Lapsuuteni

papan ja siskon kanssa mökilla, kivimaailmassa seikkailulla

Suurin osa lapsuudestani sijoittuu 90 -luvulle. synnyin 80 -luvulla ja 2000 -luvulla olin jo teini, joten voin sanoa olevani 90 -luvun kasvatti. Lapsuuteni kului suurimmaksi osaksi pihalla juoksennellen tai sisällä barbeilla leikkien. Pidin paljon piirretyistä ja kirjahyllystä löytyi useampikin disneyn VHS.
Lama vaikutti jonkun verran elämääni. Olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että mitään minulta ei ole puuttunut. Minulla ei ehkä ollut niitä hienoimpia ja kalleimpia leluja, mutta ikinä en ole nälkää nähnyt. Opin vertailemaan hintoja ja venyttämään penniä. Opin, ettei kalliit vaatteet tee elämään sisältöä, vaan onnellinen voi olla muista asioista.
Vakinaista harrastusta minulla ei ollut pienenä. Kaiken ajan käytin kavereiden kanssa leikkimiseen ja mielikuvituksen kehittämiseen. Isä on aina ollut käsistään taitava, joten hänen kanssa tuli askarreltua paljon. Ensimmäisen ompelukoneen sain n. 7 -vuotiaana ja sitäkin ennen olin jo käsitöitä harrastanut. Neulomaan opin ennen kirjoittamista ja kotoa löytyy vieläkin muutama käsin ommeltu barbin vaate. Ensimmäinen neulontatyöni oli pinkki kaulahuivi, josta loppujen lopuksi tuli nukelle peitto.
Nykyisin usein suren, ettei muilla ole ollut yhtä ehjää lapsuutta, kuin minulla. Olen hyvin kiitollinen molemmista vanhemmistani, kumpikaan heistä ei ollut alkoholisteja tai rasisteja. Sain kasvaa siihen uskontoon, kuin halusin, minulle ei mitään tuputettu. Minulle annettiin tilaa miettiä ja pohtia omia ajatuksiani ja minua tuettiin oman persoonan kehityksessä. Minulle pidettiin kuria mutta koskaan minua ei ole lyöty. Minulle opetettiin, että sanojen pitää riidoissa riittää. Jos ei riitä, niin riita lopetetaan, nyrkkejä ei käytetä. Minulla oli onni tuntea kaikki isovanhempani, vaikka äidin vanhempia tulikin vähemmän nähtyä.
Olen maalla kasvanut ja se näkyy minussa. Maalta sinä olet tullut ja maalle sinä olet jälleen muuttava. Kaupunki ei ole minua varten, oma henkilökohtainen tilani vaatii vähintään hehtaarin.

Tämä on nyt tälläinen tajunnanvirta, jotenkin hukkaan jatkuvasti sen punaisen langan. Nyt olen kuitenkin saanut haasteen jo puoleenväliin, joka on huomattavasti pidemmälle kuin alunperin edes ajattelin! Tahti on selkeästi jo hidastunut ja inspiraatiotakin pitää hakemalla hakea, mutta kyllä minä tämän haasteen selätän!