29 marraskuuta 2013

Viimeinkin valmista!

Vuosi sitten joulukuussa aloitin ystäväni kanssa projektin. Tai oikeastaan ei siitä pitänyt projekti tulla, ihan tavallinen kuva vain, mutta ei se sitten ollutkaan niin suit sait sukkela, kuin etukäteen arvelin. Nyt kuitenkin viime maanantaina saimme projektin tältä osin päätökseen, kyljessäni majaileva ötökkä sai viimeinkin lankakerän kaverikseen! Lankakerä näyttää vielä kovasti tummemmalta muuhun tatuointiin nähden, kun on vielä niin tuore, mutta haalistuu kyllä muun kuvan tasolle.

Ja en muuten ikinä olisi uskonut, että omasta kyljestään on näin vaikea ottaa kuvaa!

20 marraskuuta 2013

...on pesä pikkuinen oravalla

Nyt on mumminkin oravalapaset valmiit. Näistä ei tullut ihan niin hyvät, kuin edellisistä, mutta varmasti mummi tykkää! Kaksi alpakkalankaa yhdessä tekee lopputuloksesta makuuni liian pörröisen ja sen takia epäselvän, viimeksi toinen lanka oli merinovillaa joten lopputulos oli siistimpi. Ja nyt kuvaushetkellä huomasin, että ranteissa on mennyt pohja- ja kuvioväri eripäin, toisessa on toinen lanka ollut työtä tehdessä "päällä" ja toisessa toinen. Sen siitä saa, kun ajattelee vaan muistavansa jonkun loogisen päätelmän perusteena kumpi lanka on kumpi, eikä merkkaa sitä mihinkään ylös.

Alunperin tänään oli tarkoitus poiketa tavoista ja kirjoittaa postaus uusista hiuksista. Otin aamulla jopa "ennen parturia" -kuvan. Mutta lopputulos on nyt niin hirveä kananhanuri että en tätä tälläisenään kyllä kenellekään esittele. Pyysin saada keveyttä hiuksiin ja kerroksia, jotta tupeerauskin onnistuisi paremmin, niin sain hiuksiini 2-3 porrasta. Ja kun pyysin pehmentämään, niin sain vain lyhimmällä olevista hiuksista paksumman portaan. En ole menossa takaisin, nyt kasvatan hiuksia ponnarin alla piilossa pari kuukautta ja menen jonnekin muualle. Ehkä sitten jo saan tehtyä sen ennen ja jälkeen postauksen?

18 marraskuuta 2013

Kummitytön huivikauluri

Puolison kummitytölle toivottiin joulupukilta "jotain pörröistä ja vaaleanpunaista" ympyrähuivia, jonka saisi kaksinkerroin kaulalle.
Selvä, hetken aikaa joutui täti miettimään. Mikä lanka? Mikä ohje? Millä tekniikalla? Lopulta kaikki loksahti paikalleen kuin valettu. Tilasin mummun oravalapasiin ruskeaa ja punaista Alpacaa, mutta punainen olikin ihan liian räikeä, pinkkiin taittava punainen. Ei siis mummille, muttta kummitytölle? Sí! Yksi kerä on aika vähän 9-vuotiaan huiviksi, mitä muuta? Raitaa? Kaksinkertainen lanka? Kaveriksi kirkkaalle punaiselle halusin jotain kunnolla hempeää, joten kääsiini eksyi vaaleanpunainen kerä Dropsin Vivaldia. Toimii! Sitten avasin räveltämön ja kirjoitin hakukenttään molempien lankojen nimet. Törmäsin tähän ohjeeseen. Isoin koko, muutama silmukka lisää ja muutama kerros vähemmän. Sopii varmasti esiteinille ja sopii myös koiralle!
Mona auttoi taas edes vähän paremmissa kuvissa, se on kyllä paras neulemalli ikinä! Odottaa nätisti paikallaan ja ottaa aina sellaisen kaihoisan huippumallikatseen iäisyyteen. Kamera ei tosin ollut paras mahdollinen, puhelimella kun kuvasin, mutta ei tuosta koirasta saa huonoa kuvaa!

Kummityttö on varmasti tästä huivista iloinen, joulupukilla on taas yksi lahja vähemmän tehtävää jouluksi. Ne mummun lapaset muuten toteutuvat ruskeasta ja vaaleanharmaasta, kun ei se punainen toiminut ollenkaan. Ja nekin ovat peukaloita vailla valmiit! Melko hyvällä mallilla ovat tämän joulun lahjat, enkä suostu ottamaan stressiä niistä viimeisistäkään.

11 marraskuuta 2013

06 marraskuuta 2013

Pappani mun

Pappani viettää tulevana viikonloppuna 80-vuotispäiväänsä. Mitä minä hänelle lahjaksi? Lapaset olisivat jo valmiina kyseiselle henkilölle, mutta haluan antaa ne vasta joululahjaksi, kun kerran mummu saa samanlaiset. Mielestäni olisi hölmöä antaa nyt papalle ko. lapaset synttärilahjaksi ja mummulle samanlaiset jouluksi. Ei, nyt piti taas tarttua lankaan ja puikkoihin ja tehdä sukat!

Sukat ovat Caoua Coffeen taattua laatua, ohje on nimeltään Aramis. Mielestäni tämän suunnittelijan ohjeet ovat olleet mielekkäitä toteuttaa. Ne ovat aina olleet hyvin ja selkeästi kirjoitettuja, kaaviot ovat selkeitä ja loogisesti aseteltuja, sukat ovat yleensä helppoja toteuttaa mutta eivät tylsiä. Suurin osa ohjeista on myös ilmaisia, mikä on mielestäni aina hyvä puoli. Aion aivan varmasti toteuttaa jatkossa myös Athos ja Porthos sukat!

Näihin kyseisiin sukkiin valitsin Daily Vanillasta ylijääneen vajaan kerällisen Opalia. Koska kerä ei ollut enää täysi ja ohjeessa arvioitiin langankulutukseksi 420 metriä, lyhensin varresta yhden tuollaisen nurjan raidan ja yhden kokonaisen mallikerran. Papalla on myös taipumus nesteen kertymiseen, joten ehkä on ihan hyväkin, ettei varsi ole kovin pitkä. Ei ainakaan niin helposti purista.

01 marraskuuta 2013

Sukkasato 2013

Tänä vuonna en ollut läheskään niin ahkera sukkaaja kuin viime vuonna. Sain aikaiseksi vain kahdeksan paria jalkavaatteita!

Nämä eivät ole aikajärjestyksessä, mutta ylhäältä vasemmalta oikealle alas sukat ovat seuraavia:
  • Tiikeriraidalliset sukat, kokoa 39/40. Lanka Regian Zoofaria ja puikot 2,25 hiilikuitupuikot. Malli omasta päästä
  • Punaiset palmikkosukat, koko n. 41. Lanka vuosikerta seiskaveikka, puikot 3,5 mm ja malli Mistake Braid
  • Pitkät sukat, koko 36/37. Lankana Novitan Nalle Taika, kahdessa eri värissä. Puikot 3,0 mm ja malli Novitan sivuilta
  • Punaiset säärystimet, omalla ohjeella. Tarkemmat tiedot löytyy edellisestä postauksesta
  • Hapsusukat, koko 39. Lanka Drops Fabel, puikot 2,5 mm. Ohje oli syyskuun Ska ryhmän mysteeriohje One Love
  • Perussukat, omalla ohjeella taasen. Nallen mustaa ja taikaa, pitkävartisten sukkien jämistä neulottu. Puikot taasen 3.0 mm ja koko n. 40
  • Mustat pitsisukat, kokoa n. 37. Puikot 2.25 ja malli Cookie A:n Hedera, löytyy kirjasta knit. sock. love.
  • Kirjoneuleraitasukat, koko 39/40. Lanka Novitan pikkusiskoa ja Dropsin Fabel printtiä, puikot 2.25 ja ohje Vellamo löytyy ullasta