Sukkalankapipo

Tein sormikkaiden kanssa samasta langasta vielä pipon omalla ohjeella, jonka nyt ajattelin jakaa teidän kanssanne!

Lanka: Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin tai minä tahansa muu n. 100g/350-400m vahvuinen lanka käy.
Puikot: 3,0 mm, suosittelen pyöröjä. Itse käytin 80 senttistä pyöröä ja macig loop -tekniikkaa, niin ei tarvinnut edes kavennusten aikana vaihtaa sukkapuikkoihin.
Tiheys: n. 26s x 20 krs. sileää neuletta = 10 x 10 cm. Tämä ei ole kovin tarkkaa, koska pipon kokoa on helppo muuttaa.
Helmineule: 1.krs: *1 o, 1 n*, toista *-* koko kerroksen ajan. 2. krs: *1 n, 1 o*, toista *-* siten, että oikean silmukan päälle tulee nurja silmukka ja nurjan päälle oikea. Toista kerroksia 1 ja 2.

Luo 136 silmukkaa ja neulo 1 o 1 n -joustinta 5 cm. Neulo kerros oikein.
Helmineuleraita: Neulo kerros nurin ja kerros oikein. Neulo 5 kerrosta helmineuletta, kerros oikein ja kerros nurin.
Sileä raita: neulo sileää oikeaa 10 krs.
Toista edellä mainittuja raitoja 3 kertaa ja tee vielä yksi helmineuleraita. Aloita sen jälkeen päälaen kavennukset: jaa helmineuleraidan viimeisellä kerroksella silmukat neljään osioon (itse käytin silmukkamerkkejä, sukkapuikoille jakaminen voi myös toimia), jokaiseen osioon tulee 34 silmukkaa. Seuraava kerros: *neulo 1 o, ylivetokavennus, neulo kunnes ennen merkkiä on jäljellä 3s, 2o yhteen, neulo 1* toista *-* yhteensä 4 kertaa. Toista tätä kerrosta joka kerros, kunnes merkkien välissä on 4 s (yhteensä työssä on silloin jäljellä 16 s). Neulo silloin koko kerros 2 o yht. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi, kiristä ja päättele hyvin.

Vinkkejä pipon muokkaamiseen: Tämä yksilö on melkoisen löysä ja enemmän takaraivolla roikotettava. Jos haluat "tavallisemman" pipon luo silmukoita 130. Aloita päättely, kun olet tehnyt yhteensä 3 helmineuleraitaa ja 2 sileäneuleista raitaa.

Kysyä saa, jos jotain jäi epäselväksi. Mielelläni myös näkisin kuvia, jos joku tällä ohjeella pipon väsää :)

Pitsiset sukat, part miljoona

Kukaan ei varmaan tässä vaiheessa ylläty, jos kerron, että pidän pitsisten sukkien teosta. Tai siitä, että mustaa sukkalankaa on aina kaapissa valmiina.

Jaksoin taas pitkästä aikaa osallistua Ska-ryhmän haasteisiin. Tällä kertaa heinäkuun mysteerisukka. Ohjeen kirjoitti Sheryl Giles ja se löytyy ravelrystä (LINKKI)

Kuvaaminen oli taas yllättävä  vaikeaa. Musta ja limenvihreä eivät näemmä kovin hyvin kuvaannu ulkona. Jokainen kuva oli tarkentunut väärään kohtaan tai ylivalottunut. Päätin noin parinkymmenen kuvan itselaukaisimella ottamisen jälkeen antaa asian olla, räpsin muutaman kuvan vielä käsivaralla ja ne saavat nyt kelvata.

Sormikkaat

Tällä viikolla sain valmiiksi sormikkaat kauniista semisolidista wollmeisen twinistä. Kuva on taas ihan väärän värinen ja ylivaloittunut, todellisuudessa hansikkaat ovat paljon tummemmat ja vivahteikkaammat.

Malli löytyi Dropsin valikoimasta ja puikot olivat 3.0 milliset. Tämä käsinepari menee syntymäpäivälahjaksi ystävälle.

