukkamäärät osuvat lähimmäs M koon sukkaa. Kannaksi tein myös ihan perinteisen lappukantapään, tiimalasit kun ei minun jalkaani istu. Loppufiilis on ihan huippu, tuohon lankaan sopii ihan hirmu hyvin helmineule ja nurjat silmukat!

18 helmikuuta 2014

Deathflake mittens

Taas näitä projekteja, joissa kaikki ei mene ihan nappiin... Alunperin minun oli tarkoitus kokeilla tehdä kolmannet Day of the dead -lapaset, mutta niistäkin oli tulossa liian pienet. Purkuun siis ja etsimään pääkallokuvioisia lapasmalleja... Löysin Sissel KB:n Deathflake mittensit (linkki ravelryyn) joissa oli ainakin tarpeeksi silmukoita. Puikoille siis!

Lapaset eivät ainakaan ole liian kapeat, mutta eivät mitenkään älyttömän leveätkään. Leveyteen nähden pituus on kuitenkin aika nafti, mutta ei vielä liian lyhyt. Peukalo oli ohjeessa ihmeellinen, ensin tehdään kiilalisäyksiä, mutta kuitenkin olisi peukalon aukko pitänyt tehdä kuten kiilattomissa lapasissa. Tein siis ihan perinteisen kiilapeukalon, ja nyt peukalot ovatkin vähän turhan kapeat. Eivät kuitenkaan liian kapeat, että puristaisivat, mutta selvästi tiukemmat kämmenosaan nähden.

Langoiksi halusin Dropsin Baby alpaca silkkiä, koska pipossa se onnistui hyvin myös kirjoneuleena. Noh, ei onnistunut enää... Lanka oli tuntui tässä projektissa paljon liukkaammalta ja ei oikein asettunut kauniisti, joten kuviosta tuli todella epäselvä. Toiseksi langaksi otin Dropsin Delightia väriä numero 11, joka oli kerällä mielestäni violettivoittoinen. Noh, lapasiin osui sitä violettia sitten vain ranteisiin ja ihan kärkeen. Kauniit nämä näinkin ovat, vähän sellaiset sateenkaarilapaset.

Olen vieläkin vähän kahden vaiheilla, pidänkö nämä itse vai en. Jos joku siis välttämättä haluaa tälläiset lapaset, voisi nyt laittaa tarjousta tulemaan ja perustella hyvin, miksi minun pitäisi nämä myydä!

07 helmikuuta 2014

Ronsu

Tällä erää viimeiset (suunnitellut) kirjoneulesukat ovat valmistuneet! Ohje on Water for the elephants Rose Hiveriltä (linkki ohjeeseen) joka pääsi tehtävien listalleni heti ilmestyttyään. Näin kauan jouduin kuitenkin odottamaan sitä oikeaa tilaisuutta toteuttamiseen, aina oli jotain muuta tai en tiennyt kenelle nämä tekisin. Nyt oli syy, aika ja langat samaan aikaan käsissä!
Sukat ovat vihreä/ruskeaa Drops Delightiä (tässä kerässä oli enemän vihreää ja vain häivähdys beigeä) ja mustaa Fabelia. Olettehan muuten muutkin huomanneet, että helmikuu on Dropsilla sukkajuhla kuukausi? Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ko. merkin sukkalangat ovat -25% alessa kaikissa niitä myyvissä liikkeissä. Täytyy sanoa, että pienimuotoisen hamstraamisen merkkejä on ainakin omassa käytöksessä ollut havaittavissa...

Sitten muihin aiheisiin!
Täällä bloggerin perhoset alkavat jo tehdä vatsansisäisiä lentoharjoituksia, olen nimittäin menossa esittelemään käsityöharrastustani (ja vähän blogianikin...) Monitoimitalo 13:sta ChillHouse viikoille Tampereella (lisätietoja tapahtumasta täältä). Olen tiistaina 25.2. iltapäivän/illan tavattavissa kolmannessa kerroksessa! Sanonkin nyt lopullisesti hyvästit anonyymille bloggaajalle. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että en ole ikinä ennen heti kättelyssä kertonut kenellekään blogistani, saati mainostanut sitä muuten kuin blogimaailmassa! Nyt olen menossa kaikkien nähtäville ja kerron heti alkuun että olen Noita Näppärä -blogin kirjoittaja. Ou mai...


03 helmikuuta 2014

Maaliskuu tulee - oletko valmis?

Kirjoneulesukkia tulee nyt tehtyä ihan urakalla, sillä päätin lahjoa syntymäpäiviään viettäviä ystäviäni tänä vuonna kirjoneuleisilla sukkasilla. Aion siis tehdä tänä vuonna ainakin 7 paria kirjoneulesukkia. Huono puoli tässä on se, että näistä 4 ovat syntyneet maaliskuussa, 1 helmikuussa ja 1 huhtikuussa. Eli 6 ihmistä heti tässä alkuvuodesta! Lisäksi muita maaliskussa synttäreitään viettäviä kävereita on 4, mutta heille en aio kirjoneulesukkia vääntää. Kahdelle on jo pipot valmiina, kahdelle pitää vielä jotakin keksiä.

Mutta niitä kirjoneulesukkia! Muutamia olen jo esitellytkin, tässä taas muutama seuraava:
Nämä puna-kirjavat ovat tuttua Dropsin Fabelia, lähinnä jämiä aikaisemmista sukista plus kerällinen vaaleanpunaista. Kokoa 36, puikot olivat 2,5 ja ohje on sovellettu Portti 2011 -sukista. Kännykkäni kameran linssi on ilmeisesti ottanut jossain vähän likaa itseensä tai sitten asetukset ovat pielessä, kun toinen sukka on ihan selkeä ja toinen tuommoinen sumuinen!

Nämä toiset ovat lyhytvartiset versiot Nightingale -sukista. Näitä tehdessä olen taas purkanut enemmän kuin pitkään aikaan! Ensin yritin tehdä sukat tutuilla 2,25 millisillä hiilikuitupuikoilla, mutta sukista meinasi tulla aivan valtavat! Purin aloituksen pois ja otin 2,0 milliset pyöröpuikot käyttöön ja vähensin yhteensä 4 silmukkaa mallista pois, jotta sain 37/38 kokoiset sukat aikaiseksi. Lanka taas kerran Dropsin Fabelia, mitäs muutakaan? Mustaa kului yksi kokonainen kerä, valkoista jäi vielä vähän jäljelle.

22 tammikuuta 2014

Eipä tämä tästä paremmaksi muutu...

Nimittäin tämä Daily vanilla -mekon kuvat eivät odottamalla parane. Tänään oli jo ihan hyvä kuvauspäivä, mutta oma pakkasensieto ei kestä kuin muutaman kuvan. Tässä siis niistä paras. Kädet nyrkissä, kun palelsi niin vietävästi!

Tämä eroaa siitä aiemmasta harmaasta vain pidemmällä helmalla ja enemmän ainaoikeaa hihoihin. Tällä kertaa kädenteitä reunustaa niiden lisättyjen viiden silmukan lisäksi viisi ainaoikein neulottua lisäämätöntä silmukkaa, jos haluaa selittää vaikeasti. Helpompaankaan ei näillä aivoilla nyt taivuta!

21 tammikuuta 2014

Arvonta!

Puikkoillen, koukkuillen on 1-vuotias ja siellä on arvonta! Käykää osallistumassa, palkinnot on aika huikeat!

Linkki arvontaan!

17 tammikuuta 2014

Radioaktiiviset kissat

Mohohoo, toiset kirjoneulesukat ovat nyt valmiit!

Nämä kissasukat ovat turkoosin ja räikeän kirkkaanpunaisen fabelin rakkauslapsi, päänsärkyä ja aivosyöpää aiheuttavat väriyhdistelmät ovatkin lemppareitani! Edeltäviin pöllösukkiin verrattuna näissä on huomattavasti lyhyemmät varret, jos nyt tekisin nämä uudestaan, tekisin varsista ehdottomasti pidemmät. Ohje oli hivenen paksummalle langalle, joten toteutin sukat suuremmalla silmukkaluvulla. Varressa silmukoita oli 70 ja kantapään jälkeen kaventelin 68 silmukkaan, jotta sain 39/40 kokoiseen koipeen mahtuvat tillukkaat. Tein myös ihan tavallisen kantalappukantapään jälkikäteen tehdyn sijaan.
Ja kyllä... Otin heti jo seuraavan kirjoneuleprojektin puikoille! Tälle ei nyt näy loppua!

11 tammikuuta 2014

Huu?

Pöllöt. Nuo yötaivaamme kreepyt liitäjät. En ymmärrä, miksi ne nyt yht' äkkiä ovat muotia, mutta hyvä että ovat. Pidän erillaisista omituisista ötököistä ja neuleissa ne toimivat hyvin tälläisinä karikatyylihahmoina.

Kuvassa pitäisi olla pinkillä ja violetilla Fabelilla neulotut kirjoneulesukat, Vikin Uglat (ravelryssä!). Kuten niin monta kertaa aiemminkin, ei kuva vastaa todellisuutta kauhean hyvin. Hirmuisesti tein näihin sukkiin virheitä ja muutamia muokkauksiakin tuli tehtyä, onneksi ne vain kuuluvat näin hulluissa sukissa asiaan! Nyt on tekeillä jo seuraavat kirjoneuleiset sukat ja kahdet seuraavat suunnittelussa. Saas nähä. Niin ja puikoilla asti on myös yhdet kirjoneulelapaset. Minäkö hurahdan asioihin? Ei pidä paikkaansa! En ainakaan viime kesänä hurahtanut mustiin pitsisukkiin, niin en nytkään hurahtanut kirjoneuleisiin!

Ei sitten kerrota kenellekään, että olen katsellut sillä silmällä jo kirjoneuleisia villatakkeja... Steekkaus on kovasti alkanut kiinnostamaan!

05 tammikuuta 2014

Lenkkeilypipo

Äitini toivoi jo ennen joulua säärystimiä ja pipoa talvilenkkeilyyn. Säärystimet hän sai jo joululahjaksi (ne mistä kirjoitin ohjeenkin) ja pipon hän saa helmikuussa syntymäpäivälahjaksi. Toiveena pipolle oli, että se suoraisi kunnolla niskaakin tulemalla tarpeeksi alas, mutta silmille pipo ei kuitenkaan saisi tulla. Päädyin tekemään Kaikki lähti lapasesta -kirjan Muikkuset korvaläpällisen pipon.

Lanka on Dropsin Nepalia, sitä kirkkaan pinkkiä. Äiti kun pitää kirkkaista väreistä. Puikkoina käytin 5 mm 4,5 mm sijasta, sillä käsialani on kovasti kireää ja olin Ravelrystä lukenut muiden saaneen lapsille paremman kokoisia pipoja noilla pienemmillä puikoilla. Myös korkeutta kasvatin muutamalla ylimääräisellä kerroksella ("jälkimmäisessä" palmikossa toistin rivit 29-32 ja molemmat kuplat saivat yhden ylimääräisen välikerroksen). Pipo on nyt sopiva ainakin omaan päähäni, toivottavasti äidillekin! Korvaläpät suojaavat myös poskia tehokkaasti, joten tämä on varmasti ihan ässä talvisille lenkkipoluille, kunhan se talvi nyt joskus saapuisi... Ohjeeseen olisi vielä kuulunut läpistä lähtevät i-cord nauhat, mutta jätin ne pois. Lankaa kului vain 2 kerää, eli 100 grammaa.

01 tammikuuta 2014

Viimeinen vuodelle 2013

Viimeisenä viimevuonna valmistui kirjoneuleinen hattu. Vielä on tosin esittelemättä Daily vanilla II the dress edition, mutta sitä ei ole vielä kuvattu, vaikka valmistuikin ennen tätä pipoa.
Kuva taas taattua kännykkälaatua hämärässä huoneessa. Pääpointti oli kuitenkin siinä, että minä halusin itselleni uuden pipon. Sellaisen kevyen ja ohuen, joka sopii näille plussakeleille. Halusin sen jostain unelmaakin pehmeämmästä langasta, jotta sitä olisi ilo tehdä. Jostain syystä olin myös saanut päähäni, että halusin siihen norjalaisia tähtikuvioita.
Pipon verran lankoja minulla löytyy kotoa useampiakin, mutta mustia lankoja ei ollut kovin montaa vaihtoehtoa. Otin käyttöön kerän Dropsin Baby Alpaca Silkkiä, koska se täytti kaikki kriteerit: pehmeä, kevyt ja musta. Vähän epäilin kirjoneuletta taas alpakalla, mutta alpakan ja silkin sekoitus yllätti minut täysin! Tällä langalla työn jälki on ihan monta potenssia siistimpi, kuin perus dropsin Alpacalla! Kuvioväriksi otin ihan tuota perus alpakkaa, mutta yllättävän tasaisen pinnan sekin antoi tuon silkkisen serkkunsa rinnalla.
Ohjeeksi valikoitui Green Memories La Maison Rillieltä (linkki ravelryyn) jonka saa ostettua omakseen hieman reilulla neljällä eurolla. Ohjeessa tulee mukaan myös pitkien kämmenekkäiden ohje. Itse bongasin ohjeen joskus alkusyksystä juuri julkaistuna, kun sen sai lisätä omaan kirjastoonsa ilmaiseksi. Silloin ajattelin, että ei tuo pipo oikein ole minun näköiseni, eikä tuollaisiin yksinkertaisiin kämmenekkäisiinkään oikein ohjetta tarvitse, mutta kun ilmaiseksi saa niin klikkasin sen itselleni. Onneksi lisäsin, nimittäin nyt kun katsoi ohjetta uudestaan, ajatteli siihen mustan pohjavärin ja vain yhden kuviovärin, niin sehän oli juuri se mitä etsin! Ja keskikokoisen pipon ohjeella tuli kerrasta hyvänkokoinen päähine!
Ohjeessa tosin oli käytetty lähes kaikkia kokoja 2 millisistä aina 4 millisiin puikkoihin asti. Silmukat ja muutama ensmmäinen joustinrivi tehtiin 2 millisillä, joustin loppuun 2,5, sileä aloitettiin kolmosilla ja siirryttiin 3,5 millisiin, kuvio olisi pitänyt vielä toteuttaa nelosen puikoilla. Itse tein joustimen ja silmukoiden luomisen kokonaan 2,5 millisillä, sileät osuuden 3,0:lla ja kirjoneuleet 3,5 numeroisilla puikoilla. En ole kuunaan käyttänyt näin monia puikkoja samaan työhön!
Muokkasin myös kaavioita vähän, neuloin molemmissa kaavioissa kolme ensimmäistä ja viimeistä riviä ihan vain sileää mustaa, sillä mielestäni ne vain sekoittivat kuvaa.

Ohoh, en ole varmaan ikinä yhdestäkään työstä kirjoittanut näin pitkästi! Noh, oli kyllä kerrankin kerrottavaa.

Monen muun bloggarin tapaan laskin tässä Ravelrystä mennä vuonna valmistuneet työni. Niitä oli yhteensä  75 (tai siis kaikkia töitä en ole räveltämöön laittanut, muutamat vauvansukat ja joululahjakaulurit lisäsin summaan). Eli aikas rikas neulevuosi! Pienemmiksi numeroiksi pilkottuna 2013 minulla valmistui:
  • 13 takkia, paitaa, liiviä ja puseroa. Aikuisten ja lasten vaatteet laskettuna samaan
  • 10 pipoa
  • 12 paria lapasia, kämmenekkäitä ja sormikkaita
  • 27 paria sukkia
  • 10 huivia, kauluria tai muuta niskanseudun lämmikettä
  • yksi vauvanpeitto, yksi lelu ja yksi säärystinpari
Täten toivonkin vuodesta 2014 tulevan vähintäänkin yhtä tuottoisan, onnellisen ja onnistuneen!