16 marraskuuta 2012

Vapaaehtoisesti kulmakarvaton

Tiesittekö, että veri ei tunnu kivalta silmässä. Eikä tunnu haavanpuhdistusainekaan. Ai mistäkö tiedän? Siitä, että tänä aamuna onnistuin ensimmäistä kertaa saamaan haavan itseeni sheivatessani kulmiani. Eikä sekään ole kamalan kivaa, kun yrittää huuhtoa edellämainittuja sieltä silmäkuopastaan, kun kulmassa oleva haava kirvelee niin perkeleesti. Taidan kasvattaa kulmakarvat takaisin.

Tänään ei ole ollut hyvä aamu, toivottavasti on parempi päivä. Luvassa on käsityömessuja pirkkahallissa ja toivottavasti kivojen ihmisten treffailua. Jos tunnistatte minut ja kulmani, saa hihasta tulla nykimään.

Tänään keksin myös, miksi yksi mukava ihminen tuntuu jostain syystä niin kamalan salakavalalla tavalla omituiselta. Siksi, että hän on ihan pyyteettömästi iloinen ja onnellinen, niin itsensä kuin muidenkin edestä. Eikä hän kettuile muille. Minulla kun koko huumorintaju perustuu muille (ja itselle) nauramiseen ja jonkinasteiseen naljailuun ja loanheittoon, niin tämä tuntuu hyvinkin omituiselta. Ehkä pääsen asiasta yli.

1 kommentti:

  1. Auts, mahtaa koskea :/ Toivottavasti viikonloppu menee jo paremmin, hauskoja käsityömessuja sinne päin.^^

    VastaaPoista