Mummille

Taas vähän lisää Cookie A:ta! Tällä kertaa malliksi valikoitui Mona ja lanka on vihreää Novitan pikkusiskoa. Nämä sukat menevät mummille, joka täyttää tässä kuussa 81. Mallin valitsin näihin lahjasukkiin ihan puhtaasti sen takia, että sukkien nimi on sama kuin meidän koiruuden, josta mummu tykkää ihan hirmuisesti. Harmi vain, etteivät nämä kaksi tapaa kovinkaan usein, sillä papan henkeä alkaa herkästi ahdistaa tuollaisten karvaisten lähettyvillä.

Näiden sukkien langoista jäi vielä pienet jämät, joista valmistui myös heinäkuussa vuosi sitten syntyneelle serkun lapselle synttärisukat!

Testaus

Testasin villatakin ohjeen, tästä tuli minun uusi halineuleeni! Sellainen neule, johon kääriydytään, ja joka halaa kuin ystävä kylmässä syysviimassa. Ilmoitan täällä blogissani heti, kun ohje on julkaistu!

Ohje oli oikein mukava, ylhäältä alas neulottavat raglanneuleet ovat aina mukavia neuloa, vaikka eivät välttämättä istu minun harteilleni ihan niin hyvin kuin istutetut hihat. Tässä takissa oli vielä mukavana erikoisuutena nuo hihojen peukaloaukot. Ei tarvitse kämmenekkäitä erikseen! Takkia olisi tarkoitus pystyä pitämään myös nuo reunukset sisäänpäin käännettynä, mutta minun käteni ainakin ovat liian paksut siihen.

Takkimalleilu on muuten yllättävän vaikeaa! Sukkien kuvauksessa ei tarvitse kuin nousta varpailleen, kääntää toista jalkaa ehkä hieman ulospäin, ja kuva onnistuu jos vain valotukset on kunnossa. Takkia kuvatessa pitää miettiä, miten asettelee kätensä ja kroppansa, jotta takin malli pääsee parhaiten esille. Naamakin olisi kiva olla julkaisukelpoinen, vaikka poisrajattunakin kuvat onneksi toimivat. Minun ongelmani ovat myös sisäänpäin kääntyvät varpaat, jouduin kuvista rajaamaan sääret pois, kun jalkojen asento näytti niin hölmöltä, että huomio olisi kiinnittynyt vääriin asioihin. Ehkä olen vain todella itsekriittinen, mutta en pidä yhtään kuvattavana olemisesta. Tai en ainakaan tykkää katsella niitä kuvia jälkeenpäin. Muutama lanteille kertynyt lisäkilokaan ei ainakaan auta asiaa.

Ja näemmä yksi nappikin ihan vinossa noissa kuvissa....

Pitsisukkaset

Taas tuli tehtyä sukat kirjasta Knit. Sock. Love. (Cookie A:n tuotantoa). Tykkään kirjasta edelleen ihan hirmuisesti! Nämä olivat nyt kolmas pari tuosta kirjasta, seuraaviinkin olisi jo langat valmiina! Kirja on kyllä täynnä kauniita pitsisiä sukkaohjeita, kaikki varresta varpaisiin, joka sopiikin minulle oikein mainiosti. Jostain syystä olen kehittänyt aikamoiset antipatiat varpaista aloitettuihin sukkiin. Ei sovi minun pirtaani. Vaikka olisikin kivaa neuloa sukkaan niin pitkät varret, kuin lanka antaa myöden, mutta ei. Ressaan aina langan riittäyyttä ja ärsyttäviä "liian suuria puffeiksi mutta liian pieniä lapsen sukkiin" -jämäkeriä, mutta vielä ärsyttävämpää on se varren päätteleminen. Jos teen varresta riittävän joustavan, ei sukka pysy ikinä ylhäällä. Jos teen päättelystä liian kireän, ei sukkaa saa jalkaan. Luontireunasta taas tulee aina juuri sopivan joustava, mutta tarpeeksi napakka.
Nämä nimenomaiset sukat eivät kuitenkaan jää minun käyttööni, vaan menevät lahjaksi. Oikeastaan syntymäpäivälahjaksi, mutta syntymäpäivät hän vietti jo maaliskuussa. Mutta väliäkös tuolla, lahjoja on aina kiva saada, vaikka sitten vähän myöhässäkin.