Paha neuleblaah on ollut ovellani jo pitkään. Olen pitänyt sen ulkona tehden kauniita huiveja, joita kukaan ei välttämättä koskaan pidä. En ole halunnut neuloa mitään, mitä pitäisi, vaan ne kaikista turhimmat neuletyöt ovat kutsuneet.
Erillaiset neulehaasteet ovat kivoja, mutta näemmä vedän itseni niissä piippuun. En ole nyt ainakaan kahteen kuukauteen tehnyt sukkia, koska ska -ryhmään niitä tuli syksyllä tehtyä niin paljon. Lisäksi aloin verrata itseäni muihin. Tuo sai sukat nopeammin valmiiksi kuin minä, olen liian hidas. Tuo sai tässä kuussa useamman sukkaparin valmiiksi kuin minä, olen liian laiska. Otin hauskaksi puuhailuksi tarkoitetun asian kilpailuna, niin ei ihmekään että into loppuu.
Kahelien aakkoshaasteesta meinasi tulla minulle samanlainen. Tuo menee jo tuossa kirjaimessa, pitää kiristää tahtia. En edes ottanut huomioon, että tuo, joka menee pidemmällä, oli muokannut sääntöjä ja ei tehnyt kirjaimia aakkosten järjestyksessä. Päätin siis löysätä pipoa ja lopettaa tälläisten haasteiden stressaamisen. Jatkan aakkosia sitten, kun se oikea ja kutsuva ohje kävelee vastaan. Tein myös sellaisen poikkeaman, että j-neuleeksi riittää jos nimeän itse projektini kyseisen kirjaimen mukaan. K:ssa palaan taas ruotuun.
Tässä siis teille: Sirppi shawlette -ohjeella tehty "Jotakin vastalahjaksi". Huivin tein ystävälle vastalahjaksi kynsieni kaunistamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti