26 lokakuuta 2010

Sittenkin jotakin

Sainpas tänään jotain aikaiseksi! Aamu näytti kyllä pahalta.. Väsytti kovin ja vain muutaman tunnin yöunet takana. Eilinenkin meni oikeastaan lusmuillen. Tehden ei-mitään. Tänään olen sentään jo käynyt koiran ja ystävän kanssa koirapuistossa, pyykännyt ja täyttänyt tiskikoneen. Ei ihan harakoilla ole tämäkin päivä. (ja ei, en laske koulussa käymistä tekemiseksi)
Olen muutenkin sellainen ihminen, että en oikein saa omatoimisesti aikaan mitään. Itsenäiset työt tai kurssit ovat pahin painajaiseni, ja nyt pitäisi vielä opinnäytetyökin jostain taikoa. Kaikki jää viime tippaan ja työtä ei tule tehtyä ellei sillä ole deadlineä. Vaikka tekeminen olisi ihan mieluisaa, kuten lenkkeily tai elokuvan katselu, en vain osaa aloittaa, ellei joku ole potkimassa takamuksiin vauhtia. Jään vain olla möllöttämään ja päivät kulkevat minusta ohi. Ihme että saan edes kirjoitettua.
Tällä viikolla on muutenkin ollut huonoja päiviä. Auringosta ei tietoakaan, keli harmaa ja kolea, maa ruskea tai musta. Siellä täällä pieniä länttejä likaista loskaa ja tietenkin aina astun siihen kadun ainoaan lätäkköön ja kastelen kenkäni. Otan kaiketi liikaa inspiraatiota ympäristöstäni. Jos olen iloisten ihmisten seurassa, olen iloinen. Jos ulkona on raikas ja kaunis sää, olen iloinen. Jos olen yksin, olen tylsistynyt. Jos ulkona on harmaa keli ja ympärilläni tylsistyneitä ihmisiä, olen surullinen.
Onneksi tänään tulee televisiosta NCIS.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti